#1: Kaija -  

 Kopioin tuhon alle Kotimaa 24-uutissivuilta Jari Jolkkosen vastauksia Johannes Ijäkselle.  Vastauksien perusteella ymmärrän, että piispainkokouksen kanta sallii eri tavoin Raamattua tulkitsevat käsitykset. Kallion seurakunnan kanta poikkeaa tästä ja sallii vain yhden tulkintatavan.

Mitä kirkko opettaa eheytymisestä?

Johannes Ijäs 29.03.2011 09:00

Piispainkokouksen pääsihteeri Jari Jolkkonen analysoi Älä alistu! -kampanjan vaikutuksia kirkkoon ja herätysliikkeisiin. Hän vastaa samalla kysymyksiin, miten kirkko suhtautuu homoseksuaalien muutosterapiaan ja ovatko tietyt herätysliikkeet ajautumassa kirkon marginaaliin.

Liikauttiko käyty kohu kirkollisia mannerlaattoja eli jakautuiko kirkko entisestään vai onko kirkon kannalta hyväkin, että erimielisyydet nousevat pintaan, jotta sen jälkeen pystytään luomaan yhteyttä?

- Kohukeskustelua käydään usein tuohtumuksen valtaamana. Loukkaantumis- ja irtisanoutumiskilpailu ei yleensä vie asiaa eteenpäin. Kampanjan järjestäjien tulisi ottaa saamansa kritiikki vakavasti. Kriitikot taas voisivat haastaa itsensä miettimään, miten siedetään ”Annin” ja hänen hengenheimolaistensa erilaisuutta. Suvaitsevaisuus on lopulta aika arkinen asia: se on toleranssia, erilaisuuden sietokykyä lähietäisyydellä.

Ovatko tietyt herätysliikkeet ajautumassa uudenlaiseen kulmaan tai marginaaliin kirkossa?

- Herätysliikkeet ovat seurausta siitä luterilaisen reformaation periaatteesta, että jokaisen tulee saada lukea ja tulkita Raamattua omasta elämäntilanteestaan käsin. Tässä mielessä nyt on saatu, mitä on tilattu. Herätysliikkeillä on pitkä historia kirkossa ja seurakuntien luottamuselimissä. Ei sitä muutaman nuoren toteuttama kampanja muserra.

Mikä olisi avain yhteyden hakemiseen kärjistyneessä tilanteessa? Voiko yhteyttä ollakaan, jos osapuolet kokevat, ettei seksuaalista identiteettiä tai toisaalta joidenkin mielestä sananvapautta kunnioiteta?

- Tarvitaan tahtoa pitää kiinni keskeisistä asioista ja sietää erilaisuutta kehällisissä. Yhdistäviä asioita on kuitenkin enemmän kuin erottavia. Jonkinlaiselle kirkon ja herätysliikkeiden väliselle eheytyskampanjalle tuntuu olevan tilausta. Kotimaa24-sivustolla voisi olla tässä tärkeä rooli, antoihan se oman panoksensa tämänkin kohun syntymiseen.

Miten kirkko suhtautuu ”eheyttämiseen”? Mikä on sen ”virallinen kanta” siihen?

- Yhteistä kantaa ei ole otettu. Piispainkokouksen parisuhdeselvityksen valmistelussa perehdyttiin keskusteluun niin sanotusta reparatiivisesta eli ”korjausterapiasta”. Syntyi vaikutelma, että tutkimuksessa asia on kiistanalainen. Myös tutkimuksen ajoittainen politisoituminen vaikeutti johtopäätösten tekemistä. Piispainkokouksen tehtävänä ei ole ruveta erotuomariksi psykiatrien ja psykologien välisissä oppiriidoissa. Ei siihen riitä pätevyyskään. Parempana pidettiin asian kuvaamista kirkossakin vallalla olevan asiakaskeskeisen terapian näkökulmasta. Maallisessakin terapiassa hyväksytään yleisesti, että ei ole terapeutin tehtävänä manipuloida asiakkaan vakaumuksia tai tehdä elämänvalintoja hänen puolestaan. Jos joku itse haluaa muutoksia elämäänsä, sille pitää antaa tilaa.

Piispainkokouksen selvityksessä Parisuhdelain seurauksista kirkossa 2010 todetaan: ”Osa homoseksuaaleista pitää omantuntonsa pohjalta oikeana elää sitoutumiseen perustuvassa ja yhteiskunnan vahvistamassa parisuhteessa. Osa pitää oikeana elää pidättyvyydessä. Jotkut tahtovat pyrkiä vapaaehtoisen terapian ja sitoutuneen vertaistuen avulla sisäiseen muutosprosessiin. Tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan”. Mikä on tämän piispainkokouksen mietinnön sitaatin viesti ja hyväksytäänkö tässä niin kutsuttu eheytymisideologia?

- Ei tuon ymmärtämiseen tarvita tohtorinhattua, pelkkä lukutaito riittää. Moniäänisessä kirkossa on asiasta eri tavoin ajattelevia. Yksilöä pitää kunnioittaa ja toisia ei saa loukata.

Onko kirkon ja yhteiskunnan kannalta huono tai hyvä, että tällaisia kohuja ja keskusteluja syntyy?

- Loukkaantunut ihminen ei tavallisesti kuuntele eikä esitä järkeviä perusteluja. Siksi kohukeskustelut varsinkin netissä muistuttavat aamuöistä huutelua nakkikioskin jonossa. Mitä paremmin pystytään keskittymään perusteluihin, sitä syvällisemmäksi keskustelu etenee.

Adressin allekirjoittajien kannattaa lukea viime sunnuntainen mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Aamulehdessä. Ohessa ko. kirjoitus:

David Strelingin mielipide Aamulehdessä 27.3.2011

KAMPANJA. Maanantaina 21. maaliskuuta lanseerattu Älä alistu! -mediakampanja on saanut yllättävän paljon julkisuutta. Älä alistu! -kampanjan tarkoitus on rohkaista seksuaalisuutensa kanssa epävarmoja kristittyjä nuoria luottamaan Raamattuun. Kampanja rakentuu yhden nuoren naisen omakohtaiselle kokemukselle. Tästä noussut kohu jälleen kerran osoittaa selvästi, että tämän päivän Suomessa vihan ja vainon kohteena eivät suinkaan ole homot ja lesbot, vaan Raamattuun sitoutuneet kristityt. Tämän kampanjan olemassaolo toi räikeästi esiin sen valtavan vihan, mikä yhteiskunnassamme ja nykykirkossa on perinteisellä kristinuskon kannalla olevia kohtaan.

Homomyönteisyys on ainoa sallittu linja Suomen kirkossa. Piispat pesivät kätensä kuin Pilatus. Jotkut innostuivat eroamaan kirkosta. Setan vastausautomaatista saatiin sopiva paheksunta. Maassamme on tahoja, jotka haluavat estää moniäänisen seksuaalisuuteen liittyvän arvokeskustelun. On todella outoa, että vain kristityt eivät enää saisi sanoa mielipidettään. Uskonnon ja mielipiteenvapaus kuuluu myös kristitylle. Raamattuun perustuvaa kantaa hommasiassa ei tarvitse hävetä. Minusta on hyvin ristiriitaista, että suvaitsevaisuus ei koske ateisteja tai homoseksuaaleja.

Nuorten kampanjan aiheuttama reaktio on osoittanut todeksi kampanjan lähtöteesin: Suomessa on karmea julkinen paine ajatella seksuaalieettisistä kysymyksistä yhdellä ainoalla, homo-aktivisten määrittelemällä tavalla. Ironisinta on, että tahot, jotka aina pitävät suurinta ääntä siitä, kuinka pitäisi hyväksyä erilaisuutta osoittavat kaikkein vähinten suvaitsevansa sitä. Länsimainen yhteiskunta yrittää rakentaa suvaitsevaa arvojärjestelmäänsä, mutta käytännössä se yhä useammin diskriminoi niitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa sen liberaaleja arvoja. Tasa-arvolla on alettu argumentoida yhä enemmän moraalisesti kyseenalaisia mielipiteitä ja outoja asenteita. Ne, jotka julistavat tätä suvaitsevaisuutta ovat usein itse äärisuvaitsemattomia. Jossain on mätää.

On aiheellista kysyä, kuinka paljon myös kansamme lasten ja nuorten epätoivoon ovat vaikuttaneet moraalisen ryhtinsä kadottaneet aikuiset sekä heidän esikuvaksi kelpaamaton elämäntapansa. Missä on homojen oikeuksien puolustajien suvaitsevaisuus kristillisiä perhearvoja puolustavia kristittyjä kohtaan?

Kampanja osoitti selvästi, että suomalaiset kristityt nuoret tarvitsevat juuri Älä alistu! -kampanjan sanomaa. Näyttää siltä, että suomalaisessa kristillisyydessä eletään parhaillaan voimakasta murrosaikaa. Kristittyjen raamattu-uskollisuutta koetellaan. Suuri rajalinja ei kulje niinkään kirkkokuntien välillä, vaan elävän ja kuolleen kristillisyyden välillä.

DAVID STERLING

Pirkkala

#1: Kaija -  

 Monta erilaista adressia on tullut allekirjoitettua - mutta nyt tuli omalle kohdalle ensimmäinen sellainen, jota ei itselläni ole selkästi mahdollisuutta allekirjoittaa. Tämän valhedokumentin allekirjoittamisella tuomitsisin itseni, 53-vuotiaan työssä käyvän ja palkkaa ansaitsevan lukutaitoisen suomen kansalaisen - tyhmäksi. Lapsuudesta ja nuoruudesta asti olen saanut kasvaa ja oppia ymmärtämään asiat siinä muodossa - ja oikein - joka tämän päivän "moniarvoisuutta" julistavassa Suomessa aletaan tuomitsemaan selkeästi rikolliseksi.

En ole ns. "homofobiasta" kärsivät, minua on turha kuvitella vietäväksi johonkin nykyaikaiseen hermoparantolaan - kuten entisessä sosialistisessa onnelassa "parannettavaksi". Homo tai mitä tahansa, istukoon vieressä, olkaamme yhtä työssä ja askareessa. - Mutta jos aletaan sanomaan, että se kaikki on väärää ja tällaiseen opetukseen kautta kasvaneet ja tämän näkemyksen mukaisesti ajattelevat ovat kuin yhtäkkiä, "simbsalabim", yhteiskunnan roskaksi todennettavaa joukkoa - ei voida puhua yhteiskunnasta joka olisi "moniarvoinen". - Aikoinaan hoilattiin "Yksi kansi - Yksi valtio - Yksi johtaja" ja oltiin niin_yhtä_niin_yhtä, että ... sellaiseksi on nykyinen Suomi hyvää vauhtia muotoutumassa, jopa ilman Gobbelsin kulttuuri- ja propagandaministeritoimia.

#1: Kaija -

Sosiologina olen kiinnostunut tilastoista. Käykää tämän adressin "Tilastolla" katsomassa mistä päin suomea tätä allekirjoitusta kirjoitetaan. Sitten kävin tuolla: http://www.adressit.com/?page=statistics&petition=rakentavan_keskustelun_puolesta_evlut_kirkossa

toisella adressilla katsomassa, mistä päin sinne kirjoitetaan. Mitä te sanotte tuloksesta?