LASTENSUOJELULAKI UUSIKSI

#1: -

Yleensä tämänkaltaisten vetoomusten puolesta minäkin puhun. Mutta tässä adressin tekstin asettelussa nimenomaan särähtää sellainen, että adressin laatijan mielestä muut tahot ovat olleet täysin väärässä ja hän on oikeassa (omassa keississään siis). En tunne adressin laatijaa enkä tapaustaankaan lainkaan, mutta hänen kantansa asiaan tulee ilmi tekstistä. En ota siis kantaa henkilökohtaisesti HÄNEN tapaukseensa ollenkaan. Valitettavan usein on vain niin, että harva vanhempi osaa kuitenkaan omien lastensa asioita itsekään kovin objektiivisesti käsitellä. Eikä usein omaa vanhemmuuttansakaan.

Tällä tarkoitan sellaista psykologista tekijää ihmisissä, että harvoin tämänkaltaisissa asioissa tunnistaa oman käytöksensä myötävaikutusta asioihin ja siksi kieltää mahdollisuuden siihen, että omassa vanhemmuudessa olisi puutteita tai parantamisen varaa. Ei tunnisteta ongelmia, joita muut ehkä näkevät tai kuten kirjoittikin, epäilevät. Aloitteen tekijän mielestä huoli eikä epäilys riitä syyksi huostaanottopäätökseen tai yhteydenpidon rajoittamiseen, mutta ilmeisesti hänen omat olettamuksensa omasta vanhemmuudestaan kuitenkin riittäisivät syyksi huostaanotonpurkuun? Vai kuka sen sitten voisi todeta, jos kerran lastensuojelutyöntekijätkään eivät saa sitä tehdä, vaan tarvitaan joku ulkopuolinen- joka ei tapausta tunne vai? Kyllä kaikkiin päätöksiin tarvitaan ihminen, joka tavalla tai toisella on voinut todeta ongelmia tai vaikeuksia vanhemmuudessa ja silloin myös sama taho todistamaan näiden asioiden korjaantuminen sekä parantuminen jos huostaanotto halutaan purkaa.

Ja näin usein, luonnollisestikin ajatellaan ja koetaan vanhempina. Että ollaan suotta syytettyinä. Usein siis onkin niin, että omassa vanhemmuudessa ei nähdä puutteita tai laiminlyöntejä lainkaan. Toisten mielestä esimerkiksi ruumiillinen kuritus, vaikkapa tukistaminen, on vain tiukkaa kasvatusta eikä suinkaan rikos lasta kohtaan. Toisen mielestä muutama saunakalja lasten seurassa ei tee kenellekään haittaa... Toisen mielestä on ihan ok, jos isommat sisarukset huolehtivat vauvasta keskenään kun äiti nukkuu jne. On paljon asioita, joita toiset sallii ja toiset eivät. Siksi on laki lastensuojelusta laadittu, jotta sitä tarkennetaan, mikä on lapsen paras ja jos sitä lapsen parasta laiminlyödään, tulee seurauksia.

Olen samaa mieltä toki siitä, että perusteet tulee olla kaikelle lastensuojelun työlle perheissä ja ne tulee löytyä kirjallisina, sekä ne tulee voida myös vanhemmillekin esittää. Tietenkään mielivaltaisesti ei kukaan saa päätöksiä tehdä, mutta usein ne päätökset perusteluineenkin koetaan perusteettomiksi jos itse ei olla perusteiden kanssa samaa mieltä.

Mutta en voi allekirjoittaa tätä adressia ja vetoomusta sen vuoksi, että adressissa jotkut mainitut asiat (eivät kaikki) löytyvät pitkälti olemassaolevasta laista ja muilta osin ovat ristiriitaisia (aika moni kohta), eivätkä objektiivisesti ajateltuja.

Ja jos Lastensuojelu on se taho, joka huostaanottoja päättää sekä suorittaa, on tietenkin saman tahon sisällä myös jatkotoimissakin saman tahon edustajat eivätkä ulkopuoliset tahot, ns. kolmannet osapuolet, kun mahdollista huostaanotonpurkua päätetään tai sen mahdollisuutta tarkastellaan.

Tietysti vanhempia tulee kuulla, mutta ei heidänkään sanoihin voi sokeasti luottaa ja jokaisen täytyy se ymmärtää. Ei kukaan myöntäisi niitä virheitään ja mahdollisia ylilyöntejään tai laiminlyöntejään vanhemmuudessaan, jos ei itsekään niitä itsessään tunnista tai siksikään, kun haluaa välttyä mahdolliselta rangaistukselta. Tietenkin hyvä, jos itse vastaavassa tilanteessa suostuu sitten kanssa ottamaan niitä tukitoimia vastaan ja on yhteistyökykyinen ja todella edistää oman vanhemmuudensa hyvyyttä ja lasten huoltajuuden takaisinsaamista. Se, että kieltäytyy tukitoimista on minusta ainakin selkeä vastaus sille, ettei itse tunnista ongelmiansa jos ei kerta koe avun tarpeellekaan syytä. vrt. alkoholistit. Harva alkoholisti tunnustaa saati tunnistaa, että hänellä on muka ongelma alkoholinkäytön kanssa. Kyllä ne muut sellaista väittävät ovat hänen mielestään väärässä! Koska hänen oma arvostelukykynsä on sumentunut. Valitettavasti, niin myös monen vanhemman.

Sen toki allekirjoitan, että Suomessa lastensuojelutyö vaatii enemmän ammattitaitoista porukkaa tekemään sitä työtä, joka vaatii ihmistuntemusta sekä vahvaa psykologista silmää, keskustelutaitoa ja aikaa, sekä jatkuvaa kouluttautumista. Sitä työtä ei voi mutu-tuntumalla tehdä oikein. Sitä toivon, jotta kaikki vääryys ja puute näissä asioissa minimoitaisiin. Eli pääosin adressin laatijan kanssa olen toki samaamieltä siitä, että muutoksia lastesuojelulakiin tarvitaan kyllä! Sekä muutoksia myös tapaan tehdä lastensuojelutyötä. Mutta kaikilta osin en vain ole samaa mieltä.