Todella hienoa, että vaaditaan virheellisen opetuksen korjaamista! Mutta todella harmillista, että korjauksena ehdotetaan opetettavaksi toiselle tavalla väärin ja tästä puolittaisesta luottorahan ymmärtämisestä seuraavin harhajohtopäätelmin. Ns. “perpetual debt hoax”:ia nyt ei ainakaan pidä päästää koulukirjoihin!

"Tarkemmin sanottuna rahaa tulee kiertoon vain, kun joku ottaa velkaa." ...

"Toisin sanoen koron takia rahaa on aina palautettava pankkiin enemmän kuin sitä alun perin luotiin. Koska kaikki korkotulot eivät palaudu velallisille tai palautuvat viiveellä, täytyy velan määrän kasvaa, jotta vanhat velat ja niiden korot voidaan maksaa pois."

KORJAUS: Pankki luo rahaa aina kun se suorittaa _minkä tahansa maksun_ muulle kuin toiselle pankille - ei vain myöntäessään luottoa. Myös esim. kun se maksaa palkkaa työntekijöilleen, korkoja tallettajille tai osinkoja osakkeenomistajille. Pankki vain kirjoittaa näiden tileillä aiempaa isomman luvun ja hups, pankin omapääoma on pienentynyt (koska sen velat ovat kasvaneet sutheessa varoihin). Eli sieltä tulee se koron maksuun tarvittava osa.  Korko ei sinänsä luo tarvetta jatkuvalle velan määrän kasvulle.

Tässä perusteellisempi opetusvideo:
rootbug.org/b101

#5: Root Bug - Ei korvata väärää opetusta toisella väärällä! 

Totta, että pankki luo rahaa myös suorittaessaan maksuja. Korjataan tämä tarkennus adressiin.

Adressissa ei väitetä koron johtavan velan määrän kasvuun, vaan korkotulojen (tai rahan ylipäätään) hamstraamisen.

#5: Root Bug - Ei korvata väärää opetusta toisella väärällä! 

Rahan tulisi kiertää sadeveden lailla.
Money should circulate like rain water.
(Thornton Wilder, 1897 - 1975)

#5: Root Bug - Ei korvata väärää opetusta toisella väärällä! 

On kahdenlaista pankkikorkoa. Pankin lainoistaan perimä korko ja tallettajien tileillä olevalle rahalle tai muille pankin liikkeelle laskemille sijoitusinstrumenteille maksama korko. Kun pankki perii lainoistaan (hulvattomasti) enemmän korkoa kuin se maksaa ulos omaa pääomaansa takaisin kiertoon(!), niin se pakottaa velan määrän kasvuun, jotta vanhat velat ja niiden korot voidaan maksaa pois. Pankin omaa pääomaa tai sen liikevoittoa kasvattaa merkittävästi myös pankin perimät palvelumaksut, mistä tahansa pankin tarjoamasta palvelusta.

 Kun pankki luo rahaa maksamalla tallettajille korkoja ja osakkeenomistajille osinkoja, sillä ei ole mitään merkitystä reaalitalouden ja sen velkataakan kannalta, jos sijoitusinstrumenteille maksetut korot ja osakkeenomistajille maksetut hulppeat osingot eivät palaudu takaisin kiertoon.

 Rahaa ei ole luotu keräilyn kohteeksi. Se on luotu kiertämään; olemaan arvon mittana ja vain tilapäisesti ja "lyhytaikaisesti", säästämistarkoituksessa myöhempää käyttöä varten arvon säilyttäjänä kerättäväksi tai varastoitavaksi holveissa tai tileillä.

Rahaan pätee periaatteessa samat säännöt kuin vesijohdoissa virtaavaan (juomakelpoiseen) veteen ja sähköjohdoissa virtaavaan sähköenergiaan. Niitä ei ole, kun niiden virtaaminen ja kierto lakkaa. (Juoma)vesi ja sähkö(energia) varastot ovat tilapäisiä ja rajallisia. Digitaalista rahaa voi kerätä ja varastoida vaikka kuinka helvetisti, mutta kierron ulkopuolella olevan rahamassan arvo per rahayksikkö (€, $, £, …) on epämääräinen.  Rahayksikön reaali- tai luottamusarvo määräytyy reaalikierrossa olevan rahamassan määrän mukaan.

#5: Root Bug - Ei korvata väärää opetusta toisella väärällä! 

 "Myös esim. kun se maksaa palkkaa työntekijöilleen, korkoja tallettajille tai osinkoja osakkeenomistajille. Pankki vain kirjoittaa näiden tileillä aiempaa isomman luvun ja hups, pankin omapääoma on pienentynyt (koska sen velat ovat kasvaneet sutheessa varoihin). Eli sieltä tulee se koron maksuun tarvittava osa.  Korko ei sinänsä luo tarvetta jatkuvalle velan määrän kasvulle."

Miten velallisen (vaikka asuntovelallinen) korkomaksut pankkiin? Mistä tämä raha tulee / miten velallinen suoriutuu koroista?

#5: Root Bug - Ei korvata väärää opetusta toisella väärällä! 

On hienoa että huomioit kaikki rahanluontitavat. Tämä ei kuitenkaan vielä todista "perpetual debt" ideaa vääräksi. Hajotetaanpa ongelma palasiksi:

Pankki luo velkaa eli rahaa talouteen, nimetään tämä suureeksi x. Tästä velan ottajien tulee maksaa korkoa, x1. Pankin taseen suuruus y määräytyy lähinna x:n mukaan eli kuinka paljon se on myöntänyt velkaa. Y:n funktiona se maksaa korkoa tallettajilleen, palkkoja, osinkoja jne, kutsutaan näitä vaikka y1:ksi (tämä siis oletettu myös kokonaan tilannetta varten luoduksi rahaksi vaikka se ei välttämättä kokonaisuudessa ole). Näiden suuruus on kuitenkin sidottu suureeseen x jossakin suhteessa, muutoin pankki kaatuisi kirjanpidolliseti. Kysymys kuuluu siis: mikä on x1 ja y1 suureiden suhde toisiinsa? Jos y1 olisi yhtä suuri kuin x1, niin emme tarvitsisi uutta velan luontia kattamaan "puuttuvaa" rahaa koron maksuun. Tässä vaiheessa tulee ottaa myös huomioon kuinka suuri osa luodusta rahasta menee kiertoon talouteen ja kuinka suuri osa jää tileille makaamaan. Esim. bonuksina pankinjohtajille menevistä rahoista merkittävä osa jää tileille (mitä rikkaampi ihminen sitä isompi absoluuttinen summa makaa tilillä, eikä mene takaisin kiertoon). On vaikeaa kuvitella että y1 olisi aina vähintään yhtä suuri kuin x1. Jos pystyt todistamaan tämän niin vain silloin "perpetual debt" ongelma on todistettu vääräksi. Oletettavasti x1 on pienempi kuin y1 ja tällöin x1:n maksuun tarvittavat rahat täytyvät tulla uudesti luodusta lainarahasta.