Tahdonvastaiset huostaanotot ja lainvastaisesti huostaanotot

MENKÄÄ IHMISET ITSEENNE JA PYRKIKÄÄ SIIHEN TUNNETILAAN, ETTÄ TEILTÄ VIEDÄÄN OMA LAPSI POIS VALHEELLISIIN PERUSTEIHIN VEDOTEN.

En vaan tajua miten ihmeessä meillä Suomessa voi edelleenkin osalla väestöstä olla pinttynyt käsitys lastensuojeluviranomaisten kyvystä toimia lain vaatimalla tavalla lasten ja nuorten sijoitus/huostaanottoasioissa. HERÄTKÄÄ JO HYVÄT IHMISET siihen tosiasiaan, että perheiden asioita saattaa hoitaa ammattitaidottomat, vuorovaikutustaidottomat ja lakiasioita tuntemattomat viranomaiset: tästä yhtälöstä syntyy pelottavaa jälkeä. Perheistä kirjataan vanhoja, virheellisiä, valheellisia, tarkistamattomia ja perättömiä tietoja asiakaskertomuksiin. Nämä kirjaukset alkavat elää omaa elämäänsä ja saattavat olla huostaanoton peruste!

On erittäin vaikea jälkikäteen puhdistaa omaa mainettaan, koska viranomaisten on helppo mennä "lapsen etu", "huoli lapsesta" tai "salassapitovelvollisuus" -taakse piiloon. Heitä ei tunnu velvoittavan sekään, että laki velvoittaa heitä yhteistyöhön perheen kanssa. Yhteistyö viranomaisten mielestä voi tarkoittaa sitä, että he kirjaavat omia ajatuksiaan ja mielikuviaan asiakaskertomuksiinsa käymättä asioita oikeasti läpi perheen kanssa. Nämä mielikuvat jäävät elämään, ja puoltavat viranomaisten "oikeellisuutta" huostaanottohakemuksessa. PERHEILLE EI ANNETA EDES LAIN SUOMAA OIKEUTTA TARKISTAA PERHEESTÄ TEHTYJÄ KIRJAUKSIA, JOTTA NE VASTAISIVAT PERHEEN TODELLISTA DYNAMIIKKAA JA VIRHEET KARSITTAISIIN POIS ennenkuin ne rikkovat ja tuhoavat perheen. Lapsen etu ei koskaan tule olemaan se, että hänet viedään pois lapsesta huolta pitävän perheen luota!

Järkyttävää lukea naiiveja kommentteja siitä miten" perhe tunnekuohussa syyttää aina viranomaisia." Kyllä näillä perheillä on aito huoli lapsensa menettämisestä ulkopuoliselle taholle. Sydämessäni on pieni ääni, joka huutaa toivoa ihmisten saavan silmänsä auki sille tosiasialle, että Suomessa tapahtuu lainvastaisia sijoituksia/huostaanottoja.