Elintärkeät asiat kuntoon

Kysy rohkeasti, Mia, minkälaisia käytännön ongelmia pelkäät, niin mietitään ne kuntoon. En usko, että tämä olisi käytännössä mahdotonta. Mahdottoman porun tietysti nostaisivat kaikki ne tuhannet syöttiläät, joiden palkkoja ei enää maksettaisi yhteisestä kukkarosta, ja joiden olisi pakko mennä "oikeisiin töihin", tai oppia alansa sen verran hyvin, että asiakkaiden rahat elättäisivät heidät. Esim. moni musiikkioppilaitos, laitosteatteri tms. olisi pulassa, koska kukaan ei maksaisi huonosta opetuksesta tai surkeasta näyttelemisestä.

Työttömyyden lisääntymisen pelko on yksi tekosyy, millä monet syöttiläät ja heidän ystävänsä haluavat estää tämän reformin. Tässäpä vanha kirjoitukseni aiheesta:


Väärä työllisyys on työttömyyttä pahempaa

EU on tuonut mukanaan hyvääkin - mahdollisuuden vertailla elinoloja Euroopan maissa. Moni myytti on osoittautunut vääräksi. Suomessa ei olekaan maailman paras sosiaaliturva, koulutus eikä terveydenhuoltojärjestelmä - muutaman esimerkin mainitakseni.

Tuntuu järjettömältä, että hävittyään kaikki muut tavoitteensa, pääministeri Vanhanen iloitsi siitä, että meille suotiin mahdollisuus säilyttää oma päätöksentekomme näillä sektoreilla. Kansalaisten kannalta olisi huomattavasti parempi, jos EU ottaisi meiltä juuri näiden asioiden päätöksenteon pois.

Emme saa maailman parasta, mutta maksamme maailman kovimman hinnan - veroina. Miksi? Mihin raha uppoaa, kun emme saa sitä laatua, mihin esimerkiksi tanskalaiset ja hollantilaiset ovat tottuneet? Osaselitys on, että kaikki on kalliimpaa johtuen sijainnistamme ja ilmastostamme. Se selittää muutaman prosentin, muttei kaikkea.

Työttömiä on syyllistetty viimeiset vuodet. Heidän elättämiseensä uppoavat liikenevät eurot ja sentit, väitetään. Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha voi olla hyvä tulonlähde, mutta se ei ole ikuista. Lopussa häämöttää kuitenkin peruspäiväraha ja sosiaaliviraston luukku. En millään jaksa uskoa että nuo ihmispolot ovat suurin syy siihen, että meitä veroilla riistetään!

Mielestäni ongelmamme ei ole työttömyys, vaan väärä työllisyys. Meillä on - erityisesti valtion ja kuntien viroissa ja yhteisöissä - hurja määrä porukkaa, joka nostaa isoa palkkaa, mutta jota ilman tulisimme toimeen. Esim. Yleisradiossa on lukematon määrä ali-, väli- ja sivujohtajia, joita ilman kyettäisiin tuottamaan ohjelmia. Och samma på svenska - kaikkea pitää olla kaksin kappalein, kun muutama hölmö vaatii edelleen saada käyttää ruotsin kieltä. Orjaluontoiset suomenkieliset poliitikot ovat Laxin ja Folktingetin edessä yhtä rähmällään kuin neuvostojohtajien edessä aikanaan.

Näitä "yleisradioita" on maassamme kymmeniä, ellei satojakin. Jos turha joukko siivottaisiin pois, saisimme ison määrän työttömiä lisää. Tämä on siis tuomittava ja kauhistuttava idea, sillä työttömyys on yhteiskunnan pahin syöpä?

Mutta jos mietitään eteenpäin, huomataan muuta: yksi yhteiskunnan omistaman yhteisön keskitason johtaja saa palkkaa noin 4000–5000 euroa kuukaudessa, ja päälle vielä sosiaalimaksuja noin 1000 euroa. Tällä 5000-6000 eurolla maksaisimme noin kuuden ihmisen ansiosidonnaiset päivärahat tai noin kymmenen ihmisen peruspäivärahat! Yhden "syöttilään" lomautus vähentäisi huomattavasti kuluja yhteisestä kukkarosta.

Mitä väliä silloin olisi, vaikka työttömien määrä kasvaisi, jos myös verotus keventyisi? Se mahdollistaisi uuden nousun, jolloin kelpo työttömät saisivat oikeaa työtä, ja runsaslukuisen ali-, väli- ja sivujohtajakaartin voisimme elättää peruspäivärahatasoisesti lopun ikäänsä!

Mikään puolue ei kuitenkaan ehdota tällaista reformia. Näin siksi, että yllättävän monella ali-, väli- ja sivujohtajalla on jäsenkirja. Se ei tarkoita, etteikö muutos ole välttämätön - kansan on löydettävä keinot. Nykyinen demokratia taitaa olla sitä, että kansan keskuudesta ovat nousseet kansaa edustamaan juuri ne, joilla on terävimmät kyynärpäät ja kelvottomin moraali. Europarlamenttiinkin taisi livahtaa muutama sellainen.

Richard Järnefelt