Rauha eikä sota - Nyt.

Pakotteet jo ilman sodan kauhuja vievät meiltä 40.000 työpaikkaa. Palkkoina se on 160 miljoonaa kuussa, arvonlisineen 320 miljoonaa. Vuodessa siis neljä miljardia. Neljä tuhatta miljoonaa!!! Sodan kauhut päälle, sillä me olemme eturintamassa eikä mitään Munsalan-Brysselin soutajia. Nalle tiesi ajoissa...

Rauhanmarsseille nyt koko kansa, mars, mars!

Suomi paasikiviläiseksi jälleen. Se linja turvaa meidät heti. Se johtaa myös vakauteen itää myöten. Jostainhan se rauhanprosessi on aloitettava. Jospa vaikka me olisimme rauhantekijöitä. Autuaita.

Nyt vain järjestämään, koko some. Puolueisiin katsomatta.

Ks. Wikipedia:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Paasikiven–Kekkosen_linja

"Paasikivi kuvaa omaa näkemystään ulkopolitiikasta päiväkirjassaan 2. elokuuta 1944 seuraavasti:

»Sanoin Svenssonille mm. minun ulkopoliittisen ohjelmani olevan:

a) Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia.
b) Hyvät ja ystävälliset välit Neuvosto-Venäjään.
c) Konflikteja vältettävä.
d) Suomen on kartettava Venäjän-vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa. Suomen ulkopolitiikka ei saa olla Venäjän-vastaista eikä Venäjälle vihamielistä.
e) Tähän on pyrittävä, huolimatta pettymyksistä, joita olemme saaneet ja saamme kokea.[3]»

Paasikivelle olennaista oli Suomen itsenäisyyden turvaaminen, ja sodanjälkeisissä oloissa hän katsoi sen vaativan tiettyjä myönnytyksiä Neuvostoliitolle, mutta Paasikivi suhtautui myönnytyksiin vastentahtoisesti ja pyrki pitämään ne minimaalisina. Toisinaan hän kävi kysymässä presidentti K. J. Ståhlbergin neuvoja, ja tämä kannusti häntä pitämään myönnytykset vähäisinä."