#1687: Tikka - Re: Re: Re: Re: Ihmettelijä

En lukenut koko viestiketjuasi, mutta. Eronneiden vihkiminen oli 1900-lla kirkolliskokousten kestoaihe. Kun Jeesukselta kysyttiin: miksi sitten Mooses antoi meille luvan erota (=juutalaisille miehille), Jeesus vastasi: teidän sydämenne kovuuden tähden. Noilla sanoilla googlaamalla kohta löytynee.

Kyllä itsekin ihmettelen, elämää, isoja kysymyksiä ja miten pitäisi ajatella ja suhtautua.Tuntuu, että elämä menee vain vaikeammaksi ja sekavammaksi. Ihmettelyä on kestänyt n. 60 vuotta. Toisaalta ajattelen, että jos ihminen ei itse ole valinnut erilaisuuttaan, voinko minä siitä häntä syyttää. Ja voinko minä sanoa, että minulla heterona kyllä on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttani, mutta sinulla, ei-heterolla, ei ole.

Toisaalta en usko, että kaikki homoseksuaalisuus on synnynnäistä, vaikka näin näkee kovasti väitettävän, kyllä ihmiseen vaikuttavat myös kasvuolot ym.

Kolmannelta kannalta: avioliitto on todella yhteiskunnan tärkeimpiä perusjärjestelmiä. Käsitys avioliitosta miehen ja naisen välisenä on Raamatussa mutta myös Koraanissa ja  monessa muussa pyhässä kirjassa ja ihmisten ajattelussa ja suhtautumisessa itsestään selvänä asiana. Homoseksuaaleja on ollut varmaankin aina, mutta pienenä vähemmistönä, jonka mukaan koko yhteiskuntaa ei ole marssitettu. Tässä asiassa uskonto ja tiede ovat aika samaa mieltä.

Kuitenkin  avioliittokäsityksen  muuttaminen on niin perustavanlaatuiseen ajattelumalliin puuttumista, että paidän sitä vaarallisena. Onko mietitty vaikutuksia pitkällä aikavälillä? Kun kiinalaiselta kysyttiin, mitä mieltä hän on Ranskan vallankumouksesta 1789, hän sanoi: siitä on vasta niin vähän aikaa, ei voi sanoa.

Laki vaikuttaa suuresti siihen, mitä pidämme oikeana ja normaalina. Jos jpokin asia on lailla hyväksytty, sen suosio/ käyttö kasvaa. Saatiin vapaa keskiolut, kun piti oppia hienosti juomaan vähän. Miten on käynyt? Juominen alkaa jo nuorena, joka vkonloppu toisilla. Saatiin lähes vapaa abortti. miten on käynyt? Vuosittain, jos en paljon erehdy, n. 60.000 elämänalkua on tuhottu jo kymmeniä vuosia. Entä sitten? Ei riitä työntekijöitä maksamaan eläkkeitä, pitää tuoda ihmisiä ulkomailta. Keskiolutpäätös tehtiin aikanaan suuressa uskonvarmuudessa ja keskiolutta vaadittiin hurmiossa(olin läsnä Kalliolan vapaaopistossa asiaa käsitelleessä kokouksessa).

Kuka hyötyy, kun käsityksemme normaalista ja epänormaalista, oikeasta ja väärästä sekoitetaan? Kuka kärsii? Tuleeko asiasta oikea, kun sitä kovaan ääneen huudetaan ja halutaan. Esitetään vain itselleen suotuisat näkökannat ja faktat ja ollaan hiljaa niistä, jotka puhuvat omaa näkökantaa vastaan? Ja, kuten TV:n homoillassa, esitetään vastapuoli naurettavina vanhanaikaisine käsityksineen. Silloin ei tarvitse perustella näkemystään. Ohjelman juontajat olivat erittäin selvästi kantansa valinneet ja esiintyivät väheksyvästi perinteisen avioliittokäsityksen puolustajia kohtaan.

Näin suuri omahyväisyys, toisen ihmisen halveksiminen kertoo minulle, että puhtaita jauhoja saa pussista hakea.

#1704: tantta vm48 - Re: Re: Re: Re: Re: Ihmettelijä

Kiitos asiallisesta vastauksesta (ainakin jonkun kysymyksiin). Tuo eronneiden vihkiminen ja sen pyörittely tuntuu kuitenkin aika tyypilliseltä esimerkiltä siitä, kuinka raamatusta tarvittaessa saadaan vaikka mistä kaivettua perustelut tarpeellisille uudistuksille. Jos vain halutaan.

Pohdintaan synnynnäisyydestä voin kertoa ainoastaan, että mistään omasta valinnasta ei ainakaan omalla kohdallani ollut kyse. Näin jälkikäteen kuitenkin näen merkkejä asiasta jo melko varhaisesta lapsuudesta. Jotkut tutkimukset kertovat fysiologisista eroista homojen ja heteroiden aivoissa ja jotkut löytävät yhteyksiä äidin raskauden aikaiseen hormonitoimintaan.  Toisaalta haluaisin tietää syyn mistä asia johtuu, toisaalta se ei ole edes ihan relevantti kysymys.

Ajankohtaisempaa on kysyä olenko jotenkin sekundaa, sen vuoksi että kuulun seksuaalivähemmistöön? Enkö saa rakastaa sellaisena kuin olen, jos jonkun uskonto ei sitä hyväksy? Pitääkö minun kovettaa sydämeni (niiden juutalaismiesten tavoin) koska rakkauteni on väärin? Missä oikeasti menee "homoseksuaalisten tunteiden" ja tekojen raja? Vähän liian kauan silmiin katsomisessa vai siinä että jään vähän liian kauan juttelemaan sen yhden tuttavan kanssa?

Pitääkö minun hyväksyä se että yhteiskuntaa marssitetaan pitämään minun oikeuksiani vähäpätöisempinä kuin toisten,  joidenkin ihmisten uskonvalintojen takia?