Keskustelu /Asiallista uutisointia Jokelan tapahtumista

Minust on väärin, että nykypäiväinen media tekee niistä asiaoista niin suuria. Ja tekee ihan kauheita niistä, kun viellä osa niistä on saaneet tiedot aivan väärin, kun toinen media sanoo ihan toista

Valitettava tapahtuma tämä.
Media (lähinnä keltainen media) ei saisi uutisoida näin. Lehtien etusivun näkijöihin kun lukeutuu myös valitettavan paljon nuoria ja lapsia.

Joku mieleltään järkkynyt vielä seuraa Pekka-Eric Auvisen esimerkkiä. Emmehän sentään halua yhtä pahaan tilanteeseen, kuin USA?

Kiitos tämän adressin aloituksesta.

Toivottavasti myös kyseenalaiset mediat osaavat kunnioittaa kerrankin... jaa mitä... miten sen voi viisaasti sanoa... ylipäätään ihmisiä ja ihmisyyttä.

Vetoomus on kertaalleen lähetetty tiedotusvälineille - lehdistölle (valtakunnalliset + maakuntalehdet) ja sähköiselle medialle.

Huomenna jatketaan toimittamalla allekirjoitettuja paperiadresseja toimituksiin ja yritämme saada varatuksi henkilökohtaisen tapaamisajan ainakin iltapäivälehtien toimituksiin.

Kiitokset kaikille tähän mennessä vetoomuksen allekirjoittaneille ja viestiä eteenpäin välittäneille.

vaula aunola

ASIAA! Haudataan ja unohdetaan kaikki pahat asiat! Tehdään maailmasta lapsille puhdas ja turvallinen paikka! Saattavat tosin ihmetellä jos omalle kohdalle sattuu, eikä elämässä ole koskaan tapahtunut mitään pahaa, eikä siitä ole tiedotusvälineissä ilmoitettu.

Hyvä Ben,
"Asiallista uutisointia Jokelan tapahtumista" on tämän vetoomuksen nimi.

Jos haluaa oikein ymmärtää, tämähän tarkoittaa lähinnä nimenomaan lööppijulkisuutta traagisissa tapahtumista. Aivan varmasti meidän nykymaailmassa jo hyvin nuoretkin ihmiset saavat informaatiota varmaan jopa enemmänkin kuin tarpeeksi. Ihan heti en usko, että kukaan uutispimennossa tulee elämään vastaisuudessakaan, vaikka tätä keltaista lehdistöä hieman muistutettaisiinkin ja kysyttäisiin, ovatko kaikki lööpit aiheellisia ja tarpeellisia, lähinnä niiden tyyli ja sävy.

Tänäänkin 11.11. saa lukea tapahumasta. Toisen onnettumuus on toisen onni, näin sairaana minä näen median tässä tapauksessa. Asia olisi jätettävä rauhaan lapsilta, Benillä meni asiat sekaisin.

Kyllä tämän onnettoman tapahtuman uutisointi meni överiksi ihan ylen radiokanavillakin, saati näillä toisten surulla silmät kiiluen rahaa tienaavilla lehdistön edustajilla.
Meillä itki vielä viime yönä ekaluokkalainen ja näki painajaisia, vaikka kotona ei tv:tä ole aukaistu. ihmetteli voidaanko heidän rehtori myös ampua. Ja tämä on pieni kyläkoulu.
Muulloinkin nämä lööpit voisi poistaa kauppojen kassoilta ja esim. Mäkkäriltä. Ne kun ovat aina siinä pieten silmien tasolla.

Eli tiedotus on hyvä asia, mutta "tiedolla" mässäily, sen vääristely ja suruporno on ällöttävää. Media on tehnyt surupornoa wtc.stä lähtien yhä enenevässä määrin ja nyt jo hs.lla on hämärtynyt asiallisen tiedottamisen ja murhepornon raja. Kun tiedotus lisää pienten lasten/lasten ja nuorten ahdistusta tai tapa tiedottaa kasvattaa riskiä, että joku tahtoo toistaa ikävät tapahtumat , niin tiedotus on mautonta ja sopimatonta. Näin on nyt käynyt. Ymmärtämättömät teinipojat lähettelevät uhkauksia kouluille (ah niin. Ja näistäkin tiedotetaan!!) ja nuoremmat lapset pelkäävät mennä kouluun. Hävetkää!!!

Asiallinen tiedottamisen ja surupornon välinen rajanveto lienee ongelmallista? Mielestäni olisi ollut asiallista kertoa tapahtumat pääpiirteittäin. Aika, paikka, henkilövahingot ja esittää samalla surunvalittelut uhrien ja tekijän omaisille. Tekijästä olisi voinut tiedottaa lähinnä sen, että hänen mielensä oli järkkynyt. Näin teosta ei olisi tullut ihannoinnin kohde, eivätkä lapset pelkäisi mennä kouluun. Sama koskee tietenkin muitakin onnettomuuksia. Esimerkiksi tsunamin yhteydessä tuli lähinnä sääli omaisia kohtaan siksi, että heidän suruaan tongitaan ja riepotellaan julkisuudessa mielin määrin. Myötätuntoni kohdistui siis pikemmin siihen, millä tavalla lehdistö kohteli tuhon uhreja kuin siihen, mitä heille tapahtui itse tuhon aikana. Ainakin itsestäni olisi moninverroin kauheampaa ja vammauttavampaa kohdata suru julkisesti ja kaikkien katsottavana, kuin läheisten ympäröimänä, kaikessa rauhassa. Entä jos toimittajatkin kokeilisivat harrastaa empatiaa?

kaikki lehdet tiedottavat asioista ja jokainen vielä jotenkuten omalla tavallaan. Eri asia on, löytyykö näitä lehtiä sitten kaikkien kioskien edestä jossa lapset niitä lukevat. En usko, että lapset olisivat välttyneet mahdollisilta painajaisilta jos Kioskien edessä olisi Ilta-Sanomien etusivun sijaan Hesarin etusivu. Mitä tulee sitten uhrien ja omaisten kunnioittamiseen, jokainen lehti pyörii rahalla. Jokainen lehti kerää rahansa kirjoittamalla asioita mitä ihmiset lukevat. Tämä on realismia. Maailma pyörii rahalla. Toki pitäisi jonkinlainen empatiantaju olla, niin kuin useimmilla onkin. Suomessa vain sattuu olemaan sananvapaus, eikä täten täällä harrasteta sensuuria. jokainen voi toki muodostaa mielipiteensä siitä, onko sananvapaus nyt niiin tärkeä asia. Itse en mistään tästä valitettavasta tapahtumasta kertovista lehdistä löytänyt minkäänlaista epäkunnioitusta uhreja tai omaisia kohtaan.

Tiedottaa saa ja pitääkin, mutta se millä keinoin tuo tieto saadaan, onkin nyt kritiikin kohteena. Väkisin, lupaa kysymättä, syvää surua taikka selkeää kieltoa kunnioittamatta? Useat mediat ovat alkaneet rikkoa yhä räikeämmin inhimillisiä rajoja. Kaikki tuntuu olevan sallittua sensaation nimissä. Toivon todella, että tämä adressi herättäisi avoimen keskustelun eri medioiden moraalista tällaisissa(kin) tapauksissa.

Televisiotyöläisenä olen tottunut ja tutustunut sellaiseen asiaan kuin kuvauslupa. Se on kuvattavan allekirjoittama suostumus hänestä taltioidun materiaalin käyttämiseen. Mikäli suostumusta eli allekirjoitusta ei saada, kyseistä materiaalia ei myöskään käytetä. Lehdistölläkö ei ole vastaavaa käytäntöä?

Ymmärrän kyllä sananvapauden vaatimuksen, ja olen ehdottomasti sen kannalla, mutta ei tässä nyt kyllä ole siitä kysymys. Jokelan tragediassa en näe mitään pakottavaa syytä tehdä järkytyksestä sekaisin olevan ihmisen "haastattelua" väkipakolla ja vastoin hänen tahtoaan. Tietoa voi välittää myös inhimillisiä keinoja käyttäen.

Suuren järkytyksen kokenut ihminen on tietyllä tavalla suojaton, paljaana ja alasti järkytyksensä kanssa. Monesti järkytys vie hetkellisesti arvostelukyvyn ja itsesuojeluvaiston. Ihminen siis purkaa järkytystään ja suruaan kelle hyvänsä, joka siitä tahtoo kuulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän tahtoisi lukea kertomansa lehdistä!!! Järkytystä kokemattomien tehtäväksi tuollaisessa tilanteessa on suojella suojatonta, siis järkyttynyttä, kunnes hänen oma kykynsä suojata sisintään palautuu. juuri siksi koen lehdistön toiminnan vastenmielisenä. Ihmisyys ja toisen kunnioittaminen on unohdettu täysin ja tilanteesta kärsivät paitsi onnettomuuden uhrit, myös empatiakykyinen yleisö, joka nykyisin ei ole turvassa tunnemässäilyltä edes lukiessaan hesaria, saatikka käydessään kaupassa.

Eli kun ihminen on järkyttynyt, edes kuvausluvan pyytäminen ei ole mielestäni asiallista,koska siinä tilassa monet ovat, kuten sanoin, arvostelukyvyttömiä, suojattomia ja paljaana. On ikävää, että toimittajat kiertävät ihmisyytensä ja vastuunsa puolustuskyvyttömän suojelemisesta. Kuka hyvänsä suuren järkytyksen kokenut tietää, ettei siinä tilanteessa ole "oma itsensä" tai on sitä niin paljaassa muodossa, ettei tahdo jälkikäteen hyväksyä sitä, että paljaus on näytetty suurelle yleisölle. On tilanteita, joissa ihmistä on suojeltava myös itseltään ja juuri onnettomuustilanteet ovat mielestäni sellaisia.

Monet henkilöt jotka sortuvat tällaiseen tekoon (joka varmasti saa julkisuutta) tekeekin sen oikeastaan varmasti sen takia että jäisivät ihmisten mieliin ja "maailmankirjoihin". Ja juuri tällaisella media mylläkällä annamme heille juuri sen mitä he janoavat, että heidät muistettaisiin ja pitkään. Tämä vain kannustaa muita samankaltaisia tekemään samoin. Niimpä laitoin nimeni adressiin, koska en halua "tukea" uusia tapauksia tulevaksi.