#13370: Virgo92 - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: AJATELKAA JÄRJELLÄ

Joonan kirja ja kuninkaiden kirjahan ovat kaksi erillistä kirjaa!

#13377: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: AJATELKAA JÄRJELLÄ

Ne olisi hyvä yhdistää. Nyt joku näppärä käsikirjoittaja töihin! Valituissa paloissa on tiivistäjiä, joille Paavo Väyrynenkin on kiitollinen.

#13377: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: AJATELKAA JÄRJELLÄ 

 ....mutta oikeasti valaat ravinnokseen  kauhovat uidessaan tonneittain planktonia merestä, ne eivät voisi mitenkään hotkaista ihmistä. Jos ihminen jotenkin saataisiin sen sisään ,ei siellä mitenkään voisi valaan vatsahappojen seassa  ja vailla hengitysilmaa selvitä muutamia minuutteja pidempään . Meille kävisi kuin osterille vastaavasti ihmisen mahassa. Ei siinä mikään usko tai neuvokkuus voisi auttaa. Valaiden elämään ihmiskunta pääsi tutustumaan  vasta sen jälkeen kun avomerelle päästiin purjehtimaan  ja Atlantin merivirtoihin tutustumaan . Raamatullisina aikoina vaikka mitkä merihirviöjutut ja  muutkin merimiesjutut menivät vielä aivan täydestä läpi. Vielä niinkin myöhään kuin 1800-luvulla  ranskalainen Victor Hugo kertoi kirjassaan´ Meren ahertajat´(suom.)   melkoisia juttuja mm. jättiläiskokoisista  ihmissyöjätursaista l. siis mustekaloista lonkeroineen ,jotka voivat siepata ja syödä sukeltajia. Tietenkin täyttä fiktiota, mutta kirjailija oli suosittu ja hänen romaaninsa kävivät kaupaksi kuin kuumille kiville ja hänen kirjallinen tuotantonsa on vieläkin maailmankuulua  luokkaa. Vaikka Ranska oli noihin aikoihin Euroopan merkittävimpien merenkulkijavaltioiden kärkikolmikossa ja  kansa sen rannikolla käsitteli kalasatamissa mereneläviä työkseen , ei kukaan asettanut V.Hugon kirjailijanlahjoja tai hänen fiktioidensa uskottavuutta kyseenalaiseksi, koska edes merimiehet eivät tienneet mitään vedenalaisesta elämästä maailman merillä. Siihen päästiin tutustumaan vasta paljon myöhemmin kun alukset olivat kehittyneempiä ja oli sukelluslaitteita. Tutkittua tietoa  meren todellisesta elämästä"maakravuille" alkoi olemaan kirjakaupoissa vasta sukellusveneiden aikakaudella.Moneen kertaan uusituissa Jacques Cousteau´n mielenkiintoisissa merentutkimusdokumenteista muistan kuinka hän mainitsi juuri Hugon tämän kertomuksen -esimerkkinä siitä miten ihmiset voivat ,ainakin fiktiossa, uskoa mihin vaan kunhan se on mielenkiintoisesti kirjoitettu . Aivan erityisesti tämä pitää paikkansa,kun on kyse jostain vielä tuntemattomasta alueesta,tai alasta (kuten merentutkimus vielä 1800-luvulla oli)mutta joka silti(tai ehkä juuri sen vuoksi) ns. ihmismieltä kiehtoo."Näin on aina ollut ja näin on aina oleva",kuten Kaptah sanoi Waltarin SInuhe egyptiläisessä, mutta se onkin jo toinen juttu...