Suomalaiset eläinrääkkääjät kuriin Venäjällä

Anni Ylönen
Kuopio

/ #6

25.10.2007 20:30

Kysyin yllämainituilta yhdistyksiltä sähköpostitse asiaa näin:

"Hei,
olen ymmärtänyt että järjestönne järjestää koirankoulutuskursseja Venäjälle,
jossa koira saa hyökätä kiinnikytketyn karhun kimppuun. Onko tämä totta?
Tapahtumaa voi varmasti perustella koiran kouluttamisella ja totuttamisella
karhun kohtaamiseen, mutta millä tavalla tilanne vastaa todellisuutta (vrt.
kiinnikytketty ja luonnossa liikkuva karhu)?

Rajoittuuko järjestönne eläinystävällisyys vain koiriin, jos tuette
tällaista eläinrääkkäyskoulutusta? Jos karhut alkavat liikkua liian lähellä kotipihoja, eikö kannattaisi pikemminkin vedota päättäjiin karhujen kaatolupien lisäämiseksi? Vaikka Venäjällä eivät eläinsuojeluasiat ole yhtä pitkällä kuin meillä, eikö edes teidän omatuntonne pysäytä tällaisen järjettömän toiminnan tukemista?

Pahoittelen, jos olen ymmärtänyt jotain väärin.

Terveisin,
Anni Ylönen, Kuopio"

--> Vastaus Suomen Pystykorvajärjestöltä oli, että olen ymmärtänyt kaiken esittämäni väärin, heidän järjestönsä ei harrasta tuollaista toimintaa.

--> Suomen Laikajärjestöltä en ole vielä saanut tähän päivään mennessä vastausta.

--> Vastaus Pohjan Karhukoirayhdistyksen jäseneltä (on päässyt seuraamaan kokeiden kulkua), ei järjestön virallinen kanta, oli tällainen:

" Venäjällä järjestetään karhukokeita ( huom. venäläiset järjestävät ), jossa karhu liikkuu juoksulangassa. Liikkumavara on pituussuunnassa n. 30 metriä ja sivusuunnassa n. 10 metriä. Suomalaisia on koirineen osallistunut jonkin verran vuosien ajan ko. kokeisiin.

---

Venäjälläkin ovat kokeissa omat sääntönsä, joiden mukaan kokeissa saa käyttää vain aikuisia karhuja. Kun aikuinen karhu pystyy yksin tappamaan jopa 500 kg painavan hirven, niin on vaikea kuvitella, että maksimissaan 30 kg painoinen koira pystyisi tekemään karhulle vahinkoa. Koiratkin vaistoavat voimasuhteet ja niinpä vain harva koira uskaltaa lähietäisyydelle karhusta.

Koiraharrastajat eivät ole matkustaneet Venäjälle urheiluhengessä, eivätkä koiria kouluttamaan. Tarkoituksena on ollut testata, että kiinnostaako karhu koiraa. Jo ensimmäinen katsekontakti karhun ja koiran kesken paljastaa paljon. Useimmista Venäjän testeissä käyneistä koirista on tullut oivallisia metsästyskoiria myös luonnonkarhujen metsästykseen Suomessa. Juuri pihojen lähellä pöyrivien karhujen tai muutoin häiriötä aiheuttavien yksilöiden pyyntiin tarvitaan karhuja pelkäämättömäksi testattuja koiria ( n. enintään yksi viidesosa, eli 20 % koirista on tällaisia ).

Venäjän eläinsuojelulait tai -tavat eivät suinkaan ole Suomen tasolla, kuten mainitset. Olen tutustunut karhukokeisiin ensimmäisen kerran jo pari vuosikymmentä sitten. Karhujen olot eivät olleet tuolloin hääppöisiä. Tiedän, että koepaikoissa ( Venäjällä on useita ), jossa suomalaiset ovat käyneet, on heidän vaatimuksestaan ja jopa avustuksellaan parannettu karhujen oloja, rakentamalla suurempia tarhoja ja parempia talvipesiä. Lisäksi suomalaiset ovat toimittaneet varsinkin syksyisin karhun kaipaamaa tehoravintoa sen valmistautuessa talviunille.

Karhujen pitoon Venäjällä tarvitaan viranomaisten lupa. Koekarhut ovat aikuisiksi varttuneita orvoksi jääneitä pentuja, joiden emo on kuollut tapaturmaisesti, mm. eräässä tapauksessa jäänyt junan alle. Ihmisten hoivissa koko ikänsä varttunut karhu päästessään juoksulankaan suorastaan näyttää nauttivan uudesta olotilastaan. Jos koirat eivät halua sitä lähestyä, niin useimmiten se suorastaan houkuttelee niitä leikkiin erilaisilla tempuillaan. Kysymyksessä ei missään nimessä ole eläinrääkkäystä missään muodossa. Jos koira niinsanotusti liikaa kuumenee koe keskeytetään välittömästi jo koiran oman turvallisuuden takia. Jos suomalaiset lopettavat koirien testausmatkat Venäjälle, niin siellä järjestetään siitä huolimatta edelleen ko. kokeita, mutta karhujen kohtelu tulee huononemaan.

En tiedä, että järjestetäänkö Venäjällä tulevan kesän aikana vielä karhukokeita vai ei. Päättyneenä kesänä lienee ainakin joitakin koiria vielä testattu jossakin päin Venäjää."


Eli tehköön kukin omat johtopäätöksensä, mutta itse ainakin toivon (ja suurelta osin uskonkin) että adressissa kuvatut olosuhteet ovat parantuneet. Kannattaisi yllämainittujen yhdistysten sijaan yrittää vaikuttaa suoraan Venäjällä oleviin tarhoihin, vaikka valitettavasti se on helpommin sanottu kuin tehty.