Vetoomus Helsingin metsien säilyttämiseksi

Tieto lähimetsien eduista kaupungeille ja niiden asukkaille kasvaa. Monimuotoinen luonto on hyödyksi myös ihmisille. Säilyäkseen monimuotoisena luonto tarvitsee kestävän verkoston.

Uudenlaisessa kaupungissa kunnon viherrakenne on osa toimivaa kokonaisuutta.

On mahdollista rakentaa reippaasti uusia koteja ja säilyttää metsät. Tulevaisuudessa jo rakennetuilta alueilta vapautuu uutta tilaa asunnoille.

Helsingissä tarvitaan monipuolinen valikoima paikkoja, joihin kaupunkilainen voi kävellä etsimään itseään, toipumaan kohtalon kolhuista, tempautumaan seikkailun hurmaan, terästämään vastustuskykyä, huuhtomaan hermostosta turhat stressihormonit... Jo pelkkä tietoisuus tuollaisten paikkojen olemassaolosta tuo elämään tietyn vapauden ja yhteenkuuluvuuden tunteen.

Viime vuosina on ilmestynyt vino pino kirjallisuutta mm. metsien terveysvaikutuksista ja esteettisestä arvosta. Onkin helppo kuvitella, miten muutaman kymmenen vuoden päästä julkaistaan kirjoitussarja ”Puretut metsät”, jossa ihmetellään Vartiosaaren, Meri-Rastilan ja kenties vielä Kivinokankin rakentajien lyhytnäköistä purkuvimmaa.

Luontoaarteiden tuhoamisen sijaan kannattaisi harkita asumisihanteen palauttamista linnasta pesämäiseksi ja vapaapäivien viettämistä ulkosalla kotiin linnoittautumisen sijaan. Metsää voi kuka tahansa pitää omana paikkanaan, kun taas asunnosta hyötyy ainoastaan omistaja lähipiireineen.

Asuin itse opiskelijana Meri-Rastilassa minulle osoitetussa soluhuoneessa potien huonoa omaatuntoa siitä, että talon paikalta oli omana elinaikanani purettu pois arvatenkin erittäin hieno metsä. Soluhuone oli noin kolme kertaa sen kokoinen kuin olisin tarvinnut, yhteistiloista puhumattakaan. Kärsin ylineliöistä yhtä paljon kuin kuvittelisin kärsiväni kolminkertaisesta ylipainosta. Metsää ihminen tarvitsee, ei muusta elämästä eristettyjä neliöitä!

#1: -  

 Kivinokkalaiset itse pyytävät kaupunkia kaatamaan alueen arvokkaita vanhoja puita.

Kivinokkalaiset itse pyytävät kaupunkia vetämään alueelle sähköt ja anovat lupaa suurentaa majojaan. Ne työt on jo käynnissä samoin kuin puiden kaato.  Naturan läheisyyteen ei saa rakentaa. Joten päättää kivinokkalaiset ensin itse mitä  ne oikein haluaa?

#6: Suo siellä vetelä täällä - Re:  

Kivinokalla on monenlaisia puolustajia. On meitä, jotka puolustamme aluetta nimenomaan sen luontoarvojen takia ja pidämme itsestään selvänä, ettei Natura-alueen tai Ramsarin sopimuksella suojatun kosteikon läheisyyteen pidä rakentaa. Sitten on niitä, joille mökkeily ja siihen liittyvät asiat ovat keskeisiä.

Kivinokan mökkialue suojaa metsää liialta kulumiselta, koska se kerää ison osan alueen virkistyskäyttäjistä (joita siis on paljon enemmän kuin mökkiläisiä) ja siksi metsän lisäksi myös mökkikylä kannattaa säilyttää. On harmillista, jos mökkeily muuttaa vaatimatonta luonnettaan ja mökkejä aletaan laajentaa ja sähköistää. 

Megalomaanisen, kalliin ja vieläpä turhan liittymän tieltä on jo kaadettu hienoa vanhaa kuusimetsää, joka lisäksi toimi luonnollisena esteenä Kehä 1:n melulle. Latokartanontie kun jatketaan Myllypurontielle, niin läpiajo lisääntyy ja turvallisuus alueella heikkenee.Tuollainen liikenne olisi pitänyt ohjata tietenkin Kehälle, ei jo valmiiksi ahtaille asuinkaduille, joilla liikkuu runsaasti lapsia, koska esim. koulut ja iso päiväkoti ovat alueen keskellä ja Myllypurontie on ylitettävä.

Itse ajan lähes joka päivä autolla Myllypurosta mm. Kehää pitkin, mutta kaikkein vähiten Kehällä on haitannut nykyinen valo-ohjattu risteys. Punaisen valon tuolla pätkällä näkee jo kaukaa ja ehtii reagoimaan, vain harvoin on pakko täysin pysäyttää. Tuohon palavat miljoonat menee nyt toisarvoiseen kohteeseen. esim. Itäväylä-Kehä 1-risteys olisi huomattavasti kipeämmin sujuvuuden parantamisen tarpeessa.

En tiedä, onko Hallainvuoren metsät muilta osin kuinka suuressa vaarassa, mutta aivan varmasti suuri raha haluaa nekin lanata rakentamisen tieltä, kuten kävi Kehä 1:n eteläpuolella, kun Latokartano rakennettiin. Siinä oli todellinen helmi - ei voinut uskoa olevansa muutaman kymmenen metrin päässä vilkkaasta pääväylästä! Hallainvuoren metsiä on jo kaadettu viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana rakentamisen tieltä.

Tovon todella, että adressi ja muu vastaava toiminta johtaa kuntalaisia paremmin huomioon otavaan päätöksentekoon. Pahoin kuitenkin pelkään, että kun päättäjiä tarpeeksi voidellaan niin yllä mainitun kaltaista saadaan lisää..

Yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta ei ole luonnonystävä.  Hän vain käyttää sitä hyödykseen  hamaan hautaan saakka kuten kaikki eläimet on luotu tekemään.   Kuten niin monta kertaa historiassa, taitava sanankäyttäjä voi kääntää uskottavasti päälaelleen lähes arvon kuin arvon.  Ihmiseksi kasvaneet tietävät tämän.

Kaupunkituottavuuden parantamiseksi tarvitaan lisää tilaa yrityksille läheltä ydinkeskustaa ja lisää asuntoja vastaamaan urbaanin kaupunkiasumisen lisääntyneeseen kysyntään, sanoo yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta.   Niinpä jo 40 vuotta sitten  liikemiespoliitikot hekuttivat puistojen välttämättömyydestä. Nyt korjataan tuon tuotteen rahakassit.

Metropolista juopuneet  kaupunginisät rakentavat uusslummeja umpeenrakentamisen kiihkossaan.   Helsinki satelliittikuntineen imee  ahneuksissaan muun maan resurssit itselleen.  Samalla nakertaen  helsinkiläisten väljyydestä ja viheralueista  elävän kansalaisten osan  aitosuomalaista kaupunkiympäristöä ja viihtyvyyttä.  Ensimmäistä autonpolttoa odotellaan? Mikähän sen nimi on Metropolin urbaanin kielellä?

Tietenkin suurin osa viher- ja luontokansasta on  vain metsissä patikoimisen asiantuntijoita  eivätkä pärjää ahneudessa veronkiertoa ammattitautina poteville yrittäjille,  mutta eikö löydy sellaista IT-nörttiä , joka voisi pystyttää  kotisivut kaupungin valtuuston ja hallituksen ja lautakuntien äänestyskäyttäytymisen seurantaan.  Jos totuudessa pysytään, ei siitä voi olla muuta kuin hyötyä. Voidaan olla äänestämättä ympäristöä vahingoittavia henkilöitä  ja tulevaisuudessa  voimme osoittaa oikeat henkilöt katastrofin aiheuttajiksi puolueista välittämättä.

Aleksander Bank 29

Helsingin yleiskaavan ylimitoitettuja väestötavoitteita pitäisi pienentää, ja säästää kaupungin merenrannat ja viheralueet. Eihän Helsingin tarvitse asuttaa kaikkia suomalaisia, ulkomaalaisista puhumattakaan.

Miksi tällaista yleiskaavaa ylipäänsä tehdään ennenkuin koko pääkaupunkia koskeva kuntarakenne on saatu muutettua niin, että pääkaupunkiseutua voidaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena?

#1: -  

Kaupunki hakkaa liikaa pois arvokkaita puita. Komeimmat häipyvät puistoista ja alati pienenevistä kaupunkimetsistä välittömästi heti kaatamisen jälkeen. Sen sijaan kaadetut risupuut ja jotkut harvat sisältä lahottuneet tai itsestään kaatuneet puut kaupungin työntekijät jättävät sikinsokin lojumaan kuukausiksi ja ties kuinka pitkiksi ajoiksi niin että virkistysalue näyttää tunkiolta. Puut pitää kaataa kasvukauden ulkopuolella eikä kesän kauneimpaan aikaan!

Ketkä kaupungin puunkaatajista varastavat näitä komeimpia puita yhteisiltä virkistysalueiltamme? Paljonkohan niistä maksetaan?

Luontoa tulee säilyttää ja kunnioittaa myös täällä pääkaupunkiseudulla. Miksi kaataa suosittuja, monille ihmisille tärkeitä virkistäytymis- ja liikuntapaikkoja, kun asuintaloja voi rakentaa kyllä muuallekin? Kenen asumisviihtyvyys siitä paranee, että joka paikkaan nousee rivi kerrostaloja? Kaikkea tärkeää ei voi mitata rahassa! Lisäksi pitää myös muistaa eläimet; nekin tarvitsevat tilaa missä olla. Pieni ajatusleikki: Lauma eläimiä aikoo vallata ja tuhota suositun asuinalueen talot, jolloin ihmiset joutuisivat pakon edestä siirtymään muualle. Olisko se mukavaa? Miltä tuntuisi? Samaa voi miettiä eläinten näkökulmasta, joiden asuinympäristö aiotaan tuhota.

#17: - Re:  

 Kaatajien omiksi polttopuiksi tai puuseppä tuttujen kuivaus ja sorvaus laareihin...

Helsingin kaupungin hienot sanat metsien, puistometsien ja kasvillisuuden parantavasta ja voimauttavasta ekosysteemi tuotosta, ei mene yksiin rakentamisen kanssa. Päättäjät ihmettelevät kasvavia mielenterveys ja masennus kuluja. Tiivistyvässä kaupunki rakentamisessa on selvä syy yhteys.

Muutenkin unohdetaan rakentamisen jälkeinen hoito. Kadut, rakenteet, kasvillisuus jne. Kestämätön kulujen kasvu yhtälö. Ja säästää, kiristää budjettia pitäisi.

Meteli, liikenteen tuomat ilman epäpuhteudet, valosaaste, ahtaus, viereisestä talosta tuijottavat uteliaat naapurit, rankka sateiden aiheuttamien vaurioiden tuomat lisäkulut jne.

Pian samaiset suunnittelijat rahastavat luontoa ennallistavilla ja palauttavilla töillä. Seuraava askel, kun kaikki on jo menetetty. Ja jälleen konsultit tienaa veronmaksajien rahoja.

Pelastetaan ja ylläpidetään olemassa olevaa ekosysteemiä, kun se on vielä toimiva. Tämä on erittäin tärkeä adressi.

Ymmärrän kyllä että Helsingissä on paineita tiivistää kun kaikkia haluavat muuttaa tänne, mutta luontoa pitäisi säilyttää kaupungin keskelläkin. Luonto laskee tutkitusti verenpainetta ja parantaa elämänlaatua ja viihtyvyyttä, joka vaikuttaa pitkällä tähtäimellä koko yhteiskuntaan. Vihreitä alueita pitäisi säilyttää ja pitää huolta siitä että myös rakennetuilla alueilla on muutakin kuin ankea pölyinen istutus betonin keskellä.

Ajatus siitä ettei kaupungissa tarvitse olla "hukkatilaa" on oikeastaan vanhanaikainen ajatus. Tulevaisuuden kaupungeissa tulee olemaan varmasti enemmän vihreää ja kaupunkipuutarhoja. Mutta nätiksi trimmattu puistokaan ei korvaa luonnonmetsää. Sen takia en puolla sitä että vanhaa Herttoniemeäkään pitäisi tiivistää - alue on viihtyisä ja ihmisystävällinen juuri siksi että siellä on "turhaa" tilaa talojen välissä ja luontoa kävelymatkan päässä! Tämä ei ole itsestäänselvyys monessakaan kaupungissa, joissa ihmiset eivät ole välttämättä nähneet lainkaan luontoa vuosiin. Meillä on mahdollisuus mennä metsään joukkoliikennevälineillä, se mahdollisuus pitää säilyttää. Metsät on helppo tuhota, mutta niiden takaisin saaminen on hankalampaa.

#1: -  

Itä-Helsingin metsät ovat asukkaille entistä tärkeämpiä virkistymisen lähteitä. Talviaikaan samoja metsäreittejä käyttävät hiihtäjät, lenkkeilijät, koirien ulkoiluttajat ja viime aikoina myös talvipyöräilijät. Kaupunkilaiset tarvitsevat puistojen ohella metsiä, joiden puut tuottavat saasteita poistavaa hiilidioksidia, antavat suojaa tuulelta sekä viilennnystä kuumilla kesäsäillä.

#23: Luonnossa liikkuja - Re: virkistyskäyttö entistä tärkeämpää 

 keskustalaisena minulle virkistysvyöhykkeet reitteineen puistoineen merkitsevät mahdollisuutta liikkumiseen, virkistäytymiseen ja yhdessäoloon perheenkin kanssa tavattomasti.

puistot, metsät ja ulkoilureitit pitäisi jo hiljalleen tunnustaa myös kansanterveydellisenä tekijänä!