#13296: - Re: Uskomatonta! Miten tuollaista keskiaikaista opasta on voitu jakaa kouluissa?

No nykyaikana on monenlaista keinoa. Se on voitu toimittaa opettajille laittamalla laatikon postiin tai jopa seurakunnan työntekijä on vienyt sen autolla. Toinen vaihtoehto on, että seurakunnan työntekijä on kantanut niitä mukanaan oppitunneille. Aivan kuten yritysten edustajat kuljettavat mainoksiaan.

Itse toteutustapa on voinut olla kyselijöille suoraan käteen, oppilaille suoraan käteen tai vaikka esitetelineestä. Suoraan käteen sitä voidaan jakaa vaikka aamunavauksessa tai oppitunnilla. Voidaan se laittaa jakoon myös oppilaiden toimesta. Yksi tai kaksi ottaa niput käteen ja kulkee pulpetilta toiselle. Juhlasalissa siinä voi käyttää useampaa jakajaa. Uskon kuitenkin, että helpoin tapa on laittaa esitenippu kiertämään. Annetaan kymmenkunta esitettä nipuissa aina sopiville riveille ja nipun saava ottaa yhden itselleen ja laittaa nipun seuraavalle, jolta vielä puuttuu esite.

#13299: - Re: Re: Uskomatonta!

Uskonnollisen materiaalin jakaminen Suomen peruskouluissa on kielletty, joten kuvailemasi jakelumenetelmät ovat lainvastaisia.

#13299: - Re: Re: Uskomatonta! Toinen vaihtoehto on, että seurakunnan työntekijä on kantanut niitä mukanaan oppitunneille.

"Rippikouluista vastaava työalasihteeri Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta kertoo Turun Sanomille, ettei opas ei ole kuitenkaan kirkon linjan mukainen."

Onpa erikoista toimintaa seurakunnan työntekijöiltä. Eikö seurakunnissa lainkaan esitarkasteta, mitä materiaalia työntekijät jakelevat vai onko kyse siitä, että jälkikäteen selitetään tahallinen teko vahingoksi? Sehän on nyky-Suomessa jo maan tapa. Sen sijaan, että otettaisiin vastuu omista sanomisista ja tekemisistä, selitellään että huumoriahan se vain olikin tai että en minä nyt huomannut, mitä tuli tehtyä, mutta en nyt kuitenkaan tarkoittanut ainakaan sitä mitä tein ja sanoin.

Huolestuttavaa. Suomalaisten veronmaksajien varoin ylläpidetyissä kouluissa jaellaan kiihkouskonnollista materiaalia. Tämän Yhdysvalloista kopioidun materiaalin suomentamiseen ja painamiseen on varmasti käytetty yhteisöveron tuottoja. Suomalaisen veronmaksajan tulisi kyetä olemaan varma siitä, ettei hänen varojaan käytetä uskonnolliseen aivopesuun. Väärinkäytöksiä tulisi voida tarkastella avoimen kriittisesti myös luterilaisessa kirkossa.