Sieppijärven koulurakennusta ei tule purkaa

Sieppijärven koulurakennusta ei tule purkaa

Sieppijärven koulu on jälleenrakennuskauden kivirakennus, joka arkkitehtuurisesti henkii klassismia ja jälkifunktionalismia. Ajalleen ominainen koulurakennus on valmistunut kahdessa osassa: vanhempi alunperin kansakouluna toiminut osa sekä matala asuntola 1950 ja uudempi keskikouluna toiminut osa 1960. Rakennus on edelleen aktiivisessa käytössä, silti Kolarin kunta on aikeissa purkaa Sieppijärven koulurakennuksen uudemman osan lämmityskustannusten vuoksi jo tulevana syksynä ja harkitsee myös vanhemman osan purkamista. Uudemmasta osasta on tehty ostotarjous, mutta kunta mieluummin purkaa kulttuurihistoriallisen rakennuksen sen myymisen tai säilyttämisen sijaan.

Rakennuksen vanhassa osassa toimii Sieppijärven ala-aste ja neuvola. Uudessa osassa on teknisen työn tilat, joita käyttävät myös Vaattojärven koulun oppilaat, ja kunnan museoesineiden ympärivuotiset säilytystilat sekä museotyöntekijöiden toimitilat. Huomioitavaa on, että museoesineitä tulee säilyttää tarkoin määritellyissä tiloissa: mieluiten kivirakennuksessa, missä on tietty ja tasainen lämpötila sekä ilmankosteus, ja joka on mahdollisimman lähellä museota eli tässä tapauksessa ihanteellisesti samalla kylällä. Kunnasta ei edes ole esitetty museoesineille uusia asianmukaisia säilytystiloja. Lisäksi koulurakennuksessa kokoontuvat kyläyhdistys, eläkeläiset ja kansalaisopisto. Rakennuksessa on vuokrattavia asuntoja seitsemän, joista vain kaksi on käytössä. Reilun vuoden ajan koulurakennus on toiminut myös remontissa olevan Sieppijärven kirkon väliaikaisina toimitiloina. Uudemman puolen todelliset lämmityskustannukset ovat kiinteistöhoitajan mukaan noin 14–16 000 euroa. Kaikista vuokra-asunnoista voisi saada vuokratuloja noin 50 000 euroa vuodessa, mitkä kattaisivat käyttökustannukset reilusti.

Koulurakennuksen purkamisinnostuksen taustalla on ainakin talvella 2010 oululaisen WSP Groupin tekemät rakenne- ja ilmanlaatumittaukset, joiden mukaan joissakin kohdissa rakennusta esiintyi erilaisia sädesieniä ja bakteereja. Loppukeväällä 2010 muutamia luokkahuoneita poistettiin käytöstä ja ne suljettiin teippaamalla luokkien ovet tiiviiksi. Samoihin aikoihin kuitenkin huomattiin epäillä huonon ilmanlaadun syyllisiksi muutamaa vuotta aikaisemmin rakennukseen vaihdettuja liian tiiviitä ikkunoita, niinpä teippauksen yhteydessä ikkunoihin asennettiin ilmanvaihtoreiät. Uudet tiiviimmät ikkunat olisivat edellyttäneet rakennukseen koneellista ilmanvaihtoa, mitä ei luonnollisestikaan tämän ikäisessä rakennuksessa ole. Koska ilmanvaihto ei enää toiminut, imeytyi luokkahuoneisiin vuosikymmeninen itiöt vanhoista ilmanvaihtokanavista. Loppukesästä 2010 koulurakennuksessa tehtiin uudet ilmanlaatumittaukset ja ilmanvaihtoreiät olivat tehneet tehtävänsä – ilmanlaatu  oli parantunut ja luokat voitiin taas ottaa käyttöön koulunkäynnin alettua elokuussa 2010.

Kesäkuun tiedotustilaisuudessa tuli ilmi myös yllättävä laiminlyönti. Koulurakennuksen ulkoseinät on vuosikymmeniä sitten maalattu sisämaalilla. Rakennus on ikään kuin vuorattu muovikelmulla kauttaaltaan, mistä johtuen se ei ole hengittänyt. Tämä virhe on kunnassa tiedetty, mutta jostakin syystä virhettä ei ole korjattu eikä siitä ole meteliä pidetty. Herää epäilys, että mitä muita vakavia ja tiedostettuja laiminlyöntejä rakennuksen suhteen onkaan tehty? Ei siis ihme, että joissakin kohdissa talon rakenteet vaativat peruskorjausta. Siis rakennuksessa, jota ei ole asianmukaisesti sen edellyttämällä tavalla peruskorjattu eikä huollettu koko sen kuusikymmenvuotisen historiansa aikana. Hälyttävät mittaustulokset johtuvat siis täysin koulurakennuksen ylläpidon ja huollon laiminlyönneistä. WSP Groupin konsultin mukaan koulurakennuksen ilmanlaadun puolesta koulun tiloissa toiminta voi kuitenkin jatkua, mutta rakenteet edellyttäisivät korjausta, jotta rakennuksen tila ei huononisi.

Sieppijärven kylätoimikunnan puheenjohtaja on tehnyt Kolarin kunnanhallitukselle esityksen, jonka mukaan koko koulurakennus purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin uusi, mikä on todella järkyttävä ja valitettava ajatus. Rakennuksen purkaminen tuhoaa suuren osan paikallista ja maakunnallista kulttuuriperintöä ja rakennushistoriaa. Kesäkuun tiedotustilaisuudessa purkamista ja uuden rakentamista jopa määriteltiin ”uudeksi ajatteluksi”, mitä se ei missään nimessä ole. Suomessa kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten purkamisintoa kutsutaan ns. ”Turun taudiksi”, kun arvokkaita rakennuksia puretaan ja niiden tilalle rakennetaan uusia kertakäyttöisellä ajattelulla toteutettuja heikompilaatuisia rakennuksia. Arkkitehtuuriin liittyvää todellista uutta ajattelua on se, kun ymmärretään ja otetaan huomioon esteettiset ja eettiset näkökulmat rakentamisessa eli huomioidaan rakennusten arvo kulttuuriperintöä kunnioittaen. Hyviä esimerkkejä viimeaikaisesta uudesta ajattelusta ovat esimerkiksi Rovaniemellä Lyseonpuiston lukion säilyttäminen ja peruskorjaaminen kulttuuriperinnettä kunnioittaen ja toukokuussa avattu kulttuuritalo Korundi, jonka runkona on kulttuurihistoriallisesti arvokas postiautovarikko. Samoin tyhjillään olleen Pellon koulurakennuksen pelastaminen purku-uhalta reilu vuosi sitten.

Kesäkuun tiedotustilaisuudessa koulun purkamista ja uuden rakentamista perusteltiin myös sillä, kuinka Vaattojärvellä kyläläiset ovat olleet iloisia uudesta koulustaan. Sieppijärven kivirakenteista ja Vaattojärven entistä puurakenteista koulua ei edes voi verrata toisiinsa! Vaattojärven koulu ei ollut enää korjattavassa kunnossa. Eikä Vaattojärven uusi koulu ole täysin vastannut odotuksia: ainakin teknisen työn tila puuttuu ja liikuntasalikin on tarkoituksenmukaista pienempi. Nykypäivänä ei edes osata eikä ole varaa rakentaa Sieppijärven koulua vastaavia kestäviä kivirakennuksia!

Kunnan linja tässä asiassa on siis seuraava: Sieppijärven koulurakennuksen uudempi osa puretaan ensi syksyyn mennessä. Purkamislupaa anottaessa ainakin Museovirasto ja Tornionlaakson maakuntamuseo älähtävät, sillä näillä tahoilla vastustetaan kulttuurihistoriallisten, erityisesti jälleenrakennuskauden aikaisten rakennusten purkamista. Kunnassa laskeskellaan edullisempaa vaihtoehtoa koulurakennuksen vanhalle osalle seuraavasti: 1) sen korjaaminen koulunkäynnin turvaamiseksi 6–8 vuodeksi tai 2) sen purkaminen ja kokonaan uuden rakentaminen arviolta 25–30 toimintavuodeksi. Luit ihan oikein: uusi rakennus tulisi vain 25–30 vuodeksi! Tarkoituksena ei siis olisi edes rakentaa pysyvää ja arvokasta rakennusta kauaskantoisella suunnittelulla. Tällainen päätöksenteko on malliesimerkki kertakulutusajattelusta ja kulttuurinperinnön halveksimisesta – tai ymmärtämättömyydestä.

Kylän maamerkkinä toiminut koulurakennus on ollut käytössä jo yli 60 vuotta huolimatta sen huollon räikeistä laiminlyönneistä. Asianmukaisella peruskorjauksella ja huollolla koulurakennuksen käytön pitäisi olla mahdollista kevyesti vähintään toiset 60 vuotta. Kulttuuriperintökohteiden peruskorjauksiin ja huoltotöihin on haettavissa Museovirastolta rahoitusta[i], mitä vanhan purkamiseen ja uuden rakentamiseen ei saa. Ei myöskään pidä unohtaa, että pelkästään yhden osan purkaminen maksaa vähintään 100 000 euroa. Rakennus on kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtuurisesti vanhimpia ja merkittävimpiä Lapin sodassa 1944 tuhottuun kuntaan rakennetuista rakennuksista. Kolarissa ja koko Lapissa ei sodan vuoksi ole vanhempaa rakennuskantaa juuri olemassa, joten jälleenrakennuskausi muodostaa vanhimman osan paikallisesta rakennusperinnöstä. Koulurakennuksen vanhempi osa valmistui vain kuusi vuotta kylän polttamisen jälkeen – melkoinen saavutus saksalaisten polttamassa köyhässä pitäjässä? Miten on mahdollista, että 2010-luvun Suomessa rakennusta ei saataisi säilytettyä? Sieppijärven kylällä olevan jykevän kivirakennuksen arvo pitää ymmärtää ja nähdä kauaskantoisemmin kuin vain 6–8 vuoden päähän. Jos tässä rakennuksessa loppuu koulutoiminta jonakin päivänä – toivottavasti näin ei käy – ei tämän arvokkaan rakennuksen elämä saa loppua siihenkään.

Tässä kirjoituksessa ja nettiadressissa vaaditaan, että Kolarin kunta:

1)    peruu koulurakennuksen molempien osien purkusuunnitelmat
2)    takaa rakennuksen säilymisen suojelemalla sen yleis- tai asemakaavan avulla
3)    peruskorjaa koulurakennuksen pitkän tähtäimen suunnittelulla ja huolehtii jatkossa rakennuksen asianmukaisesta huollosta
4)    vuokraa (tai myy) asunnot kulujen kattamiseksi
5)    turvaa rakennuksen nykyisen monipuolisen käytön ja tarpeen mukaan etsii aktiivisesti rakennukselle uusia käyttäjiä ja käyttötarkoituksia omista toiminnoistaan tai ulkopuolisista tahoista

Pienen kylän koululla on merkittävä asema kyläyhteisöllisenä kohtaamispaikkana. Mitä monipuolisempaa käyttöä koululla on, sitä enemmän koulumaailma tulee lähemmäksi ns. ”oikeaa elämää”, siksi ei pitäisi hankaloittaa yhteistyötä jo olemassa olevien osapuolien kanssa.

 

Adressiin kerätyt nimet toimitetaan Kolarin kunnanhallitukselle. Nimiä kerätään myös paperille ja ne liitetään nettiadressin nimien mukaan.

Rakennusperintökohteiden hoidon ja korjaamisen rahoitus ja avustukset:

[i] <http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/fi_FI/Rahoitus_ja_avustukset>

 

Sieppijärven koulun historiasta:

www.sieppijarvi.fi > koulu > historiaa

 

Miia Rantala

 

 

MIKSI SIEPPIJÄRVEN KOULU TULISI SÄILYTTÄÄ KOKONAAN?

Museotoiminnan keskeinen yhteiskunnallinen tehtävä on historiallisen ja maisemallisen kulttuuriperinnön säilyttäminen ja hyvän hoidon edistäminen.  Sieppijärven arvokkaasti vanheneva kyläympäristö on nyt vaarassa koululle esitetyn osittaisen purkutuomion johdosta.  Ihmisen muokkaamat maisemat, rakennukset ja esineet kuvien ja kirjallisesti tallennetun tiedon lisäksi ovat todistusaineistoa yhteisön aiemmasta elämästä.  Purkaminen merkitsee tämän historiallisen todistusaineiston lopullista hävittämistä, tässä vaiheessa koulun ns. uuden puolen osalta.

Purkua koskevassa päätöksenteossa on järjestelmällisesti unohdettu 50 – 60-vuotiaan rakennuksen kulttuurihistoriallinen merkitys koko kunnan alueella, puhumattakaan laajemmista kasvatuksellisista ja sivistyksellisistä vaikutuksista.  Sieppijärven koulusta on kirjoitettu useita ansiokkaita historiikkeja.  Niistä selviää, että uudempi siipi valmistui Kolarin ensimmäiseksi keskikouluksi.  Talo palveli erityisesti suuria ikäluokkia.  Sieppijärven koulu oli pitäjän suurin aina 1970-luvulle saakka.   Koulu edustaa tyypillisesti jälleenrakennuskautta, jolloin Sieppijärvi toimi kuntakeskuksena.  Koulu, kirkko ja entinen kunnantalo muodostavat kylän historiallisen keskiön.  Ensimmäinen puinen koulurakennus tuhoutui pakkotilanteessa Lapin sodassa.  Nykyinen koulu edustaa toiveikkuuden aikakautta, jolloin uskottiin tulevaisuuteen. Siksi kivirakennus tehtiin kestämään.

Mikrobimittaukset osoittivat, että peruskorjaustarpeen rahoittamisen laiminlyönneistä huolimatta uusi puoli on säilynyt odotettua parempikuntoisena vain asuntojen kosteustiloja lukuun ottamatta.  Purkutuomion motiivina näyttää lähinnä olevan päättäjien vallan korostaminen, joka palvelee ensisijaisesti markkinatalouden kulutustarpeita.  Rakennuksiinkin suhtaudutaan kuin kertakäyttötuotteisiin.  Aikanaan huolella tehdyn rakennuskannan purkusuunnitelmat edustavat rauhanajan väkivaltapolitiikkaa.

Identiteetti merkitsee mm. tietoisuutta omasta kulttuurista ja sen perinnöstä.  Tällaisen tietoisuuden tarve sisältyy lajityypillisesti ihmisen psyykeen.  Kulttuuria ja omaa menneisyyttä koskeva tieto on inhimillinen perustarve.  Siksi se kuuluu myös kansalaisten perusoikeuksiin.  Jokaisen yhteisön vastuulla on huolehtia oman kulttuuriperinnön säilyttämisestä.  Jokainen meistä vaikuttaa tuohon perintöosaan.  Nykyaikana on osoitettu tutkimuksissakin, että hoidettu kulttuuriympäristö tukee ihmisen henkistä hyvinvointia ja edistää mielenterveyttä.  Perinnön vaaliminen on sopusoinnussa myös fyysisen terveyden ylläpidon kanssa mm. peruskorjauksien ja käyttökuntoisten huonetilojen muodossa.  Purkaminen sen sijaan heikentää sekä yhteisön että sen yksilöjäsenten identiteettiä, siis kulttuuri- ja historiatietoisuudesta lähtevää yhteisöllistä mielenterveyttä.  Kulttuuriperinnön tärveleminen lisää henkistä pahoinvointia.

Kahdeksan vuotta sitten Sieppijärven kyläyhdistys yksimielisesti asettui puolustamaan rakennusperintöään, kun terveystalon ja samaisen koulusiiven säilyminen oli uhattuna.  Rivit ovat nyt hajautuneet.  Pyrkimys yhteisen kyläkulttuurin kehittämiseen oman perinteen tuntemuksen pohjalta näyttää tyrehtyvän.  Koulurakennuksen luulisi kuitenkin tarjoavan mitä parhaimman lähtökohdan eri sukupolvia yhdistävään monipuoliseen toimintaan, jossa menneisyys ja tulevaisuus ovat vuorovaikutteisesti läsnä.  Esimerkkejä löytyisi jo omastakin kunnasta siitä, miten entiset koulurakennukset kokoontumispaikkoina tukevat kylien yhteisöllisyyttä.  Turkukin on jo kauan sitten pessyt 1980-luvun tautiset kasvonsa ja sijoittanut vanhan rakennuskannan kunnostukseen jokivarressa niin, että entisistä teollisuuslaitoksista on kehkeytynyt viihtyisiä gallerioita, musiikkisaleja, kahviloita, ravintoloita, majoitustiloja, asuntoja – ja museoita.  On alettu oivaltaa, että sijoittaminen kulttuuriperintöön ja terveeseen historialliseen kulttuuriympäristöön tukee myös kestävää kansantaloutta.  Näistä syistä koko Sieppijärven koulun peruskorjaus luovalla ja joustavalla tavalla, perinteitä kunnioittaen ja tulevaisuutta ajatellen, on kaikkein oikein ratkaisu.

”Ymmärrys kasvaa, kun menneeseen tutustuu.  Olkaamme ylpeitä koulustamme.”

(Ote Sieppijärven kyläsivulta www.sieppijarvi.fi)

 

Hilkka Oksala