IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

#174: Turvetuotannon päästöt ovat minimaaliset - Maataloudesta jopa kolmasosa maailman kasvihuonekaasupäästöistä 

 

Voi pyhä yksinkertaisuus! Se, että kuormitusta syntyy muistakin maankäyttömuodoista niin ilmaan kuin vesiinkin ja että niiden hillitsemiseksi tehdään työtä, ei tosiaankaan tarkoita, että syntyvää säästöä tulisi käyttää turvetuotannon maksimaaliseen lisäykseen. Tällä hetkellä Suomessa on käynnissä turvetuotannon laajenemisen toinen aalto ja ne virheet, joita 70-luvun päättömyyksissä tehtiin aiotaan kerrata tulevina vuosikymmeninä. Turvetuotannon arkistot makaavat järvien pohjassa. Sieltä ne kuormittavat järviä humukseen sitoutuneiden ravinteiden vääjäämättömästi vapautuessa vesistöihin. Näiden päälle tupataan uutta kuormitusta. Erityisesti matalat latvajärvet, joissa veden viipymä on pitkä, toimivat suoranaisina laskeutusaltaina. Humusta voi olla metrikaupalla ja vapaata vettä sen päällä vain vähän. Kyse ei todellakaan ole vain viihtyvyyshaitasta. Ei siinä happamassa, pimeässä ja rautapitoisessa mönjässä elä suurin osa järvien eliöistäkään. Vesien tasapaino järkkyy. Tilanteesta voi olla toki etua joillekin eliöryhmille, kuten leville. On selkeä ero niillä humusjärvillä, jotka ovat joko a) luontaisesti humusjärviä b) humusjärvityyppejä ja metsätalouden kuormaa saaneita tai c) näitä molempia ja lisäksi vielä turvetuotannon kuormittamia. Viimeksi mainitun ryhmän järvet ovat surkeassa tilassa. Jopa turvetuotanto itsekin on hiljaa todennut, että näiden järvien saattaminen hyvään tilaan on ylivoimaista. Osa näistä järvistä saa vielä maataloudenkin kuorman, mutta on lukemattomia turvetuotannon peruuttamattomasti pilaamia järviä, joissa maatalouden kuormitus on vähäistä. Sen sijaan loppuun kaluttujen ja köyhien turvemaiden jälkikäyttö vaatii lannoitusta, jotta mikään voisi jatkossa kasvaa. Ruokohelpipellot lannoitetaan, suopelloiksi jääneet maa-alueet saavat yleisesti jopa lietelannoitusta. Turvetuotanto pesee tässä vaiheessa kätensä ja kuormitus siirtyy maatalouden piikkiin! Turvetuotannon lupakäytäntöjen korjaamisessa ja todellisen kuormituksen paljastamisessa on paljon työtä! Mutta juna kulkee. Vastuuttomuuden ja väistelyn ja vääristellyn propagandan aika käy vähiin. Huoli vesistöistä on saanut jo kansalaisliikkeen aikaiseksi. Kasvihuonepäästöjen kohdalla kansainvälinen paine hoitaa asian.