Suomen HALLITUKSEN pyydettävä anteeksi Israelilta!

Lentokentällä saadut viralliset dokumentit ovat kuitenkin väliaikaiset. Tämä aiheuttaa lukuisat käynnit eri valtion virastoissa. Erityisesti sisäministeriön yleisöpalvelu on vertaansa vailla.

Virasto on yleensä auki virastoaikana, mutta ilman ennakkovaroitusta se onkin suljettu, joskus aiheena voi olla jonkun virkailijan syntymäpäiväjuhlat. Jonotus virastoon alkaa hämärillä aamutunneilla, tuntikausia ennen viraston avaamista. Jonotusvuoroja jaetaan vasta sisällä, joten jono viraston edessä kadulla on epämääräinen kasauma ihmisiä, ja ovien lopulta avauduttua ryntäily ja etuilu on hillitöntä.

Kaikissa virastoissa ensimmäisenä on turvatarkastus, joka on suhteellisen pintapuolinen, laukut ja kassit tarkastetaan ja metallin etsijällä tutkitaan, ettei vaatteisiin ole kätketty pommeja. Terrorismin mahdollisuus on Israelissa aina otettava vakavasti eikä huolimattomuuteen ole varaa. Useat miehet kantavat aina mukanaan käsiasetta, mikä aiheuttaa omat järjestelynsä.

Viraston virkailijat ovat oudon äksyjä ja jos joku dokumentti puuttuu tai on muuta epäselvyyttä, asiakas passitetaan ei kovin ystävällisin sanoin takaisin kotiinsa ja yrittämään uudelleen. Tuntien jonotus ja odotus menee hukkaan, ja tällaisia käyntejä voi olla saman asian tiimoilta useita. Virastojen henkilökunnan koulutus, jos sitä yleensä vaaditaankaan, lienee kovin vaatimatonta. Erikoisen töykeästi asiakkaitaan kohtelevat on ne virkailijat, jotka ovat tulleet siirtolaisina entisen Neuvostoliiton alueelta. He lienevät tottuneet vastaavaan käytäntöön entisissä kotimaissaan eivätkä näe siinä mitään outoa. He ovat saaneet siellä ateistisen koulutuksen, joka ei paljon panostanut ihmisen henkisen elämän kehittämiseen ja uskonnollisten järjestöjen antama opetus oli kielletty.

Vaadittavia asiapapereita ovat ainakin identiteettikortti, joka jokaisella tulisi olla aina mukanaan liikkuessaan kotinsa ulkopuolella, ajokortti ja passi sekä jonkun sairausvakuutusjärjestön tietokonekortti, joka on välttämätön lääkärin vastaanottokäynneillä.

Loputtomalla kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä asiat lopulta kuitenkin hoituvat.

Suomalaiseen hillittyyn käytökseen tottuneen on vaikea ymmärtää israelilaisten tapaa huutaa ja messuta virastoissa. Joskus näyttää, että he ovat valmiita kuristamaan vastapuolensa, mutta kaiken huutamisen jälkeen ollaan taas ystäviä, hymyillään ja toivotetaan hyvää päivän jatkoa, jos asiat on saatu järjestykseen.

”Lopettaessani suunnittelutoimintani suomessa olin tehnyt itselleni selväksi, etten tulisi aloittamaan uutta praktiikkaa Israelissa.

Tämä jo pelkästään siksi, että suunnitteluilmapiiri on Israelissa aivan toinen kuin Suomessa. Arkkitehdin työtä ei arvosteta siellä kuten Suomessa.

Toiseksi rakentaminen tapahtuu suuressa määrin suurten rakennusyhtiöiden toimesta. Ne hankkivat aikomalleen kohteelle suunnitteluluvan ministeriöltä ja ne hoitavat kaiken maan hankinnasta suunnitelmien laadintaan saakka. Esimerkiksi asuinkohteet tulevat myyntiin vasta sitten, kun suunnitelmat on laadittu valmiiksi kaikkia insinöörisuunnitelmia myöten. Tämä aiheuttaa sen, että tulevilla käyttäjillä on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa ostamaansa huoneistoon. Käytäntö voi olla tehokas, mutta rakennusyhtiöt määrittelevät myös kohteiden hinnat täysin omien hyötynäkökohtiensa mukaan. Arkkitehti on yksi näkymätön osa laajaa koneistoa.

Alueilla, joiden kehittämisen katsotaan olevan tärkeää maan asuttamisen kannalta, valtio tukee niiden rakentamista myöntämällä lainoja tai suoria avustuksia ostajille.

Pientaloja suunnittelevat yksityiset arkkitehtitoimistot ilman välikäsiä, mutta sielläkin käytäntö on oudon vierasta. Solmittuja sopimuksia ei noudateta ja maksuja viivytellään.

Halusin kuitenkin aivan arvostussyistä hakea arkkitehdin tutkintoni virallista hyväksymistä Israelissa. Se toteutuikin yllättävän yksinkertaisesti. Täytin määrätyn hakemuskaavakkeen, johon liitin varmennetut todistusjäljennökset ja luettelon suunnitelluista kohteista, ja muutaman kuukauden kuluttua tuli virallinen vahvistus no 304143829 , päivätty 04.11.1996, että hakemukseni Insinööri- ja Arkkitehtiliiton jäseneksi oli hyväksytty.

Kirjallisia tehtäviä.

Antti tunsi sisäistä painetta kertoa suomalaisille kokemuksistaan kristittyjen parissa Suomessa kuten myös toiminnastaan ihmisten sielun asioiden selvittelijänä.

Ei hän kuvitellut, että hänellä olisi kerrottavana jotain sellaista, mitä jotkut muut eivät jo olisi kirjoittaneet, mutta olisihan sekin yhtenä todisteena todistajien ketjussa.

Antilla oli omien muistikuviensa lisäksi paksu pinkka ihmisten lähettämiä kirjeitä, joissa he kertoilivat omin sanoin kokemuksistaan ja edistymisestään.

Koska hänellä ei ollut tilaisuutta saada ihmisten suostumusta heidän asioittensa kertomisesta julkisessa dokumentissa, hänen oli seulottava esimerkkikohteensa huolella siten, ettei kenenkään yksityisyyttä loukattaisi. Myös heidän nimensä ja asuinpaikkansa oli pidettävä salaisena. Tämä tietenkin rajoitti esitystä ja ehkä yleisti liikaa yksityiskohtia, mutta asiaa ei voinut auttaa.

Suhteellisen ohut käsikirjoitus valmistui muutamassa kuukaudessa. Sitä seurasivat sitten totunnaiset kustantajan ja julkaisijan etsimiset, mikä ei ollutkaan aivan helppoa.

Tältä alueelta oli useita muitakin teoksia markkinoilla, eivätkä kustantajat nähneet tässä mitään sellaista, mitä ei olisi jo kerrottu muissa.

Voi olla, että teoksessa esitetty kritiikki joistakin hengellisellä alueella toimivista myös arvelutti heitä. Jotkut sanoivat suoraan, etteivät he pitäneet teoksessa esitetyistä tapauksista pahoista hengistä, se kun heidän mukaansa on poissa muodista eikä nykyajan ihminen edes usko niiden olevan olemassakaan. Heille lienee elävän Jumalan olemassaolo samalla tavoin kyseenalainen.

Jotkut olisivat halunneet enemmän käytännön esimerkkejä hoidetuista tapauksista.

Lopulta se oli Olli ystävä, joka lupautui pyytämättä toimimaan kustantajana.

”Tuo hengellisestä toiminnasta kertova kirjanen oli eräänlainen harjoituskappale, totuttautuminen kirjoittamaan pitempiä esityksiä. Aikanaan se kuitenkin ilmestyi pienenä painoksena nimellä Tulkaa Isäni siunatut, eikä sen menekki ole ollut merkittävä.

Mutta nykyisissä oloissa, joissa lapset alkavat olla itsenäisiä ja oma ikä selvästi yli keski-iän, en näe mitään mieltä suunnitella muuttoa takaisin lähtöasemiin.

Lisäksi lapsemme yhtä lukuun ottamatta ovat juurtuneet tähän maahan, enkä usko heidän lähtevän täältä minnekään.

Nykytilanteessa katson olevani joksikin hyödyksi Israelille pyrkimällä antamaan asiallista informaatiota maasta ja sen vaiheista suomalaisille, joiden kuva on kovin vääristynyt, jos se pohjautuu pelkästään sikäläisen median välittämiin tietoihin.

Siispä tulemme jatkamaan elämäämme Israelissa niin kauan, kuin se käytännössä on mahdollista.

Yhteenveto.

Seitsemän vuosikymmentä  on kulunut siitä, kun Poika Savosta parkaisi ensimmäisen vastalauseensa maailman kylmyyttä vastaan.

Nämä seitsemän vuosikymmentä ovat kuljettaneet häntä neljällä mantereella ja moniin maihin ja uusiin ja outoihin olosuhteisiin.

Kaiken Luoja, Hallitsija ja Ylläpitäjä yksin tietää, ovatko nuo vuosikymmenet tuoneet häneen asetettujen toiveitten ja odotusten täyttymyksen.

Koko ihmisenä oleminen on mysteeri, syntymä, elämä, kuolema. Emme tiedä, mistä tulemme emmekä tiedä minne menemme. Lopultakin saamme heittää kaiken Luojamme käsiin, joka yksin tietää kaiken, myös meidät itsemme niiltäkin osin, jotka ovat meiltä salattuja.

 

Kastel huhtikuussa 2004

------------------------------------------------------------------------
SANA TÄLLE PÄIVÄLLE Keskiviikko 11.01.2012
------------------------------------------------------------------------

Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään.
Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on
omakseen hankkinut, paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän
kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän
ohjailee eteenpäin.

Jes.40:10-11