Markka takaisin 2010

Kyllä se eu sieltä kaatuu ennen pitkää joka tapauksessa.

... en enää kuitenkaan kaipaa Suomen markkaa lompakkooni. Euroilla maksaa niin mukavasti monessa muussakin maassa kuin vain Suomessa, tarvitsematta ennen matkaa mennä enää pankkiin. Vuonna 1992 tein sellaisen matkan, jota varten minun oli käytävä pankissa ja pyydettävä sieltä sekä Ruotsin että Tanskan kruunuja, sekä Englannin että Irlannin puntia, sekä Ranskan että Belgian frangeja ja lisäksi Saksan markkoja ja lisäksi sekä euro- että puntamääräisiä matkashekkejä ja kansainvälinen pankkiautomaattikortti. Lisäksi Prahan asemalla vaihdoin jäljelle jääneet Ranskan frangini silloisen Tshekkoslovakian kruunuihin, joihin ei voinut vaihtaa Suomessa, kun Tshekkoslovakian kruunu oli silloin vielä valuutta jota ei lainkaan saanut viedä Tshekkoslovakian ulkopuolelle. Melkoinen byrokratia. Nykyään taitaa olla niin että tästä matkasta selviää muuten kokonaan euroilla, mutta kruunut ja toinen punnista ovat vielä vaihdettava kyseisiin valuuttoihin, mikä onnistuu kyseisten maiden pankeissa euroilla. Tuolla matkalla mukanani olleet matkashekit olivat muuten minun oma ensikosketukseni tulevaan rahayksikköömme euroon, joskin sitä silloin kutsuttiin vielä nimellä ECU (European Currency Unit).

Se sen sijaan missä toivoisin muutosta tämän maan rahapolitiikkaan on muista samaa euroa käyttävistä maista poikkeava käteismaksujenpyöristyslaki, joka mielestäni pitäisi kumota. Muissa euromaissa 1 ja 2 sentin kolikot ovat käytössä isompien tavoin, toisin kuin meillä, jossa kansallinen laki käteismaksujen pyöristämisestä 5 sentin tarkkuuteen ja pienempien kolikoiden lyömättäjätöstä säädettiin koska valtiovarainministeriön mielestä 1 ja 2 sentin kolikkojen lyöntikustannukset ovat niiden nimellisarvoja suuremmat. Muistan nimittäin ajan jolloin täällä oli vielä käytössä jopa 1 pennin kolikko, sekä ajan, jolloin päätettiin siirtyä loppusumman pyöristämiseen ensin 5 ja sitten 10 pennin tarkkuuteen. Nykyinen pyöristystarkkuus 5 senttiä vastaa tuossa vanhassa rahassa peräti suunnilleen markan kolmasosaa ja on tarkemmin 29,72865 penniä, kun taas 1 sentti olisi vain 5,94573 penniä, siis lähempänä markka-ajan pyöristystarkkuuksia.

Hintojen nousu on kieltämättä kauheata. Olen esimerkiksi kirjoittanut Helsingin Sanomissa tapauksesta, jossa markka-aikana erästä bändiä, jonka konserttiin olen kolmatta kertaa elämäni aikana menossa noin puolentoista kuukauden päästä, pääsi kuulemaan livenä 175 markalla. Vuosi oli 1999 ja heillä oli silloin peräti kaksi keikkaa peräkkäisinä päivinä Helsingin kaupungin Ilmalan kaupunginosassa sijaitsevalla Hartwallinareenalla, joista ensimmäiseen menin. Vuonna 2005, tasan 74 kuukautta myöhemmin, heidän esiintyessään samassa paikassa uudestaan, kieltäydyin maksamasta peräti 50 euroon eli 297 markkaan ja 28 2/3 penniin noussutta pääsylipun hintaa ja jätin menemättä. Sen jälkeen ovat esiintyneet siellä halvemmalla huhtikuussa 2008 jolloin heitä kuulemaan pääsi 46 eurolla, jotka suostuin maksamaan kun hinta oli vertailuhintaa alempi. Sama on hinta myös joulukuussa 2009 kun heidän seuraava keikkansa siellä on.

Toinen hinnoittelun kannalta parempi esimerkki tältä samalta alalta on se, että ensi kesänä olen menossa sellaiseen konserttiin johon onnistuin saamaan lipun niinkin halvalla kuin 30 eurolla eli 178 markalla ja 37 1/5 pennillä. Kyseisen bändin keikalla olen ollut aiemmin vain kerran, vuonna 1992 Tukholmassa Globehallenissa edellä mainitun matkani aikana, ja silloin maksoin huomattavasti enemmän kuin 200 markkaa lipustani, minkä lisäksi päälle tuli vielä 920 markan lauttamaksu edestakaisesta kuljetuksesta Kaivopuiston ja Tukholman välillä ja 1380 markkaa matkan muuhun osaan liittyneitä rautatielippukuluja ja päälle sitten vielä hotellit.

Minua ei noin perjaatteessa hinnan nousu haittaa mutta palkkojen olisi pitänyt nousta sitten saman verran kuin hinta.

HINTA NOUSUU 36x_ _ _

 

PALKKA LASKEE 36x_ _ _

 

___*JOTAIN EPÄ SELVÄÄ VAJUT?

 

;<>

MARKKA TAKAS!

 

;<>______________!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!