Sudet pois taajamista

Kuulin tänään erään henkilön kertomuksen, että hänen ystävällään/tuttavallaan on susi lemmikkinä. SE ON SUOMEN LAIN VASTAISTA OTTAA LUONNONELÄIMIÄ LEMMIKIKSI. VARSINKIN SUOJELTUJA SUURPETOJA MUKAAN LUKIEN SUSI. Ihmettelen suuresti, miksi joku haluaa tieten tahtoen tehdä tällaista. Kun lemmikkisusi käy hankalaksi pitää tai hoitaa, ei sitä voi päästää luontoon vapaaksi.
KUINKAHAN MONTA SUSILEMMIKKIÄ ihmisillä onkaan?
Olen aikaisemmin kuullut, että Helsingissä kerrostaloasunnossa on joku pitänyt SUSILEMMIKKIÄ.
Ihmettelen, miten tällaisten asioiden kanssa pitäisi edetä. Voisiko joku antaa hyvän neuvon?

Hyviä kommentteja on tullut viime aikoina, omakohtaisia kokemuksia ja tärkeitä kannanottoja. Joudun kuitenkin poistamaan nimimerkillä kirjoitetut viestit, koska keskustelun säännöt vaativat etu- ja sukunimen. Kirjoittakaa vain rohkeasti oikealla nimellänne. Jokaisella on oikeus esittää oma mielipiteensä, kunhan se on asiallisesti kirjoitettu eikä henkilöidy liikaa.

Lounai-Suomen ajokoiramiehet ovat pahassa pulassa susien kanssa.
Tuntuu tylyltä, että joku joutuu ajamaan 200 km pois kotikonnuiltaan, että voi
vähän turvallisemmin harrastaa omaa rakasta koiraharrastustaan ajokoiralla.
Paikalliset harrastajat kertoivat, että koiran hengen meno on melko varmaa
jos esim Nousiaisissa ajokoiran päästää metsään.!!!

Luin jostain että koirasusia fanittavilla ihmisillä olisi tällainen yhdistys!! Mihin ihmeeseen on järki kadonnut kun tuollaistakin puuhaillaan!!!??

Susiviha lisääntyy jatkuvasti
Karjalainen, 27.05.2012

Sudesta on tullut poliittinen eläin. Kiivaimmin siitä riitelevät ääripäät, luonnonsuojeluväki ja metsästäjät. Luonnonsuojelijoiden tunteita kuumentavat erittäin uhanalaiseksi luokitellun lajin salakaadot, ja metsästäjiä raivostuttavat koirakuolemat. Moni pelkää myös lapsensa puolesta.
–·Toisessa ääripäässä suteen suhtaudutaan negatiivisesti, tunteenomaisesti ja pelolla, ja toisella puolella se nostetaan suorastaan pyhien joukkoon, suurpetotutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (RKTL) sanoo.
–·Kymmenen vuoden aikana susiviha on vain lisääntynyt.
Suomen susikanta puolittui vuoden 2008 kieppeillä. Syynä tähän olivat salakaadot. Laittomasti tapettujen susien joukossa oli useita RKTL:n merkitsemiä pantasusia.
–·Aika vähän on muista syistä kuin ihmisten toiminnasta johtuvia kuolemia, Kojola vahvistaa.
Tällä hetkellä susia on noin 200, kun esimerkiksi ilveksiä on 1300–1500. Tihein susikanta keskittyy itäiseen Suomeen, mutta yksittäisiä susipareja on havaittu Pohjanmaalla ja Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan rajoilla saakka. Joitakin yksilöitä on myös Varsinais-Suomessa.

Ajokoiramies 3/12 lehdessä oli Taajamasusi ry,n puheenjohtajan artikkeli susien tappamasta peuraemosta ja siihen liittyen pj oli kommentoinut sitä, että Turun Sanomat oli kieltäytynyt julkaisemasta juttua.Ajokoiramies lehden toimittaja Hannele Heikkilä-Tuomaala ihmettelee omassa artikkelissaan asiaa ja arvelee median pelkäävän koko susiaihetta.Hän toteaa, että ihmisen ja petojen kohtaamisista ei kirjoiteta enää ollenkaan..

Kaikki nimimerkillä tai ilman nimeä kirjoitetut kommentit on nyt poistettu. Tämä keskustelupalsta on yksi niistä harvoista, joissa susiasioista keskustellaan omilla nimillä julkisesti ja avoimesti. Monta erittäin hyvää kirjoitusta jäi nyt pois, mutta kirjoittakaa oikein mielellään ajatuksianne uudelleen - tällä kertaa koko nimen kera.

Eläinvahinkojen korvaamisessa käytettävät käyvät arvot
Maa- ja metsätalousministeriö 6.9.2012
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100791

Sivun alareunasta kun klikkaa “Liite1” löytyy tämän päivän hinnasto, josta kuitenkin määrärahojen loppumisen vuoksi vähennetään tänä vuonna maksuun tulevista korvauksista 27%. Prosenttimäärä voi vielä nousta. Korvauksia saa odottaa vuoden tai puolitoista ennen kuin rahat tulevat tilille.

Mielestäni ihmisillä on virheellinen käsitys, että petokorvaukset maksetaan täysimääräisinä, mikä pitäisikin saada julkisesti korjattua.

Itselläni on ylämaan karjaa, lampaita ja siipikarjaa joiden hinnoista
jotain tiedän. Ylämaalaisten hinnat ovat alveineen: vasikka 1200-2200 €, hieho
1500-2500 €, kantava hieho 1800-2800 €, kantava emolehmä 2500-3500 € ja siitossonni 4000-15000 €. Kun katsoo hinnastoa voi todeta, että korvaus (-27%) ei taida riittää edes alveihin. Siipikarjasta kun ottaa esimerkin kirjavasta "aapiskukosta", korvaus on 2,50 € -27% ja todellisuudessa "aapiskukosta" joutuu maksamaan 60-100 €.

Ihmisten käsitys on todella väärällä pohjalla, kun luulevat korvausten
olevan täysimääräisiä ja osin siksi yleinen käsitys on, että miksi karjan kasvattajat rutisevat, kun veronmaksajien rahoilla petovahingot kerran korvataan.

Mikäli sudet juoksuttavat emolehmiä, jotka juoksutuksen vuoksi luovat
vasikkansa, ei korvauksia tule ollenkaan ja vasikan myymällä karjan kasvattaja olisi saanut 1200-2200€.

Sanomalehti KARJALAINEN 27.5.12 – Kojola: SUSIVIHA LISÄÄNTYY JATKUVASTI

Kojola: ”Sudesta on tulut poliittinen eläin”.
Susi lienee pysynyt samana lihansyöjä suurpetoeläimenä alusta alkaen tähän päivään asti. Ihmiset politikoivat.
Susi luokitellaan erittäin uhanalaiseksi, suojelua tarvitsevaksi, vaikka susia maapallollamme on useita rotuja ja runsaasti.
Luonnonsuojelijat arvelevat susien kuolevan sukupuuttoon. Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja Sami Lyytinen kirjoittaa jäsenilleen uusista yhdistyksistä, jotka haluavat kaikki sudet pois. Ympäristöopin opettajan sopisi lukea tekstit huolellisemmin ja kertoa tosiasioita. Ei kukaan ole esittänyt kaikkia susia lopetettavaksi vaan asuntojen läheltä ihmisten elinpiiristä, ettei lapsia tarvitsisi kuljettaa koulumatkoillaan ja pelätä heidän puolestaan, samoin kuin pelätä eläinten ja karjan vuoksi.
Sudet pitää pelotella erämaihin ja ihmisille taata oikeus kulkea pelotta elinympäristössään myös lähimetsissä. Erämaavaeltajat voivat varautua kohtaamaan suurpetojakin.
Kojola kertoo, että 2008 aikoihin susikanta puolittui - syynä ihmisten toiminta ja salakaadot. KUINKA MONTA SALAKAATOA ON TODETTU?! Vaikuttaako susimäärän laskennan muuttuminen niihin aikoihin? Niin, ettei susiparin ensimmäisen vuoden pentueita lasketa laumoiksi. Kojolan mukaan pannoitettuja susiakin on kadonnut. Mielestäni pannoitukset voisi lopettaa kokonaan (yksi panta maksaa 26´000 euroa eikä niistä ole hyötyä muille kuin susitutkijoille) ja rahat voisi käyttää vaikkapa nuorten syrjäytyneiden auttamiseksi.
Tällä hetkellä Kojola arvioi Suomessa olevan 200 sutta - joitakin yksilöitä myös täällä Lounais-Suomessa. Ainakin SUSIA ON LIIKAA, koska erämaita ei täällä ole. Jos täällä päin sudet tulevat pelotta pihapiiriin, niitä on joko liikaa tai ne ovat väärässä paikassa ehkäpä tänne siirrettyinä ihmisten toimesta.
Syystäkin ihmiset ovat harmissaan ja kiukkuisia, kun kaatolupia ei saada eivätkä vastuussa olevat viranhaltijatahot tunnu välittävän. Vai onko asia liian vaikea hoitaa?! EI OLE OIKEIN EIKÄ KENENKÄÄN ETU, ETTÄ LIHANSYÖJÄPETOELÄIMIÄ PITÄÄ PELÄTÄ ELINYMPÄRISTÖSSÄÄN.
Ympäristöopin opettaja A-talk-keskustelussa sanoi puolustautumiskeinojen käyttötaidon hiipuneen. Hän kertoi Virossa suden tavanneen pikkupojan kiivenneen puuhun sutta pakoon. Itse en pääsisi puuhun kiipeämään eivätkä pienet lastenlapsenikaan, mutta ei pääsisi Sami Lyytinenkään.
Kojolan tulisi antaa hyviä ohjeita havainneensa lisääntyneen susivihan poistoon. VIHA JA PELKO EI OLE KENELLEKÄÄN HYVÄKSI. Häneltä Riista- ja kalatalouslaitoksen susitutkijana voisi edellyttää vihaa ja pelkoa vähentävää toimintaa! Samoin kuin luonnonsuojelijoiltakin.

Riitta Nurmisen kommentti ansaitsee kyllä erityiskiitoksen. Olen itse täältä Pohjois-Karjalasta, susirajalta, kuten sanotaan ja voin kuvitella tilanteenne. Asiallinen, hyvä kommentti, KIITOS.

Satakunnan Kansa 5.6.2012:

Susi tappoi maalaistalon pihapiirissä vapaana olleen koiran Huittisten Korkeakoskella sunnuntai-iltana. Rantatiellä sijaitseva talo on noin seitsemän kilometrin päässä kaupungin keskustasta.
– Tämä menee jo aivan järjettömyyksiin. Hyvä on sanella kerrostaloista, että susia täytyy suojella. Tervetuloa vaan susiensuojelijat kesällä telttailemaan lähimetsäämme oikein luvan kanssa, puuskahtaa koiransa menettänyt Heli Tuominen.
Isäntäväki alkoi sunnuntai-iltana kello 22:n jälkeen kaipailemaan 12-vuotiasta karkeakarvaista mäyräkoiraansa, kun koira ei ollut terassilla tutussa tuolissaan.
Seuraavana aamuna talon isäntä löysi koiran verijäänteitä pihaan johtavan tien varrelta. Paikalla näkyi myös selviä kamppailun jälkiä.
– Soitin paikalliselle riistamiehelle, joka sanoi, että tämä on varma tapaus. Ei tarvitse koiraa odotella enää kotiin, Heli Tuominen kertoo.
Sudet eivät ole harvinaisia vieraita Korkeakoskella.
– Viime keväänä, olisiko ollut maaliskuuta, susi istui postilaatikkomme luona, kun olimme pimeänä iltana tulossa kotiin. Se näkyi aivan selvästi auton valoissa, eikä juuri säikkynyt meitä.
Myös naapureilla on samanlaisia kokemuksia.
– Vuosi sitten iso susi istuskeli kaikeassa rauhassa naapurin postilaatikon luona, eikä pelästynyt yhtään lähestyvää autoa. Sitten se vain laiskasti jolkotteli matkoihinsa.