Luontaishoitoja uhataan rajoittaa Suomessa

Pekka Pohjonen
Tampere

/ #3 Koulutetut "luontaishoitajat"

29.01.2009 18:19

"Tätä vartenhan pitäisi saada laillistettua ne oikeat koulutetut luontaishoitajat, joilla on monien vuosien opinnot takanaan ja todelista tietämystä ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta."

Kysyn nyt vilpittömästi, mitä ovat tällaiset pitkälle koulutetut "luontaishoitajat"?

Akupunktiota antavat terapeutit saavat jossain päin maailmaa 3000 tuntia kliinistä koulutusta ennen kuin saavat antaa hoitoja itse. Akupunktio on niitä harvoja lääketiedettä täydentäviä hoitomuotoja, joista on todettua hyötyä, osaavissa käsissä. Kivunhoitoon erikoistuneet lääkäritkin käyttävät sitä toisinaan, täydentämään muuta hoitoa, ei koskaan yksin.
Hyödyt rajoittuvat kivunhoitoon, pahoinvoinnin hoitoon ja päänsärkyyn.
Mm. painonhallinnassa siitä ei ole todettua hyötyä, toisin kuin usein väitetään.
Vaikutusmekanismi liittyy nykytietämyksen mukaan kehon omiin morfiininkaltaisiin yhdisteisiin, joita vapautuu kun ihoa pistellään neuloilla.

Tiedän, että mm. osteopaatin tutkinto on esim. Englannissa 6v kestävä yliopistotutkinto ja he tuntevat ihmisen anatomian paremmin kuin suurin osa lääkäreistä. Nimike on sielläpäin suojattu, toisin kuin Suomessa jossa osteopaatiksi voi nimittää itseään kuka vain.
Hyvin koulutettu osteopaatti tietää milloin ohjata potilas lääkärin hoitoon.

Suurin osa "luonnonterapeuteista" on vailla minkäänlaista todellista tietämystä fysiologiasta tai anatomiasta, saati sitten patologiasta.

Suuri osa uskomuslääkinnästä perustuu johonkin "ulkoiseen voimaan" tai "energiakenttiin", joita terapeutti uskoo (osa varmasti vilpittömästi uskoo antamiinsa hoitoihin) osaavansa ohjailla. Esimerkkinä Reiki, jossa terapeutti ohjaa käsiensä kautta parantavaa energiaa asiakkaaseen. Homeopatia perustuu uskomukseen, että vedellä on "biokemiallinen muisti", jonka avulla vedellä on parantavia voimia, vaikka itse parantavassa tuotteessa ei olisi vaikuttavaa ainetta enää molekyyliäkään jäljellä. Yhteinen nimittäjä suurelle osalle terapiasta on usko. Ihmisen elimistö on vahvasti kytköksissä psyykkeeseen, joten riittävällä uskolla voi toki parantua sairaudestaan vaikka vain keitinvedellä.

"Onko turvallisempaa esim. syöttää lapsille kemiallisia lääkkeitä esim. antibiootteja jokaiseen korvatulehdukseen ja kuumelääkettä pieneenkin lämmön nousuun. Näinkö saadaan elimistö toimimaan tavalla johon se on luotu. Miksi useat vanhemmat taistelevat lastensa kanssa erilaisissa sairastelukierteissä ja syöttävät seuraavan lääkekuurin edellisen loputtua, jos olisi mahdollista saattaa lapsen elimistö tasapainoon sinne kuuluivilla ravinteilla."

Tähän on vaikea vastata puuttumatta oletuksiin, joita kysymyksissä on tehty.
1) elimistö on luotu
- tähän väittelyyn en edes lähde, se on loputon suo
2) lapsen elimistö on mahdollista saada tasapainoon sinne kuuluvilla ravinteilla
- Mihinköhän tässä viitataan? Korvatulehduskierre katkeaa kun annetaan tarpeeksi hivenaineita ja muuta luonnollista? Luontaishoidot automaattisesti auttavat?

Fakta on, että lapset sairastelevat paljon. Tätä on vaikea muuttaa. Antibioottikuurit korvatulehduksiin ovat tämänhetkisen konseksuksen mukaan hyödyllisiä. Ne ovat kuitenkin jatkuvan debatin aiheena ja on mahdollista, että lähitulevaisuudessa hoitokäytännöt muuttuvat. Kuusi seitsemästä korvatulehduksesta paranee ilmankin lääkehoitoa ja siksi siis myös vaikkapa homeopatian keinoin. Antibioottia annetaankin sen seitsemännen lapsen vuoksi.

"Surutta syötetään lapsille kemiallisia lääkkeitä, eikä kukaan kysy miten paljon niiden haittavaikutuksia ja pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu ja etenkin tuotu julkisuuteen. Lääkärin sana on laki."

Vastakkainasettelu "kemiallisen pahan" ja "luonnollisen hyvän" välillä on naurettava: luontaistuotteet ja yrttihoitajien käyttämät aineet sisältävät usein valtavan määrän kemiallisesti aktiivisia aineita, joita kaikkia ei välttämättä edes tunneta, saati niiden vaikutuksia.

Hoidot annetaan parhaan mahdollisen saatavilla olevan tutkimustiedon perusteella, jos luontaishoito osoittautuisi tutkimuksessa hyödylliseksi, sitä varmasti käytettäisiin.



Noh, tästä vastauksestahan tuli melkoinen sillisalaatti, toivottavasti joku saa selvää.

Loppuun haluaisin muistuttaa vanhasta viisaudesta:
Post hoc non est propter hoc - Tapahtuman jälkeinen ilmiö ei välttämättä ole tapahtumasta johtuvaa.
Ts. Jos parannun flunssastani sen jälkeen, kun olen matkustanut Tampereelta Riihimäelle mustalla Mercedeksellä, johtuiko paranemiseni automaattisesti tuosta matkasta?