Potkut katuväkivallalle

Juha Ansio
Varsinais-Suomi

/ #5

28.08.2007 09:35

Turku on Porin ohella yksi väkivaltaisimmista kaupungeista Suomessa omasta näkökulmastani katsottuna. Viime viikonloppuna todistin puukotustilannetta Semi Burgerin edessä. Väkivaltaisuudet ovat aivan omaa luokkaansa Turussa ja selkeästi huomattavissa esimerkiksi Tampereen verrattaessa.

Mutta näihin asioihin ei voi puuttua. Jos Suomi sallisi esimerkiksi voimankäytön laajentamisen virkavallan käsissä, saati huumeiden valeostot (mitkä Ruotissa esimerkiksi kavensivat diilerien asemaa huomattavin tuloksin), täällä jouduttaisiin EU:n silmätikuksi. Esimerkiksi huumeiden valeostot ovat kiellettyjä laissa, ilmeisesti koska huijaukseen perustuva tapa kiinniottaa rikollisia nähdään törkeänä ihmisoikeusrikkomuksena. Myös virkavallan vaikutusvoimaa on huomattavasti kavennettu, minkä uskotaan ehkä heijastuvan suopeutena myös rikollisuudesta. Tunnetusti kovemmat rangaistukset poikivat myös kovempia rikoksia, mikä on nähtävissä esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Venäjällä.

Tämänlaisten asioiden kitkemistä tärkeämpää on hoitaa asiat yksilötasolta kuntoon. Itsepuolustus on ehkä poisluettu mahdollisuus, koska nykyisessä lainsäädännössä myös uhri joutuu syytetyksi, jos esimerkiksi hyökkääjä saa uhrin puolustautuessa jonkin näkyvän vamman - yksikin mustelma riittää. Tämä tarkoittaa sitä että jos kimppuusi käydään, voit lain mukaan korkeintaan tönäistä hyökkääjää hieman taaksepäin - hyökkääjä ei saa missään nimessä esimerkiksi kaatua - josta saatavan aikalisän turvin voit juosta pakoon.

Kun virkavallan oikeudet ovat mitättömät ja rikoslaki suosii rikoksen tekijöitä, ainoana mahdollisuutena käytännössä on terveen järjen säilyttäminen. Tämä tarkoittaa sitä että yksilön pitää osata välttää alueita ja paikkoja joiden tietää olevan väkivaltaisia. Myös provosointia ja provosoitumista olisi hyvä ymmärtää välttää, ei ole häpeä jos kieltäydyt riidan haastamisesta ja yrität puhua asiat selviksi ja poistua tilanteesta eskaloitumista vältellen. Suomalaisessa kulttuurissa valitettavasti ihannoidaan periksiantamattoman tappelupukarin roolia, jonka miehisyys mitataan kulutetussa alkoholissa ja provosoinnin määrässä, ja jonka rohkeutta mitataan sillä kuinka rauhattomilla alueilla sitä uskalletaan liikkua.

Vaikka adressi on hieman hajanainen, idea tulee selväksi ja ymmärrän mistä kirjoittaja puhuu. Tuen antaminen on silti yhtä hyödyllistä kuin Suomen kiirehtiminen EU:n perustuslain allekirjoittamiseen siinä vaiheessa kun se oli jo aikaa sitten hylätty.