Kaikkien Hitas-asuntojen hintasääntely määräaikaiseksi

Pauli Leppä-aho katsoo hintaindeksin korjanneen maksimihinnat paikoilleen. Tämä ei kyllä koske 1989-90 välillä valmistuneita yhtiöitä. Jorma Marttinen kertoi yllä asumani asunto-osakeyhtiön tilanteesta suhteessa lähes saman ikäiseen ja tasoiseen yhtiöön vierekkäisillä tonteilla Pikku Huopalahdessa. Indeksin laskemat maksimihinnat ovat räikeimmillään todella epätasa-arvoisia. Pikku Huopalahden rakentaminen venyi edellisestä lamasta johtuen kymmeneksi vuodeksi, joten hintaeroja löytyy joka puolelta aluetta.

Kun Hitas-kaavailuihin Penttilän ehdotuksessa sisältyy myös tonttivuokrien korotus 30%:lla, päätöksenteon taustalla tulisi olla vertaileva selvitys alueiden tonttivuokrista taloyhtiöittäin ja rakennusoikeuksittain, jotta voitaisiin vertailla tonttivuokrien oikeudenmukaisuutta. Sen verran tiedän, että alueitten sisälläkin on isoja eroja valmistumisajankohdasta riippuen. Valtuustolle jätetyissä papereissa sanotaan, että "tontteja Hitas-tuotantoon luovutettaessa ne on hinnoiteltu noin 20-30% alemmaksi kuin sääntelemättömään tuotantoon luovutettaessa". Jos alueen kaikki tontit ovat Hitas-yhtiöille, mihin hinnat silloin perustuvat?

(Vanhoilla alueilla tonttivuokrasopimusten uusiminen tuo merkittäviä korotuksia, jotka ovat olleet esillä julkisuudessa. Ns. uusilla alueilla korkeita tonttivuokria on maksettu koko ajan. Tonttivuokrien alentamiseksi kansalaisliike ajaa vuokrien perusteena olevan tuottovaateen alentamista 4%:sta 2%:iin. Sillä olisi vaikutusta kaikille vuokratontilla oleville yhtiöille asumiskustannusten kohtuullistamiseksi.)

Valtuuston keskustelussa otettiin esille myös remontoinnin tarve ja että kaupungin määrittelemien ehtojen mukaan vain 150 euroa per m2 kulut voidaan katsoa lisäävän taloyhtiön arvoa. Mikä antaa kaupungille oikeuden tähän määritelmään? Jos Hitas-maksimihinta on sama rempallaan olevassa yhtiössä ja remontoidussa, perusparannetussa yhtiössä asetetaan osakkaat vastakkain - poismuuttoa kaavailevat eivät halua maksaa korjauksia.

Hitas-suunnitelmissa puhutaan kauniisti mahdollisuudesta saada kohtuuhintaisia asuntoja ja jälkimarkkinat mahdollistavat asunnon myynnin ja muuton isompaan/pienempään asuntoon elämäntilanteen mukaan. Nyt vain pakkosaumassa myydään asunto pilkkahintaan hintakuopassa olevissa taloissa.

Samoin monet määräykset mitä saa ja mitä ei saa lisätä maksimihintaan tuntuvat osittain aivan järjettömiltä ja täysin vastakkaisilta normaaliin (sääntelemättömään) asuntokauppaan verrattuna. Huoneistokohtaisia perusparannuksia ei saa lisätä hintaa, uskomatonta! Jälleen kerran: millä oikeudella asetetaan tällaisia ehtoja?