Tuplarippileirien poistaminen Kangasalan seurakunnasta

Tuplaleirien järjestämisestä koituu suuria ongelmia kaikille leirin osapuolille. Rippileirin varsinainen tarkoitus on kohdata nuorta ja kertoa hänelle Jeesuksen sovitustyöstä ristillä. Tämä onnistuu parhaiten viihtyisässä ja mukavassa toimintaympäristössä, jossa päivittäin on myös hauskaa yhteistä tekemistä ja uusien ystävien kanssa seurustelua.

Leirin vetäjien kannalta tuplaleirien suurin ongelma on turvallisuus. Puhumme nyt 50:stä noin 15-vuotiaasta nuoresta saman katon alla. Kaikkia ei mitenkään ole mahdollista valvoa - vaikka vetäjiä olisi enemmänkin. Lisäksi vetäjät eivät saa kontaktia yksittäisiin nuoriin oppitunneilla tai muutenkaan. Vetäjät hädin tuskin oppivat leiriläisten nimet! Tämä on erittäin huono asia leirin yhtenäisyyden kannalta.

Isosten kannalta suurin haaste on leiriläisten kohtaaminen. Yksittäisellä rippileirillä yksi onnistumisen merkeistä on, jos isoset onnistuvat luomaan pidempiaikaisiakin ystävyyssuhteita nuorten kanssa. Tällöin nuoret todennäköisemmin jäävät osaksi seurakunnan toimintaa ja hakeutuvat isoskoulutukseen. Isosille ongelmallista on myös isosryhmän dynamiikka, kun iltaohjelmien suunnittelussa tulee olla mukana kaikki 10 isosta yksöisleirin viiden isosen sijaan. Väistämättä suunnitteluprosessi hidastuu, ja jokainen isosena ollut tietää, että aika on todella vähissä jo valmiiksi leireillä.

Tärkein ongelma on kuitenkin leiriläisen asema tuplariparilla. Heidän näkökulmastaan leiri saattaa jäädä pinnalliseksi ja luodut ihmissuhteet vähäisiksi. Heitä ei välttämättä pystytä kohtaamaan tai yksilöimään 50 muun nuoren joukosta. Tällainen yksilönä kohtaaminen on leiriläisen kannalta erittäin tärkeää. Siihen ei aina tarjoudu mahdollisuutta tuplaleirillä. Lisäksi leiriläiset eivät välttämättä opi edes toistensa nimiä. Kahtiajako opetusryhmissä hajauttaa leiriä ja aiheuttaa närää - miksi samalla vaivalla ei suosiolla voitaisi pitää kahta samanaikaista mutta ERI leiriä, jolloin yhteishenki pystyisi syntymään edes osaryhmien keskuuteen? Tämänhetkinen systeemi, jossa leiriläiset ovat vuoroin yhdessä, vuoroin omassa ryhmässään (A/B), on leirihengen kannalta tuhoisaa.

On muistettava, että rippileiri on nuorelle ainutkertainen kokemus, ja kaikki leirejä koskevat päätökset tulisi tehdä juuri nuorta rippikoululaista ajatellen. Tuplaripareilta seurakunnan toimintaan jää huomattavasti vähemmän nuoria kuin yksittäisiltä ripareilta, mikä osoittaa myös hengellisen viestin välittämisen vaikeutuvan tuplariparilla. Ripari on monen nuoren ensikosketus seurakuntaan - ja seurakunnan tulee olla paikka, jossa jokainen kokisi tulevansa henkilökohtaisesti kohdatuksi. Tämä ei onnistu, jos nuori on vain osa suurempaa massaa. Nuoret kärsivät tästä ilmiöstä ihan tarpeeksi opiskeluissaan - meidän tulisi rippileireillä juuri mainostaa ja promota sitä, että seurakunta on ERILAINEN paikka, jossa haluamme tutustua nuoriin yksilöinä.

Tuplariparit siis minun mielestäni ja kokemukseni mukaan pahimmillaan vievät nuoria kauemmas seurakunnasta, vaikka tarkoitus olisi evankeliumia julistamalla ja henkilökohtaisella kohtaamisella saada nuoria mukaan seurakunnan toimintaan.