Ajokortti 16-vuotiaana!

Minulla on todella ikäviä kokemuksia HKL:n sinisistä busseista (jotka nykyisin ovat Helsingin Bussiliikenne Oy:n) ajalta jolloin minulla ei vielä ollut ajokorttia. En voinut hiljaa katsoa kun bussit ohittivat pysähtymättä sellaisiakin pysäkkejä, joilla oli kyytiinpyrkijöitä, joille tilaa olisi ollut, ja sellaisiakin pysäkkejä, joille pysähtymiskelloa on asianmukaisesti ajoissa soitettu. Jo neljän-viidentoista iässä ryhdyin laskemaan montako päivää minulla on jäljellä kahdeksantoistavuotispäivääni, ei ainoastaan siitä syystä että se on ajokortin ikäraja vaan siitä syystä että se on monen muunkin asian ikäraja.

Nykyään en voi enää kuvitellakaan että tulisin toimeen ilman omaa automobiiliani. Olihan siitä hyötyä myös kun tämän viikon alussa kiersin Päijänteen ympäri. Suunnittelen parhaillaan uuden entistä tehokkaamman automobiilin hankintaa. Nykyisessäni on 60 hevosvoimaa, uudessa tulisi hevosvoimia olemaan 82. Juuri äskettäisellä Päijänteen ympäriajolla havaitsin aika tarkkaan että nuo lisähevosvoimat olisivat tarpeeseen. Valtatie 9:llä on sen verran jyrkkiä mäkiä että satasen nopeus ei nykyisessäni edes täydellä kaasulla ylös noustessa pysy. Yhtä jyrkkiä mäkiä on myös valtatie 5:llä.

Muistan yhä myös selvästi sen, että lukion toisen luokan alkaessa kävin joka ikinen päivä autokoulun ilmoitustaululla tutkimassa, milloin alkaisi sellainen kurssi, jonka alkamishetkellä olisin juuri täyttänyt silloin siihen vaaditut seitsemäntoista ja kolme neljäsosaa vuotta. Lokakuun 1985 viimeisenä päivänä en sitten koulutuntien päätyttyä lähtenytkään lukioni tiloista suoraan kotiin vaan menin ensin videosalin ovelle, ja ilmoittauduin autokouluun, ja jo parin päivän kuluttua tartuin kyseisen autokoulun silloisen johtajan yksityisauton rattiin koulupäivän päätyttyä. Neljä kuukautta myöhemmin taskussani oli sitten jo ajokortti. Muistan yhä vielä senkin, että katsastustoimistosta papereita poliisikamarille viedessäni (siihen aikaan ajokorttibyrokratia oli sellainen että katsastustoimisto ei kirjoittanut edes väliaikaista ajokorttia suoraan vaan paperit piti todella ensin viedä poliisikamarille) oli penkkaripäivä, jona lukiostani poistui viimeinen omaa oppilaspolveani vanhempi oppilaspolvi, ja seuraavana päivänä minulla olisi hoidettavanani erään matematiikanopettajan sijaisuus kyseisessä koulutalossa sijaitsevalla peruskoulun yläasteella.