Eduskunnan lakivaliokunta päätti 27.2.2013 äänin 9–8, hylätä 76:n kansanedustajan allekirjoittaman vetoomuksen
avioliittolainsäädännön muuttamisesta sukupuolineutraaliksi, eli niin sanotuksi ”tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi”. Aloitteen käsittelyä vastaan äänestivät seuraavat kansanedustajat: valiokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund (kok.), James Hirvisaari (ps.), Arja Juvonen (ps.), Markku Mäntymaa (kok.), Arto Pirttilahti (kesk.), Kari Tolvanen (kok.), Ari Torniainen (kesk.), Kaj Turunen (ps.) ja Peter Östman (kd.).

Aloitteen puolesta äänestivät: Suna Kymäläinen (sd.), Antti Lindtman (sd.), Johanna Ojala-Niemelä (sd.), Aino-Kaisa Pekonen (vas.), Jaana Pelkonen (kok.), Kristiina Salonen (sd.), Jani Toivola (vihr.) ja Stefan Wallin (r.).

Lakivaliokunnan päätös, että tämä aloite ei edellytä erityissuosimista, eli aloitteen poikkeuksellista ottamista eduskunnan asialistalle, oli myös oikea ja perusteltu, koska normaalikäytännön mukaan vasta vähintään 100:n edustajan allekirjoittamat aloitteet otetaan käsittelyyn.

25.6.2014 Eduskunnan lakivaliokunta tyrmäsi 10-6 kansalaisaloitteen ehdotuksen avioliittolainsäädännön muuttamisesta sukupuolineutraaliksi (eli ns. ”tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi”). Aloitetta vastaan äänestivät Kaj Turunen (ps.), Arto Pirttilahti (kesk.), Markku Mäntymaa (kok.), Anne Holmlund (kok.), Kari Tolvanen (kok.), James Hirvisaari (muutos 2011), Ari Torniainen (kesk.), Peter Östman (kd.) sekä varajäsenet Mika Niikko (ps.) ja Eeva-Maria Maijala (kesk.).

Aloitteen puolesta äänestivät Aino-Kaisa Pekonen (vas.), Stefan Wallin (rkp.), Johanna Ojala-Niemelä (sd.), Kristiina Salonen (sd.), Oras Tynkkynen (vihr.) ja Jaana Pelkonen (kok.).

Valiokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund (kok.) perusteli hylkäävää päätöstä kolmella keskeisellä ja painavalla seikalla: (1)
Kansalaisaloitteen esitys on perusteluidensa osalta sisäisesti ristiriitainen, (2) aloitteessa ei riittävästi arvioida esitetystä muutoksesta seuraavia tosiasiallisia vaikutuksia ja (3) aloitteessa esitetty avioliittolain muuttaminen vaikuttaisi väistämättä myös moniin muihin lakeihin, jotka pitäisi avata ja muuttaa vastaavasti.

Tyrmäys oli jo toinen, ja lakivaliokunnan äänestystulos oli perusteellisten asiantuntijakuulemisten jälkeen odotettu, ja perusteltu. Äänestysluvut olivat melko selkeät ja ennakoivat koko eduskunnan kantaa, joten kovin suuria toiveita sukupuolineutraalin avioliittolain osalta ei kannattane elätellä.

Suomi tuskin haluaa lähteä hätiköidysti sooloilemaan (ja "soitellen sotaan") avioliittolain muutoksella vain sillä perusteella, että ”kun ne jotkut muutkin maat niin tekevät”. Onhan myös enimmäkseen kyse arvovalinnasta. Ja ennen kaikkea, harva puolue tuskin nyt haluaa tulevien eduskuntavaalit alla, olla näyttämässä vihreää valoa jollekin sellaiselle radikaalille hankkeelle, jossa oltaisiin lakkauttamassa perinteistä avioliitto-instituutiota luomalla sen tilalle jotain kokonaan uutta ja uudella tavalla määriteltyä instituutiota. Sikäli sukupuolineutraalin avioliittolaki-aloitteen kannattajilla on heikot asemat.