OMAN USKONNON OPETUS SÄILYTETTÄVÄ NYKYISELLÄÄN

Nykyajan kansainvälistyvässä maailmassa uskonnonopetusta olisi pikemminkin lisättävä. Ilman kunnollista uskonnollista sivistystä ei pysty kohtaamaan toisia kulttuureja ja uskontoja.

"Vapaa-ajattelijoiden" lobbausko tämän muutosyrityksen taustalla on? Haluavat kai toimia järkevää ja käytännöllistä järjestelmää vastaan ihan vain ideologiansa sokaisemina.

Oma tunnustuksellinen uskonnonopetus on parasta turvaa monessa mielessä meidän kaikkien nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

On tärkeää, että toimitaan. Nyt nopeasti asia eteenpäin.

Rukoile ja tee työtä!

Oman uskonnon opetus on säilytettävä nykyisellään.

Kylläpä tuli just nappin olen nimittäin lähdössä just lomalle.

Kannaotto on ehdoton , on hienoa että on kirkonkin puolelta saatu asia liikkeelle .Että oli jo aikakin.

Uskonnon opetus säilytettävä entisellään.

Miksei uskonnonopetusta voisi siirtää kirkkojen vastuulle? Koulussa uskonnonopetus voisi olla kokonaisvaltaista ja siinä voitaisiin käsitellä kaikkia uskontoja, ei vain omaa. Ehkä näin eri uskontojen väliset törmäykset vähenisivät ja uskonnoista voitaisiin puhua järkevästi.

#10: Aleksi -

Kirkko ottaa vastuun uskonnonopetuksesta sekä katekumeeneille että kirkon jäsenille. Siitä esimerkkinä on tämä adressi. Kirkon muodostamme me, sen jäsenet, jotka yhteisesti haluamme olla vaikuttamassa nyt esitettyyn uskonnonopetuksen muutokseen.

Koulun uskonnonopetuksessa käsitellään myös muita uskontoja, mutta tietenkin oman uskonnon opetus on keskiössä. Uskontojen välistä yhteentörmäystä ei Suomessa ole paljoa näkynyt, koska kun tuntee oman uskontonsa kunnolla, oppii kunnioittamaan myös niitä joilla on toinen uskonto. Koulujen koko ajan kehittynyt uskonnonopetus on suuresti vaikuttanut tähän Suomessa vallitsevaan rauhaisaan rinnakkaiseloon kirkko- ja uskontokuntien välillä.

Yhteentörmäyksiä sattuu silloin, kun jompikumpi tai molemmat törmääjät eivät kunnolla hallitse oman uskontonsa oppeja. Järkevä dialogi toimii vain jos molemmilla on kunnon pohja ja tieto keskustelulle. Tälläisen hyvän perustan dialogille luo juuri koulujen uskonnonopetus, jota nyt siis ollaan heikentämässä.

Nykyinen uskonnonopetus on hyvin paljon luterilaispohjainen. Ne kurssit voi kuitenkin korvata elämänkatsomustiedolla (nämä ovat siis ainoat etiikkaan perustuvat opetukset). Joten jos henkilön vanhemmat haluavat hänet uskonnonopetukseen tai sitten ET:hen, he laittavat hänet siihen. Tämä käytännössä on tarkoittanut sitä, että jos vanhemmat ovat luterilaisia tai ehkä jopa muun kristillisen yhteisön edustajia he laittavat henkilön uskonnonopetukseen. Toisissa tapauksissa lapsi yleensä menee ET:hen.

Heille siis opetetaan jokseenkin erilaista etiikkaa. Jos heille kuitenkin annetaan mahdollisuus opiskella edes se 2 vuosiviikkotuntia, he tulisivat ymmärtämään toisiaan paremmin ja opetus ei olisi niin paljon tiettyyn uskontoon pohjautuvaa.

Koulun uskonnontunneilla opetetaan se 1-2 vuosiviikkotuntia jotain muuta uskontoa kuin kristillistä. Koulujen tarkoituksena on opettaa lapsille tasa-arvoa. Uskonnonopetuksen tarkoituksena on opettaa etiikkaa, monikulttuurisuutta ja vapaata tahtoa. Nämä 1-2 vuosiviikkotuntia eivät toteuta tarkoitusta.

Eli nykyinen opetusmenetelmä ei toteuta monikulttuurisuutta, uskonnonvapautta eikä palvele koulun kasvatustavoitteita täydellisesti. En ole myöskään kuullut yhdenkään puolueettoman oppilaan sanovan mitään nykyisestä uskonnonopetuksesta.

#10: Aleksi -

 Varmin tae fundamentalismiin, suvaitsemattomuuteen ja epäekumeenisuuteen on jättää uskonnonopetus yhteisöjen hoiviin. Näin on tapahtunut maissa jossa opetus ei ole kunnolla koulun yleisen opetuksen piirissä.

OMAN yhteisön opetusta ei valvo kukaan eikä siellä käy koko ikäluokka. Koulussa on varma, valvottu opetuspaketti. Yhteisöt hoitavat sitten uskonnon harjoittamiseen liittyvät asiat.

Yhteiset tunnit ovat hyviä, mutta keskustelua ei synny ilman tietopohjaa. Eli yhteistä etiikkaa on hyvä opettaa vasta sitten kun oppilailla on riittävät valmiudet.

Olisi parempi opettaa filosofiaa kouluissa, sillä se opettaa paremmin jäsentelemään ajatuksia sekä pohtimaan. Myös tämä voi avata keskustelukulttuurin, jossa töksähtelyn sijaan saataisi fiksumpaa jäsenneltyä kommentteja ulos suusta toista loukkamatta.

Ihmettelen, että mitä se uskontotieto olisi. Minua on viimeksi tänään sanonut 6lk poika, etten ole kristitty, koska olen ortodoksi. Ja hän on taatusti opiskellut asiaa koulussa. Pidin melkoinen puhuttelun...

Mitä eri uskonnoista kerrottaisiin? Kenenkä kannalta esim. kristinuskosta kerrottaisiin? Kerrottaisiinko meistä ortodokseista edelleen yhtä ulkokultaisesti, kuin esimerkiksi Eeden-sarjan 5-6lk (en muista kumpi) kirjassa on? "Ortodoksi seisovat aina kirkossa, ortodoksit tekevät outoja asioita" - tämän tyyppisesti? Vai saisimmeko itse kirjoittaa tekstin ja kertoa siitä, kuinka itse koemme uskontomme?

Jos joku pystyy näihin minulle tyhjentävästi vastaamaan, niin kiitos!

pyydetty kommentti adressista

Kristillisen uskon opettaminen kuuluu suomalaisille lapsille ja nuorille kouluissa edelleenkin. Olkoon se vapaaehtoista kuitenkin. Raamatun opetukset ovat kuin kallio, jossa seistä, ja arvomaailma lapsillemme tärkeä.

Uskonnot kuuluvat kansojen kulttuuriin, niin myös meidän kansamme elämään halki aikojen. Ei vain teoreettisena filosofiana, vaan henkilökohtaisena elämisenä tosien ja tapahtuneiden asioiden yhteydessä ja jatkumossa. Ja mikä voi olla sen todempi, kuin henkilökohtainen oma kokemus asioiden tapahtumisesta historiallisten tosiasioiden lisäksi? Ei mikään.

Quizás puedes firmar...

Täyttä asiaa. On todella ikävää, että tällainen adressi yleensä ottaen  on aiheellinen.

On tunnettava oman uskonnon sisältö hyvin, jotta voi käydä dialogia muiden uskontojen kanssa.

Nyt on tuntijakotyöryhmän ikävä mietintö
tullut. Pyydän kaikkia innokkaita allekirjoittamaan
nettiaddressin, jonka on lukenut ja kommentoinut
kirkkohallituksesta Markku Holma.

MAHDOLLISIMMAN LAAJAAN JAKELUUN KIITOS!

http://www.adressit.com/omanuskonnonopetuksenpuolesta

Uskonnot ovat erilaisia eikä niihin pysty syventymään tunneilla joissa ei ole opettajaa joka olisin sen kummemmin asiaan perehtynyt.