#26363: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Synti suuri surkia

Totta, kliseiseltä kuulostaa. Hain edellisessä viestissä sitä, mihin voimme luottaa tietona ja sitä, mikä auttaisi meitä ymmärtämään eri "opettajien" suhdetta toisiinsa.

Voimme ehkä vetää yhteen sen, mikä Uudessa testamentissa on kiistatonta.

1. On melkoisella varmuudella elänyt henkilö nimeltä Saul, joka koki näyn, jossa Messias ilmestyi hänelle. Otti sittemmin nimekseen Paavali. Oli ollut alkukristittyjen paha vainoaja, mutta muutti suuntansa. Rupesi reformoimaan vanhaa juutalaista lakia ja teologiaa uuden pelastukseen perustuvaan kokonaisuuteen, jota sitten kutsuttiin "uudeksi liitoksi". Oli myös ympäri Rooman valtakuntaa syntyvien seurakuntien ja niiden säännöstöjen ja hengenelämän keskeinen "paimen".  Otti kovastikin kantaa juutalaiskristittyjen ja hellenistisiiven välisissä kiistoissa.

2.  Evankeliumit kuvaavat Messias-ennustusten mukaisen miehen nimeltä Jeesus Nasaretilainen elämää ja hänen opetuksiaan. Mies joko eli tai ei, legenda hänestä joka tapauksessa levisi nopeasti alueella aluksi suusanallisesti ja lopulta myös kirjallisesti. Paavali on ollut tietoinen tästä ensimmäisestä aallosta, mutta on hyvin todennäköistä, että Jeesus Nasaretilaisen muodossa tarina ei ollut hänelle tuttu. Tekstit ovat eläneet ja niihin on tehty lisäyksiä ja muutoksia vielä senkin jälkeen, kun ne ensin olivat kirjallisessa muodossa. Niiden teologia poikkeaa toisistaan jossain määrin ja niiden lisäksi mukaan otettu Ilmestyskirja on koko lailla erilainen muihin verrattuna ja sen mukaan ottoa kaanoniin kritisoitiin jo alusta lähtien kovasti. Tekstiehdokkaita oli vielä paljon muitakin, mikä kuvaa hyvin, kuinka opin variaatiot heijastuivat teksteihin. On tärkeä huomata, että kaanoniin ei valittu sen perusteella, olivatko tekstit autenttisia vaan sen perusteella, vastasivatko ne "oikeaa teologiaa". Ja kanonisoinnin aikana tuosta oikeasta teologiasta käytiin kovaa vääntöä ja poliittista peliä.

3. Evankeliumeissa yksi olennainen osa on pelastusoppi, jonka myös Paavali tunsi. Tässä suhteessa kokonaisuus on opillisesti likimain ehyt. Eroja tekstien välillä on mm. opista kadotuksesta, joka sisältää joko helvetin tulen tai vain pelkän tyhjyyden, unohduksen.

4. Jeesuksen muu opetus on niinikään tuntematonta Paavalille. Samankaltaisuutta toki on, kuten rakkauden kaksoiskäsky ja Paavalin rakkauden ylistys Korinttolaiskirjeessä. Jeesuksen nimissä kirjattu opetus on paljon Paavalin oppeja radikaalimpaa ja se eroaa vanhoista laeista voimallisemmin. Vaikka Jeesus toteaakin, että ei hän ole lakeja tullut kumoamaan, niin hän a) kehottaa niiden tulkintaan rakkauden kaksoiskäskyn kautta, mikä oli aikanaan hyvin radikaali ajatus ja b) rikkoi lakeja ihan tahallaan, ilmeisesti kritisoidakseen lakiuskovaisuutta ja asetti näin nykykielellä "humaanit" asiat tiukan lakitulkinnan edelle. Paavalille tämä ei ole tyypillistä, vaan hän toimi koko ajan niin, että laaditaan uusi sääntö, jos sellaiseen on tarve.

5. Olipa Jeesusta olemassa tai ei, Jeesuksen opetukset joka tapauksessa ovat totta kuvauksena tuona ajan ihmisten eettisestä ajattelusta.  Ne ovat edelleen sitten muovanneet kristikansan ja laajemminkin länsimaisen kulttuurin etiikkaa.

- - - - - - -

Oma juttunsa on se, että maailma on muuttunut ja myös ihmiskäsitys sen mukana. Jotain on "ikuista", niinkuin "kultainen sääntö", josta Jeesuksen lausuma rakkauden kaksoiskäsky on oma versionsa. Muuttuvaa on mm. se, että käsitys ihmisen ominaisuuksista, kuten seksuaalinen orientaatio ja sukupuoli-identiteetti, ovat saaneet lisävalaistusta. Tälla alueella on otettava oppia Paavalista, joka päivitti vanhan opin osia, jotka eivät enää sopineet tuon ajan maailmankuvaan. Tämän ovat tehneet myös modernit kirkkokunnat.

Tiukkisuskikset taas takertuvat 2000 vuotta sitten kirjoitettuun. Traagista ja surkuhupaisaa samaan aikaan on se, että he tekevät sen tulkitsemalla näitä vanhoja kirjoituksia tämän päivän asenteellisuuden kautta ja väittävät tuon ajan käsitteiden osuvan yksi yhteen omiensa kanssa.

#26366: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Synti suuri surkia 

 "Tiukkisuskikset taas takertuvat 2000 vuotta sitten kirjoitettuun."

Sivusta: ”Tiukkisuskikset” keitä he ovat? Miten määritellään ”tiukkisuskis”? Minkäläisella termillä pitäisi kutsua sellaista henkilöä itseään, joka nimittää muita termillä "tiukkisuskis"?

#26366: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Synti suuri surkia

Täältä löytyi vielä käsittelemätöntä tekstiä:

2. Mihin  arvioon tuo johtopäätös,  että: "Jeesus Nasaretilaisen muodossa tarina ei ollut hänelle tuttu." - perustuu? 
Sitten tämä:  "Niiden teologia poikkeaa toisistaan jossain määrin ja niiden lisäksi mukaan otettu Ilmestyskirja..."
Varmaan tarkoitat synoptisten ja Johanneksen evankeliumin  eroa ennen muuta.   Esim. ettei Johannes kerro samoista ihmeistä kuin Matt. Mark ja Luuk.  
Koskenniemen Erkki kirjoitattaa tästä, ( ja muustakin tilanteeseen liittyvästä) seuraavasti:

Johannes on evankeliumeista nuorin, ja perinteisesti on otaksuttu hänen tunteneen ja käyttäneen edeltäjiään. Käsitys on epäilemättä oikea, vaikka useat tutkijat katsovat nykyään, ettei Johannes tuntenut synoptikkoja. Yhteistä materiaalia on kuitenkin runsaasti, niin eri tavoin kuin Johannes sitä käyttääkin (esim. temppelinpuhdistus Jeesuksen toiminnan alussa, Joh. 2:13-16; Pietarin tunnustus Joh. 6:67-71; voiteleminen Betaniassa, 12:1-8; ihmeellinen kalansaalis, 21:1-14). Kaikkien evankelistojen mukaan Jeesuksen toiminta lähti liikkeelle Johannes Kastajan luota.

Markus ja häntä seuraten synoptikot kuvaavat Jeesuksen vaikuttaneen Galileassa ja lähiympäristössä ja lähteneen sitten ratkaisevalle matkalleen Jerusalemiin. Johanneksen evankeliumissa Jeesus käy Jerusalemissa usein (2:13; 5:1; 7:10). Toiminnan kuvaus asettuu siis huomattavasti pitemmälle ajanjaksolle (Johannes mainitsee kolme pääsiäisjuhlaa: 21:13; 6:4; 11:55).
Mutta kartalle sijoittumisessa on ongelmia,  josta päätellään olleen ongelmia kirjan jäsentelyssä.

http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Joh_ev/Johdanto.htm

Huomasin että meninkin tuon teologian ohi.  Palataan kun jaksetaan.


Nappaan nyt tuon vitosen, vaikka meninkin parin kohdan yli.
5.  "Olipa Jeesusta olemassa tai ei,"   - Tämän käsitän kyllä siksi samaksi epäuskonteologiaksi,  jonka täytyy löytää mitä kummallisempia syitä sille miksi esim.  joitain VT:n tekstejä on kirjoitettu.  Motiivi on selkeän  lähtökohtaisesti negatiivinen,  kaiken on oltava ensisijassa puppua,  mitä nimenomaan Raamatussa kirjoitetaan,  ellei jostain kumman syystä sitä ulkopuolisin lähtein toiseksi osoiteta.  Rooman hallitsijoista ei kaikista heistäkään ole kovin kummoisia  lähteitä,  eikä heitä kuitenkaan aseteta kysymysmerkin alle.

"Jeesuksen opetukset joka tapauksessa ovat totta kuvauksena tuona ajan ihmisten eettisestä ajattelusta." 
-  Voiko näin ykskantaan sanoa,  kun Jeesus kuitenkin korostaa suurta eroa maailman ja Jumalan valtakunnan välillä.