#217: Rivka - Kadosh Adonai

Kiitos vastauksestasi näin aluksi. En kokenut sitä aivan ongelmattomaksi, ja katsoin aiheelliseksi vähitäänkin oikaista ilmeisesti tapahtunutta tulkintavirhettä.

En luule, toisin kuin tunnut otaksuvan, että on olemassa joku ihminen, joka voi tyhjentävästi kertoa syyt holokaustin tapahtumiselle.

Itse asiassa juuri tästä syystä pidän eriskummallisena vastauksesi sisältämää jännitettä sen alun ja lopun välillä; näet yhtäältä toteat, ettet tiedä jumalan suunnitelmien syistä, mutta toisaalta sanot tietäväsi jumalan olevan rakkaus, mitä se sitten tarkoittaakaan, ja että kaikki mainitsemani seikat jollain tavalla kuuluvat osaksi jumalan suunnitelmia.

Kysyisin, miten tiedät esimerkiksi holokaustin olevan osa jumalan suunnitelmia; ja ennen kaikkea, miten tämä tietosi sopii yhteen väitteen, jonka mukaan et tiedä jumalan suunnitelmien syitä, kanssa?

Ja lopulta; miten tietosi jumalan sallimasta holokaustista ja siitä, että jumala on 'rakkaus', sopivat yhteen?

#230: - Re: Kadosh Adonai

Kiitos kiittämisestä! Minähän kuitenkin vastasin sinun kysymykseesi, etten tiedä miksi Jumala toimii, kuten tekee.

Tuntematomat ovat Herran tiet, sanotaan, mutta kuitenkin kaikki tämä historia, jota maailma on käynyt läpi ja mitä vielä tulemme kokemaan on kirjoitettu Raamattuun, kuten muutama ystävä minun kommenttini jälkeen hienosti siteerasikin Raamatusta koskien tässä tapauksessa juutalaista kansaa.

Kun tiedämme, että Jumala on Kaikkivaltias, tiedämme myös senkin asian, että MIKÄÄN tässä maailmassa ei tule Jumalalle yllätyksenä, sillä Hän tietää ennalta kaikki maailman tapahtumat alusta loppuun asti. Näin ollen myös holokausti kuului Jumalan sallimukseen, niin oudolta kun se kuullostaakin.

Me uskovaiset ja juutalaiset tiedämme, että juutalaisten ja muiden (Yeshuaan) Jeesukseen uskovien ihmisten etuoikeus olla Jumalan valittu kansa ei tule eikä ole tullut ilmaiseksi - sen me asianosaiset olemme aina kokeneet elämässämme jo historian alkuhämäristä saakka.

Abba-Isä, meidän Taivaallinen Isämme ruoskii jokaista lastaan, jonka on ottanut huomaansa, mutta se on kuitenkin tosiparhaaksemme, sen voi jokainen ainakin jälkeenpäin sanoa.

Kärsimys saa aikaan kestävyyttä, toisia se jalostaa toisia ei. Yhtäkaikki kärsimykset kypsyttävät ihmistä iankaikkisuutta varten ja se kasvattaa ihmistä, saaden useinmiten aikaan ymmärrystä ja suvaisevaisuutta muita ihmisiä ja Jumalaa kohtaan.

Tässäkin on mahdollista valita, kuinka asioihin suhtautuu - Joku ihminen antaa sydämensä katkeroitua äärimmilleen vainon, piinan ja menetysten jälkeen. Joku toinen ihminen taas valitsee ajatella toisin, hän päättää olla katkeroitumatta ja pyhittää koko loppuelämänsä rakastamalla Jumalaa ja ihmisiä.

Se ei ole missään nimessä heti tapahtuva asia, vaan pitkä prosessi, jossa ihminen päättää ikäänkuin kurottautua kaikin voimin kaiken pahan jälkeen kohti kaikkea hyvää - kohti Jumalan Rakkautta ja auttamalla ja rakastamalla muita kärsiviä ihmisiä maailmassa.

Itseni lisäksi me kaikki miljardit juutalaiset, kristityt ja messiaaniset juutalaiset voimme todeta oman elämämme myötä- ja vastoinkäymisissä, että Jumala on ollut niissä kaikissa mukana SUURESTI RAKASTAEN ja OPETTAEN meitä tätä aikaa ja iankaikkisuutta varten.

Me rakastamme Jumalaa, sillä Hän on ensin rakastanut meitä!