Suojellaan Muuramen Härkövuoren vanha metsä

Heidän ja meidän olkoon Härkövuoren metsä – metsän kartoittamisesta ja arvosta

Teksti ja osa kuvista julkaistu myös Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistyksen blogissa 6.7.2026:

https://www.sll.fi/jyvaskyla/ajankohtaista/heidan-ja-meidan-olkoon-harkovuoren-metsa-metsankartoittamisesta-ja-arvosta/

Kiipeämme luontokartoittaja Aatos Lassilan kanssa ylös vanhaa metsäautotietä Muuramen Härkövuoressa, kun tuttu tyy-tyy-tyy tervehtii meitä kallion kupeesta. Laulaja ei tällä kertaa näyttäydy, mutta tiedämme, kenelle ääni kuuluu: tervehtijä on jompikumpi hömötiaispariskunnasta. Se on tänäkin keväänä löytänyt kodin Härkövuoren jyrkänteen alusmetsästä, jota uhkasi joulukuussa uudistushakkuu.

Talven metsäiset kalliot, lohkareet ja puut lepäsivät lumen alla, natisivat pakkasissa ja tuulissa, odottivat epätietoisuuden vallassa, tuleeko kevät vielä: Vihertyvätkö varvut, kukkivatko rinteillä käenkaali, oravanmarja ja kevätlinnunherne? Viheltääkö suuressa kuusessa pyy, kujertaako toisessa sepelkyyhky ja asuttavatko lähteen ja noron seutua vuoren pohjoisrinteen juurella pohjantikka ja puukiipijä?

Kyllä, ainakin vielä metsä on saanut herätä uuteen kevääseen, sillä Muuramen kunta on halukas myymään 16,2 hehtaarin metsäpalasensa suojelu- ja virkistyskäyttöön Paremman Luonnon Puolesta -säätiölle.

Kun pääsemme kallioille saakka, kukkuu käki ja metsäkirvisen sävelten kaiku kiirii pitkin rinteitä. Kun kallioilta katsoo alas, näkee yli kymmenmetrisen jyrkänteen, jonka viranomainen kirjasi joulukuussa, hakkuiden keskellä, metsälain kymppipykälän mukaiseksi erityisen tärkeäksi elinympäristökuvioksi.

Tällä kartoitusretkellä tutkimme muun muassa palokoroja, sillä Härkövuoren metsä on joskus kauan sitten palanut. Koroja löytyy eri puolilta vuorta, joten palo lienee ollut laaja.

Palon vaikutusta ei enää maastossa erota, mutta koroilla viihtyvät monenlaiset jäkälät, myös sellaiset, jotka tarvitsevat kasvualustakseen kelottunutta ja hiiltynyttä pintaa ja jotka näiden elinympäristöjen kadotessa taantuvat ja uhanalaistuvat. Luontokartoittajan kanssa löytää luupin läpi jäkälienkin upean pienoismaailman.

Metsän kartoittaminen on paitsi lajien ja luontotyyppien selvittelyä, myös rakennepiirteiden tutkimista ja lahopuun määrän sekä laadun arviointia. Nämä kaikki ovat tärkeitä seikkoja määritettäessä metsän suojeluarvoa. Kokonaiskuvan saamiseksi etenemme rinnettä pitkin pohjoispuolen varjoisalle, kostealle ja paikoin soistuneellekin kalliolouhikolle.

- Täällä on paikoin jopa erämaisen näköistä, kartoittaja toteaa ja kirjaa muistiin, että vuoren pohjoisrinteillä syntyy hyvä kontrasti paikoin paahteisiinkin, mänty- ja jäkälävaltaisiin eteläjyrkänteisiin. Täällä muodostuu myös tasaisen kosteita pienilmastoja, hän toteaa. Ne ovat monelle lajille elinehto.

- Pääosin tämä näyttää tuoreelta kangasmetsältä, mutta välillä tulee vastaan rehevämpiä, lehtomaisempia kohtia. Kuusivaltaisuudesta huolimatta puusto todetaan erirakenteiseksi ja -lajiseksi. Erityisen ilahduttavaa on, että rinteillä kasvaa varsin paljon haapaa.

Rinteiden ylös ja alas kulkeminen ammattilaisen kanssa on valaisevaa. Oma ymmärrys lisääntyy ja käsitys siitä, mitä itse on havainnut retkillään, saa vahvistusta.

- Vuorella on runsaasti eri lahoasteista maapuuta ja pystykeloja riittää. Myös lahovikaisia puita on paljon, joten lahopuujatkumoa on tulevaisuudessakin, kartoittaja toteaa.

Keskustelemme siitä, miten lahopuu on metsän monimuotoisuuden tärkeimpiä ilmentäjiä, koska se tarjoaa elinympäristöjä lukemattomille lajeille, monille myös tietyssä lahovaiheessa ja jonkin tietyn lajin seuralaisena.

Mitä enemmän lajien välisiä suhteita ja elinympäristövaatimuksia ymmärtää, sitä paremmin osaa arvioida yksityiskohtia ja kokonaisuutta.

Paluumatkalla alaspäin katselemme vuoren kylkeä pitkin aikoinaan valuneita lohkareita. Niistä on muodostunut myös luolamainen rakennelma, jonka sisään voi kömpiä vaikka suojaan sateelta. Kauempaa katsottuna nämä lohkareet näyttävät jykevältä ja tarkkaavaiselta vuoren vahdilta.

Kun päivän päätteeksi laskeudumme polkua pitkin alas vuoresta, saattelevat meitä taas linnut: vuoroin hippiäisen hiljakseen keinuva laulu, vuoroin peukaloisen lujana ja monipolvisena soliseva säe. Sitten palokärjen lentoääni kry-kry-kry etenee läpi metsän ja vähän päästä kuuluu rummutus.

*         *

Toisena päivänä tutkimme lähdettä ja noroa Härkövuoren kupeessa. Kuljemme ensin metsäautotieltä suurten kuusten keskelle, louhikkoisen rinteen alapuolella sijaitsevalle lähteelle. Sieltä kartoittaja kirjaa muistiin tyypillisiä sammalia ja kasveja. Tiedän kertoa, että yläpuolisessa rinteessä olivat talvella ulosteista päätellen viihtyneet sekä metso että pyy. Jälkimmäisen vihellykset kuulemme tälläkin retkellä.

Vaikka osa vuoren alarinteestä kasvaa tasaikäistä, harvennettua talousmetsää, on vanha osa lähteen luona säästynyt luonnontilaisen kaltaisena.

Muutama järeä kuusi on kaatunut viime vuosina myrskyissä. Harmaaleppiä makaa pitkälle lahonneina sammalilla ja pystylahoista on lukuisten kolojen myötä tullut lintujen kerrostaloja. Sopivia olosuhteita on monenlaiselle elämälle.

Vanhan metsäautotien ojat pursuavat rahkasammalia, ojan varret sanikkaisia. Jos tien saisi oikealta kohdalta poikki, palaisivat vedet luultavasti kokonaan alkuperäiseen uomaansa ja myös kasvillisuus levittäytyisi uudestaan yli ihmisen kauan sitten tekemän tienpohjan.

Kun siirrymme tutkimaan metsätien toista puolta, aloittaa mustapääkerttu laulun, jota hernekerttu silloin tällöin säestää. Maapohja on paikoin hyvin märkä ja kasvillisuus siksi rehevää.

Kartoittaja pysähtyy tekemään kirjauksia:

– Uoman alkupäässä ruohokorven piirteitä ja kasvillisuutta. Edempänä uoman varrella lehtoa ja lehtomaista kangasta. Uoman itäpuolella myös kaistale tasaikäistä, harvennettua kasvatuskuusikkoa. Uomassa on paikoin runsaasti lahopuuta, kallioisissa kohdissa myös järeää lahopuuta.

Kauempana uomasta kasvaa järeitä havupuita, erityisesti paljonnähneitä mäntyjä. Vähän alempana uoman virtaus vahvistuu kartoittajan mukaan norosta puroksi. Vaikka ihmistoiminnan jäljet näkyvät alueen laitamilla, on silti kyse luonnontilaisen kaltaisesta elinympäristöstä, jota jo vesi- ja metsälain tulisi suojata.

Näyttää siis luontoarvojen näkökulmasta hyvältä. Keskustelemme siitä, miten alueen puusto on täälläkin pääosin erirakenteista ja -lajista: tervaleppää, harmaaleppää, hieskoivua, tuomea ja pihlajaa. Myös lajisto on puronvarsilehdolle tyypillisesti rikasta: on soreahiirenporrasta, mesiangervoa, rentukkaa, korpi-imarretta, karhunsammalia, rahkasammalia ja lehväsammalia. Ja paljon muuta.

Kartoittaja näyttää, miten saroja on vielä alkukesällä vaikea erottaa toisistaan, joten toinen käynti on ehkä tarpeen. Maisema herättää myös pohtimaan, onko alueella laidunnushistoriaa, sillä vanhojen ilmakuvien perusteella lähempänä Päijännettä on uoman varrella joskus sijainnut peltomaita.

Paluumatkalla saattelee meitä taas uusi ääni: Taiturimaisesti matkivan laulurastaan rinnalla kuusen latvassa laulaa nyt harvemmin kuultu kulorastas Härkövuoreen kesän.

Metsä joka muuttaa arvottajaansa

Metsätalouden näkökulmasta Härkövuoren puusto on arvatenkin monin paikoin ”yli-ikäistä”, ”heikkokuntoista”, ”kasvunsa lopettanutta” ja ”kehityskelvotonta”, kuten uudistuskypsiä puita ja metsikköjä kunnallisessa metsäsuunnitelmassa määritellään. Juuri tällaista metsää me hakkuiden keskeyttämisellä kuitenkin halusimme säästää. Miten saman metsän ja sen puut voi nähdä niin eri tavoin?

Jos asiaa kysyttäisiin ympäristöfilosofilta, hän luultavasti vastaisi, että kyse on erilaisista moraalipäätelmiemme perustana olevista arvoista, joiden pohjalta metsää katsotaan. Aina arvojen ei kuitenkaan tarvitsisi olla ristiriidassa, sillä ihmiskeskeinenkin näkökulma voi avautua useampaan suuntaan.

Metsä voidaan filosofi Bryan G. Nortonin mukaan nähdä välinearvoisesti tuoton näkökulmasta ja puhua sen kysyntäarvosta, jolloin metsä tyydyttää ihmisyksilöiden haluja ja tarpeita tietyin ehdoin ja tavoittein. Kuntametsien hoidossa pyrkimys on varmasti tuottaa mahdollisimman paljon taloudellista hyvää mahdollisimman monelle.

Kasvunsa lopettaneelta, hitaasti tai lahovikaista puuta kasvavalta metsältä kyky tyydyttää ihmisen haluja ja tarpeita kuitenkin jossain määrin puuttuu. Sitä ei ehkä nähdä säilyttämisen arvoiseksi, joten se valitaan hakattavaksi, koska vanha joutaa pois, jotta uutta saadaan tilalle. Mutta metsissä, joissa kysyntäarvo on selvästi heikentynyt, onkin ehkä jo vahvistunut toinen arvo, uudenlainen tulevaisuuden potentiaali. Tätä arvoa voidaan filosofi Nortonia mukaillen nimittää transformatiiviseksi arvoksi. Kun metsää lähestytään tämän arvon kautta, sillä tunnustetaan olevan kyky muuttaa arvottajaansa ja tämän kokemusmaailmaa. Samalla voi lisääntyä ymmärrys ihmisen ja luonnon keskinäisestä riippuvuudesta, joka vaatii yksilöiltä toimia ja uudenlaista vastuunottoa.

Jäljelle jäänyt metsä saattaa siis olla hukattua rahaa, mutta yhtä hyvin se voi olla mahdollisuus suurempaan hyvään, kuin mihin se taloudellisella tuotollaan voi pitkälläkään aikavälillä yltää.

• *             *

Tervetuloa retkelle ja runopolulle Härkövuoreen la 8.8.2026. Opastetut kierrokset klo 11 ja 15. Lapsille rinnemetsässä kuvasuunnistusrata klo 11 alkaen. Voit retkipäivänä kulkea polun myös omatoimisesti tai käydä tutustumassa alueen helppokulkuisiin osiin. Reitti vuoressa on paikoin vaativa, pituus n. 2 km.

Retkipäivän järjestää Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistys.

Lisätiedot: mailihost(at)gmail.com

Härkövuoren karun metsäelinympäristön linnut

Aurinkoisena pakkaspäivänä Härkövuoren laella saattaa kuulla, kuinka käpytikka rummuttaa lahoon mäntyyn kallioilla ja korppi koikkuu harvakseltaan eikä palokärjen lentävästä hahmosta voi erehtyä. Jostakin kuuluu myös pienempi tuttu ääni ja toivottu näky, hömötiainen, ilmestyy kuusen oksalle pyrähtelemään (kuva alla).

Mutta metsässä ja sen laitamilla asuu todennäköisesti muitakin. Koska lahoavaa puuta on sekä pystyssä että maassa, Härkövuoresta löytyy lukematon määrä erilaisia nakuteltuja koloja. Toukkien ja kuoriaisten etsijät ovat monin paikoin myös nokkineet kaarnan tehokkaasti palasiksi.

Lahoavassa puussa on ravintoa ja pesä- ja suojapaikkoja. Havaintoja Härkövuoren lintuasukeista kyseltiin taannoin myös asiantuntijoilta eli Birdlife Keski-Suomesta. Härkövuorta ei ole Birdlifen mukaan kovin paljon vuosien mennen havainnoitu varsinkaan metsän sisältä käsin - mikä ei maasto huomioon ottaen ihmetytä. Pesintätietoa lajeista ei siis alueelta ole olemassa. Birdlifen mukaan joitakin reviirihavaintoja alueelta kuitenkin löytyy pyystä, pohjantikasta, palokärjestä, viirupöllöstä, helmipöllöstä ja ampuhaukasta sekä pellon puolelta lisäksi ruskosuohaukasta. Härkövuoren metsä on siis osa näiden lintudirektiivin I-liitteen (2009/147/EY) lajien elinympäristöä. Härkövuorta asuttavat Birdlifen mukaan myös Suomessa uhanalaisiksi luokitellut metsätiaiset, töyhtötiainen (vaarantunut) ja hömötiainen (erittäin uhanalainen).

Tätä kirjoittaessa Härkövuoren metsän kohtalo on yhä avoin. Jos Härkövuoren metsä humisee vielä kevään edetessä, sinne on tarkoitus järjestää kaikille avoin kevätretki Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän seudun yhdistyksen (JYSY) toimesta.

Tämä adressi on tarkoitus luovuttaa Muuramen kunnan päättäjille vielä kuluvalla viikolla. Mukaan tulevat kaikista allekirjoittaneista niiden nimet, jotka ovat nimensä luovuttamiseen antaneet luvan. Samalla on tarkoitus saada aikaan laajempaakin keskustelua Muuramen metsistä ja niiden hoidosta.

Asiantuntijat muistuttavat "uudistuskypsien metsiköiden" säästämisen tarpeesta

Tammikuun pakkaspäivinä Härkövuoren kallioiden kolmella terassilla vallitsee hiljaisuus. Kiipeäminen vaatii ponnisteluja, mutta näin läheltä taajamaa löytää enää harvoin samanlaista rauhaa. Kallioiden jylhyyden ja äänettömyyden voi kohdata myös alhaalta päin, kiipeämällä rinnemetsää kallioiden juurelle saakka tai niiden välistä ylemmäs lohkareiden suojissa kulkevalle piilonorolle - sen tosin löytää talvella vain jos tietää, minne vesi on uomansa tehnyt. Hiljaisuuden keskellä tekee suorastaan kipeää ajatella, miltä Härkövuoren jyrkänne muuramelaisessa maisemassa näyttäisi tulevina vuosina vaikkapa junan ikkunasta, jos koko alue vähitellen avohakataan.

Härkövuoren metsä on saanut humista ja natista tuulissa sekä paukahdella pakkasissa yli vuodenvaihteen. Jokin järeä laho on talven koetellessa antanut tilansa toisille. Jos metsä säästyisi, jatkaisivat kaikki myrskyjen kaadot ja lahot sekä varttuneemmat ja nuoremmat puut elämäänsä sammalilla ja edelleen sammalten alla. Ja moni laji voisi löytää niistä sopivan elinympäristön.

Sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi viime viikolla, että ”Biologi Niko Napulla saattaa olla ratkaisu Muuramen metsäkiistaan: ’Meillä oli kunnanjohtajan kanssa hyvä keskustelu’" (KSML, Aino Ässämäki, 7.1.2026). Nyt voi vain hartaasti toivoa, että ratkaisuja ja yhteisymmärrystä kunnan ja säätiön välillä löytyisi.

Härkövuoren alueen arvot täydentyvät kuitenkin joka tapauksessa vähitellen yksityiskohtaisemman tiedon myötä. Nyt alueella sijaitseva lähde on saatu näkyviin Maanmittauslaitoksen kartalle ja välittömimmän hakkuu-uhan alla olevan rinnemetsän yläpuolinen piilonoro on ilmoitettu valvonnasta vastaavalle viranomaiselle.

Kunnillakin on vastuu - miksi metsätalouden "uudistuskypsät metsiköt" siis tulisi säästää?

Sitä mukaa kun metsätalouden hyötykäyttöön tempaistaan harkitsemattomasti viimeisetkin tuskin "varttuneet" tai talouden näkökulmasta "uudistuskypsät metsiköt", menetetään mahdollisuus oikeasti vanhojen metsien syntyyn useamman ihmissukupolven ajaksi. Siispä alueensa mittapuulla vanhaa, 100-vuotiasta metsämaata tulisi pidättyä hakkaamasta. Tämän totesivat myös asiantuntijat Helsingin Sanomissa kirjoittaessaan laajemmin Suomen talousmetsien ikäjakauman korjaustarpeesta (Tuomo Takala & Mikko Mönkkönen, ”Vanhojen metsien osuutta pitää kasvattaa runsaasti”, HS 22.12.2025):

"Luontokadon kääntäminen luonnon elpymiseksi edellyttää korjausliikkeen tekemistä yleisestä talousahdingosta ja lisääntyneistä metsätuhoista huolimatta. [--] Kukaan ei pysty tarkalleen sanomaan, mikä on luontokadon edellyttämä vanhan metsän osuus, mutta on silti tärkeää hahmotella tavoitetasoja. Ekologisen tiedon perusteella turvallinen tavoite voisi olla, että selkeästi normaalia kiertoaikaa vanhemmat, vähintään satavuotiaat puustoltaan edustavat metsät peittävät jatkuvasti noin 30 prosenttia metsämaisemasta."

Tutkijat selvensivät ajatustaan toteamalla, että korjausliikkeen aikaansaaminen edellyttää ymmärrystä, asennemuutosta ja vastuunottoa myös valtiolta ja kunnilta: Nykyiset ja seuraavat metsänomistajasukupolvet "eivät voi tehdä uudistushakkuita yhtä paljon kuin aikaisemmat. Tämä koskee kaikkia metsänomistajia, myös kuntia ja valtiota."

Tähän on pitkä matka, kun esimerkiksi Muuramen talousmetsäsuunnitelman (2025-2035) mukaan 86,9 prosenttia kunnan talousmetsistä on korkeintaan 80-vuotiaita. Suurin osa metsistä jääkin 21-60-vuotiaiden luokkaan ja puuston keski-ikä 45 vuoteen. Metsä, josta löytyy 100-vuotiasta puuta, onkin Muuramen kuntametsän mittapuulla vanha. Kun samaan aikaan eri puolilla kuntaa kaavoitetaan – nykytiedon mukaan varsin kestämättömästi – ennen rakentamattomalle metsämaalle, olisi jostain sentään löydettävä tilaa myös luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle. Viime aikoina panostukset luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen hyväksi ovat kunnassa olleet puheista huolimatta vähäiset, vaikka vieraslajien paremman hallinnan ja kestävämmän yrittämisen merkitys onkin tunnistettu ja Suuruspään biotooppia pyritään vaalimaan.

Tulevista sukupolvista ei kuitenkaan enää tule "maailman onnellisimpia muuramelaisia", sillä pelkillä asiakirjojen korulauseilla ei luoda vetovoimaisuutta, ellei jäljellä ole enää monimuotoista metsä- ja vesiluontoa. Sen, että kuntametsistä löytyy vielä arvokkaita elinympäristöjä, tulisikin olla ylpeyden aihe. Sen tulisi kannustaa vaalimaan sitä, mitä vielä on jäljellä ja johtaa suuntaamaan metsätaloutta ja maankäyttöä kestävämmin, siis suojelevin ja säilyttävin perustein. Tämä edellyttää kuitenkin melkoista rohkeutta, sillä kunnallisessa päätöksenteossa olisi tunnistettava ja myönnettävä, mikä on lyhytnäköistä päätöksentekoa taloudellisen ahdingon nimissä ja mikä taas säilyttää arvonsa useampien sukupolvien mittakaavassa. Yksi pieni askelmerkki metsä- ja vesiluonnon arvostamisessa voisivat Muuramessa olla Härkövuoren metsän säilyttäminen ja pienvesiympäristöjen turvaaminen.

Härkövuoren suojelulle lisäarvoa: pienvesiympäristöt yhdistävät Härkövuoren Päijänteeseen

28.12.2025

Palanen Härkövuorta löytyy nyt siis erityisen tärkeiden elinympäristökuvioiden joukosta (Lähde: Metsäkeskus).

Härkövuoren metsän suojelemiselle tämänhetkistä hakkuu-uhkaa laajemmin löytyy koko ajan enemmän perusteita. Vetoammekin Muuramen kuntaan, että se toimisi vastuullisena metsänomistajana. Vastuullinen omistaja voisi nyt kuntametsiensä suojelulla ja tärkeiden elinympäristöjen aidolla kunnioittamisella kytkeä paikallisia luonnon monimuotoisuuden palasia yhteen. Härkövuoren tapauksessa se tarkoittaa myös sen läheisyydessä sijaitsevan pienvesiympäristön säilyttämistä mahdollisimman luonnontilaisena.

Oheiselle kartalle on arvioitu Härkövuoren metsän alue ja lähde (n. 12 ha) täydennettynä luonnontilaisen kaltaisella pienvesiympäristöllä (laajuus arviolta n. 2,5 ha). Saman pienvesiympäristön varrella sijaitsee myös Liutuniitun liito-oravametsä (mukailtu kunnan teettämästä luontoselvityskartasta, laajuudeksi selvityksessä arvioitu 3 ha). Pienvesiympäristö sijaitsee suurelta osin kunnan omistamalla Kankaanperä-nimisellä metsätilalla.

Kurkistus pienvesiympäristöön

Kun Härkövuoren kupeessa pulppuavalta pieneltä lähteeltä kulkee yli kauan sitten tehdyn metsäautotien, löytää sieltäkin toistaiseksi säästyneen tärkeän elinympäristön: Teiden väliin jää kaistale samaa varttunutta metsää ja melko luonnontilaisen kaltainen pienvesiympäristö, jossa vesi virtaa näin lauhana talvella useana pienenä uomana, väliin näkyvästi soljuen, välillä leviten laajemmalti kosteaan uoman pohjaan. Talviolosuhteissa putkilokasveista näkee vain rippeet, mutta metsänpohjaa alempana erottuvat muusta ympäristöstä selvästi kivien välissä kulkevat veden virtausuomat, sammalet sekä tuulten nurin tuivertamat rungot. Noron/puron välittömässä ympäristössä, loivassa rinteessä, kasvaa paikoin järeää mäntyä ja kuusta, joukossa koivua ja jokunen haapakin, kosteimmalla alueella myös muutamia tervaleppiä. Täälläkin metsän sammalista pilkottaa metsän ikää indikoivaa yövilkkaa. Pienvesiympäristö ja sitä reunustava metsä rajautuvat toisaalla teihin, toisaalla voimalinjaan, jonka laidoilla näkyvät taas ihmistoiminnan eli yksittäisten harvennusten jäljet. Tien puolelta voi erottaa jonkin verran nuorempaa puustoa. Itse arvokas elinympäristö on kuitenkin saanut pysyä luonnontilaisen kaltaisena. Jos seuraa veden uomia metsäkaistaleen läpi, tulee ensin koivujen ja harmaaleppien keskelle ja lopulta vanhojen kuusten alle sievään, varttuneeseen rinnemetsään, josta löytyy myös komeaa lahopuuta.

Eikä tässä vielä kaikki. Tien rakentamiseen on aikanaan saatu lupa, mutta vesi virtaa edelleen tien toisellakin puolella. Siellä näkyvät selvemmin ojituksina ihmistoiminnan jäljet vuosien takaa, mutta lahopuuta, erityisesti lehtipuita, alueella on tasaikäisen ojitetun kuusikon lisäksi. Kunnan eteläistä osayleiskaavaa varten teettämän luontoselvityksen (2018) mukaan puron varressa olisi muutakin, mikä velvoittaa maanomistajaa kohteen säilyttämiseen:

Alueella näyttää tältä:

Toisin sanoen pienvesiympäristön kautta rakentuu yhteys Härkövuoresta aina Kinkkaniitun läpi Liutuniittuun ja edelleen Niittyahon purolle, johon vedet Härkövuoresta monen mutkan kautta siis virtaavat. Sitä pitkin ne päätyvät edelleen Päijänteen Hautalahteen. Myös Niittyahon puro on todettu luontoselvityksessä (2018) luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi, ja Liutuniitun liito-oravametsää olisi kunnan toki varjeltava luonnonsuojelulain nojalla. Härkövuoren kuntametsä näyttää metsätalousalueena - kuten tyypillistä - jääneen luontoselvityksen ulkopuolelle, tai ainakaan siitä ei raportissa ole mainintoja. Ei siis ihme, että erityisen tärkeitä elinympäristöjäkin on jäänyt Härkövuoren alueella tunnistamatta.

Härkövuori ja sen läheiset pienvesiympäristöt liito-oravametsineen ovat hyvin paikallisia monimuotoisuuden palasia, jotka ympäristövastuullisena itseään mainostavan kunnan tulisi todellakin suojella. Paikallisinakin ne ovat myös osa laajempaa Pohjois-Päijänteen kokonaisuutta. Eräs kokenut asiantuntija totesikin osuvasti Muuramen eteläpuolisiin suojelualueisiin viitaten, että Härkövuoren suojelua puoltavat myös ilmastonmuutoksen edellyttämät sopeutumistoimet: ”Ilmastonmuutoksen paineessa monet eliölajit pyrkivät pohjoiseen, joko siksi että avautuu uusia elinalueita, tai siksi, että selviytyminen eteläisemmillä alueilla käy yhä vaikeammaksi.” Suojelulla olisikin turvattava lisää alueita ”eliölajien siirtymisen helpottamiseksi myös Pohjois-Päijänteellä”. Härkövuori pienvesineen voisi olla yksi näistä tärkeistä lisäalueista.

Härkövuoresta löytynyt lähde

23.12.2025

Härkövuoren alueelta on todettu tänään lisää luontoarvoja, sillä siellä pulppuaa myös lähde. Lähde ei sijaitse hakkuu-uhan alla olevalla alueella, mutta kylläkin suojeltavaksi toivotussa metsässä, sen toisella laidalla (ks. kartta alla). Lähde oli toteamisajankohtana merkitty nauhoin, eli sen olemassaolo tiedetään. Sitä ei kuitenkaan näy kartoissa eikä sen välitöntä ympäristöä ole kirjattu metsälakikohteeksi. Lähteen sijainti on ilmoitettu Maanmittauslaitokselle, jotta se saadaan kartalle. Valvoviin viranomaisiin ollaan yhteydessä pyhien jälkeen.

22.12.2025 Lait, suositukset ja monimuotoinen metsä

Hento lumi satoi Härkövuoren metsään jouluviikon alussa, ja hakkuiden uhkaamalla 1,5 ha alueella suuret kuuset humisivat levollisesti tuulessa. Ainakin vielä maanantai-iltana.

Metsäkeskus tarkisti aluetta torstaina. Metsäkeskukselta saadun tiedonannon mukaan metsälakikohde on nyt rajattu yli kymmenmetriselle kalliometsän alueelle. Rajaus on silmin nähden pieni, kun ajattelee, miten ilmeinen olisi vähäisenkin avohakkuun vaikutus lakikohteeseen: herkällä kalliometsällä ei olisi enää koko alusmetsän suurten puiden suojaa tuulelta, paahteelta ja kuivumiselta. Kyllä kai tämä ihan oikeasti tiedetään ja ymmärretään, mutta näin ihmiset ihmisen lakia tulkitsevat eivätkä puut saata puolustautua.

Mutta vaikka kaikkea ei laki suojaa, ovat silti suositukset: Mutta muu jyrkänteen alue ja jyrkkä kalliomäki ovat Metsäkeskuksen asiantuntijalausunnon mukaan ”muu tärkeä elinympäristö”. Tällaiselle alueelle Metsäkeskus antaa vahvan suosituksen jättää se metsänkäsittelyn ulkopuolelle. Edelleen siis toivomme, että Muuramen kunta luopuu hakkuuaikeistaan Härkövuoren alueella ja harkitsee teihin ja yksityisiin metsiin rajoittuvan Härkövuoren metsän suojelua.

Mitä oikeastaan suojeltaisiin, jos suojeltaisiin Härkövuoren metsä?

Härkövuoren metsä kätkeytyy ohikulkevien katseilta, sillä kallio ja louhikot eivät tiheästä, monin paikoin luonnontilaisen kaltaisesta metsästä näy ulospäin. Helpoimmin metsään löytää, kun kiipeää ensin Härkölahdentieltä metsää reunustavaa metsäautotietä ylös, kunnes pienet polut tulevat vastaan kahdessakin kohtaa oikealla.

Polun alussa, nuoremmassa metsässä, näkyvät vielä ihmistoiminnan jäljet, pyrkimykset kasvattaa tasaikäistä puupeltoa. Mutta kun hetken kiipeät ylöspäin, asettelet jalkojasi kivien lomaan, pian humisevat jo vanhemmat puut sinut tervetulleeksi. Havupuiden sekaan ilmestyy koivua ja haapaa, ja huomaat monimuotoisuuden lisääntyvän silmissä. Kivenlohkareet suurenevat rinnettä ylös noustessa, männyt tukevoituvat, vastaan tulee varsin järeitä kuusia, joista monen ympärysmitta on rinnankorkeudelta reilut 180 cm. Lähes yhtä jykevää puuta kaatui taannoin Santalanmäestä.

Polku kulkee kahtakin reittiä ylös Härkövuoren laelle, kuntametsän rajalle. Siitä saisi muutamalla infotaululla ja hiukan reittiä muokkaamalla luontopolun, osin vaativankin sellaisen. Tosin koska metsä on saanut kasvaa hyvän aikaa omillaan, on siellä kulkevan pidettävä silmällä konkeloita, kavuttava myös jonkin tuulenkaadon ylitse. Mutta yhtä kaikki tämä metsä voisi kertoa historiasta, ihmisen ja luonnon rinnakkaiselosta ja siitä kuinka talousmetsä – tosin vielä aivan liian harvoin – saa kasvaa monimuotoiseksi. Ja siitä, että joskus metsän säästäminen on järkevin vaihtoehto sekä sen luonto- ja virkistysarvojen että kallioiden ja louhikkoisuuden vuoksi. Joskus ihan vain siksi, että tarvitsemme tällaisia metsiä, ja koska toisia metsiä kaadetaan, toisia, vähintään samanarvoisia on säästettävä.

Nykyisellään polulta voi kokea metsän, näet eri-ikäistä lahopuuta ja osan kivijärkäleistä, mutta polku ei paljasta kaikkea. Jos poikkeat polulta Härkölahden tien suuntaan, voit hämmästellä jylhää kalliometsää ylhäältä, missä paikoin 120-vuotiaat männyt keloutuvat ja kalliolla seisessä huimaa korkeita puita katsellessa. Jos rohkenet laskeutua alas, kalliot kohoavat silmiesi edestä ja voit kuulla jalkojesi alta myös veden äänen, sillä piilossa louhikossa virtaa noro. Tätä piilonoroa suojaa selvitystemme mukaan Vesilaki.

Oikealle polulta poikkeava näkee puolestaan lisää komeaa louhikkoa. Sitä ylempänä rinteessä huojuvat männyt rahkasammalmättäillä. Louhikkoa seuraa rehevä rinnemetsä, joka kasvaa kuusen ja männyn lomassa haapaa. Siellä kuusella saattaa olla rinnankorkeudelta mitattuna ympärysmittaa yli kaksikin metriä, ja sielläkin lohkareiden alta kuuluu veden ääni.

Sunnuntaina vaelsi Härkövuoressa muuramelaisia, jotka olivat tulleet tutustumaan metsään. He halusivat ilmaista tukensa metsän säilyttämiselle kiipeämällä ylös Härkövuorta. Kulkijat tiesivät myös kertoa, millaisia uhrauksia vuoren toisella puolella, kuntametsän ulkopuolella, oli takavuosina ihmistoiminnan nimissä tehty. Kun kuntametsä nyt olisi vielä mahdollista säilyttää, taistellaan sen puolesta, että siitä saisivat nauttia tulevatkin polvet.

Hyvä päättäjä, suojele siis Härkövuoren alueen metsä, se minkä voimme vielä pelastaa.

Tunnelmia metsästä lisätty adressin yhteyteen kuvien muodossa.

Keski-Suomen metsäväen tiedote medialle 18.12.2025

MUURAMEN AVOHAKKUUKIISTASSA JÄLLEEN UUSI KÄÄNNE

Metsäkeskuksen ja Pohjois-Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen edustajat ovat tänään myöntäneet alueella olevan Metsälain 10§:n mukaisen erityisesti suojeltavan kohteen. Luonnonperintösäätiö on halukas ostamaan alueen.

Luonnonperintösäätiö on ilmoittanut, että se haluaa neuvotella kunnan omistaman vanhan metsän hankinnasta ja toivoo tietenkin hyviä neuvotteluja. Neuvottelujen aloittamisesta keskusteltiin kunnanjohtajan kanssa hyvässä hengessä tänään 18. joulukuuta. Alue, josta puhuttiin, on Härkövuoren metsä, josta on löydetty vanhan metsän arvoja. Säätiön ehtona on, ettei kiistanalaista noin 1,5 hehtaarin aluetta hakata ennen neuvotteluja, koska alueen arvot maanalaisine noroineen vaikuttavat niin merkittäviltä.

Aktiivit pysäyttivät hakkuut Härkövuorella alkuunsa maanantaina 15.12. ja havaitsivat alueen täyttävän Metsälain 10§:n mukaisen erityisesti suojeltavan alueen kriteerit. Sekä Muuramen kunta että Pohjois-Päijänteen metsänhoitoyhdistys kiistivät tällaisen alueen olemassaolon.

Metsäkeskuksen ja Pohjois-Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen edustajat suorittivat yhteisen tarkastuskäynnin alueelle tänään iltapäivällä. Edustajat totesivat nyt alueella olevan merkittävän laajuinen Metsälain 10§:n mukainen kohde ja Metso-suojeluohjelman 1-luokan kriteerit täyttävä kohde.

Nimienkeruu adressiin koko laajemman, kunnan omistaman Härkövuoren metsän suojelemiseksi on aloitettu tänään. Nimiä adressiin on jo ensimmäisen päivän aikana kertynyt toistasataa. Valvontamme tällä sekä luonto- että virkistysarvoja omaavalla metsäalueella jatkuu.

Metsän kartoitusta aamupäivällä 18.12.

Metsässä tehdään pientä kartoitusta ja selvitellään lajeja. Jyrkänteen alusmetsästä on löytynyt palokantoja, ylempää louhikosta piilonoro. Jyrkänteen terassilla on männynkääpää ja lisää palokantoja.

Jaa tämä adressi

Auta tätä adressia saamaan lisää allekirjoituksia.

Kuinka mainostaa adressia?

• Jaa adressi Facebook-seinällesi ja ryhmissä, jotka liittyvät adressin aiheeseen.
• Ota yhteyttä ystäviisi
  1. Kirjoita viesti, jossa kerrot, miksi olet allekirjoittanut tämän adressin. Ihmiset allekirjoittavat adressin todennäköisemmin, jos ymmärtävät, kuinka tärkeä aihe on.
  2. Kopioi ja liitä adressin verkko-osoite viestiisi.
  3. Lähetä viesti sähköpostitse, tekstiviestillä, Facebookissa, WhatsAppissa, X:ssä, Instagramissa ja LinkedInissä.