Lauri Törnin upseerinarvon palauttamisen puolesta.

Kommentoitu viesti


Vieras

#77

25.04.2013 16:26

tehokas tapa saada rahaa.....????

Vastaukset

Lauri L.,res.matr. ,vm-77

#96 Re: Arvot puntarissa...

2013-06-02 00:37:19

#77: -  

 Niin... kertokaapa te, jotka tätä upseerinarvoa  L.Törnille olette nyt takaisin puuhaamassa:kuka lopulta hyötyisikään tästä hankkeesta?Kuka siitä saisi hyvityksen ja mille? Suomi on nykyisin demokraattinen maa ja meillä siviileilläkin olisi kai oikeus tietää. Niin ja tiedoksi: olen suorittanut asevelvollisuuteni minäkin, vaikkakin nykyisin arvostan ja ymmärrän jo enemmän niitä nuoria ,jotka ovat valinneet siviilipalveluksen.Minun aikanani sitä ei vain ollut yhtä helppo valita ja sitä ennenhän koko tuota valinnanmahdollisuutta ei ollut lainkaan.  Isäni palveli maataan molemmissa sodissa ,JR.22:ssa (mm. Syvärin ja Aunuksen suunnalla), New Yorkista kotiin palannut setäni kaatui Viipurinlahdella jo Talvisodassa ,ainoa enoni oli kaatuessaan, v.-42 tykistön tulenjohtotehtävissä vain 20-vuotias. Hänen isänsä , minun isoisäni, (suojeluskuntapäällikkö)  oli   jo 70- vuotias kuollessaan sirpalesuojaan mennessään, ilmapommituksessa. Äitini oli sotasairaanhoitajana haavoittuneiden ja vammautuneiden sotilaiden  junakuljetuksissa ja myöhemmin nuorena osastohoitajana mukana Viipurin sotilassairaalan evakuoinnissa. Hänen nuorempi sisarensa taas sai lottakomennuksen  (vain 17-vuotiaana) K.E.K:iin (tiedätte ehkä mitä nuo kolme kirjainta silloin merkitsivät?). Eipä silti , ei minun taustani ,eivätkä  sukuni vaiheet olleet mitenkään sen kummemmin ´ainutlaatuiset´,heidän kaltaisiaanhan oli silloin oikeastaan  kaikkialla Euroopassa, joka kävi sotaa- ja tietysti muuallakin,  kuin vain  tässä maanosassa... Kilometrikaupalla sankarikiviä ja ristejä ja muiden uskontojen symboleja. Nämäkin vain niiden, jotka saatiin haudattua.Kuinkahan monta kertaa maapallon ympäri nekin jo riittäisivät?Toisen maailmansodan sotilashaudat...Monenlaisia , vaikka miten sankarillisia tarinoita ja kohtaloita niiden alle peittyy täällä Suomessakin. Tarinoita ihmisistä, jotka puolustivat omaa maataan silloin ,kun muuta vaihtoehtoa ei enää ollut.Kunnioitatteko heitä? Kiinnostavatko heidän kohtalonsa teitä?Kiinnostavatko teitä niiden ihmisten tarinat, jotka selvisivät sodan koettelemuksista hengissä ja rakensivat nykyisen yhteiskuntamme pohjan  hävityn sodan raunioiden päälle?  Ne ovat kuitenkin meille suomalaisille tärkeämpiä ja merkityksellisempiä tarinoita kuin jonkun yksittäisen,patologisen kommunismin vihaajan, (ja omassa elämässään lähinnä säälittävän tunnevammaisen ihmisen) viimeiset  vaiheet sodassa, josta muodostui aikanaan koko länsimaisen elämänmuodon suurin häpeätahra.(Agent Orange, My Lai, jne.)Eikö tämä jo riitä?Vai nostatteko jalustalle kuvan pääkallokokardilla varustetussa, uudenkiiltävälippaisessa mustassa koppalakissaan uskollisuuttaan Hitlerille vannoneesta nuoresta miehestä keskellä hakaristien lippulinnoja?( Ei taitaisi edustaa ,eikä heijastaa erityisen hyvää "Suomikuvaa"
sinnepäin -enää...) Arvaan, että sanotte tähän:"Hän oli vain sotilas, ei natsi, tai jos olikin niin ei mikään paha natsi ,niinkuin ne saksalaiset..." Kyllä varmaan niin...Tiedättekö mitä ns. Kansantuomioistuimen pääsyyttäjä Roland Freisler vastasi kun, Valkoinen Ruusu nimiseen vastarintasolun jäsenet Pabst ja Scholl yrittivät puolustautua sanomalla olevansa "ein unpolitische mensch" eli epäpoliittisia ihmisiä? Hän huusi heille kuin raivotautinen koira:" Saksan kansan eloonjäämiskamppailussa ei ole mitään ´vain´.!!!."Sen jälkeen hän lähetti heidät kaikki giljotiiniin!Katsokaa aiheen pohjalta tarkasti tehty elokuva "Sophie Scholl-viimeiset vaiheet" ja miettikää ketkä olivat sen ajan todellisia sankareita.Omasta mielestäni me voisimme nyt jo kaikesta huolimatta ja myöskin: kaikista näistä syistä johtuen ,´vain ´ unohtaa koko tämän, aikaa  sitten jo edesmenneen hra Törnin,alias´ late mr.Thornen´.R.IP (ja ps.ei mikään sota yhtä miestä kaipaa)