homoille adoptio-oikeus

”Monet tähän maailmaan tulevat uudet ilmiöt noudattavat vihastus-ihastus-arkipäivä -kaavaa, niin myös homoseksuaalisuus.”

Kaikki uudet asiat eivät välttämättä ole hyviä.

”Yleistäen tässä vaiheessa suurin osa ihmisistä on joko puolesta tai vastaan.”

Siis vastaan homoja, vai homojen adoptio-oikeutta?

”Jos ja kun homoseksuaalisuudesta tulee tulevaisuudessa arkipäivää, myös kiusaaminen vähenee tai loppuu kokonaan.”

Tietenkin! Samalla tavalla kuin ylipainoisia, tai silmälaseja käyttäviä lapsia ei kiusata enää ollenkaan. Heihin kuitenkin yhteiskuntamme on saanut totutella jo hyvän aikaa, mutta eipä tuo ongelma ole ottanut väistyäkseen. Homoseksuaalisuudesta ei myöskään voi koskaan tulla arkipäivää, sillä he ovat aina vähemmistössä (n. 2-7 %).

”Lapsi pystyy kasvamaan ja kehittymään terveesti ja normaalisti myös ilman miehen/naisenmallia, tämän ovat todistaneet monet yksinhuoltajien lapset.”

Väärin! Suurin osa ongelmanuorista on yksinhuoltajien lapsia. Etenkin pojat, joilta on miehenmalli puuttunut ovat koristaneet sosiaaliviranomaisten listoja jo hyvän aikaa. Suurta ihmetystä on itselleni aiheuttanut se, että kun puhuttiin hedelmöityshoitojen sallimisesta naispareille, useat sosiaaliviranomaiset vetosivat päättäjiin, jotta laki ei menisi läpi, mutta näiden vaatimuksiin suhtauduttiin olankohautuksella. On outoa, että ammattikuntaa, joka on kaikkein eniten tekemisissä asian kanssa, ei noteerattu juuri ollenkaan, mutta ilmeisesti suvaitsevaisuuden nimissä kaikki voidaan sallia.

”Ja voin sanoa, että eläisin paljon mielummin homovanhempien kanssa, kuin alkoholistiperheessä tai lastenkodissa.”

Tämä on adressin puolustajien hokemista tavallisin ja väsynein. Se, että lapset joutuvat elämään alkohlistivanhempien/ pahoinpitelevien vanhempien kasvatuksen alaisina on väärin, mitä en soisi tapahtuvan kenellekään. Se ei kuitenkaan voi oikeuttaa sitä, että lapsen oikeuksia aletaan tieten tahtoen polkemaan yhteiskunnan siunauksella ja sillä perusteella, että muilla lapsilla asiat saattavat olla vielä huonommin.

”Koulukiusaus on on erikoinen käsite.
se ei ole sitä että joku on erilainen.
Kun joku on erilainen hänelle sanotaan ja haukutaan siitä.
Se miten hän reagoi määrää jatkon.
Jos sanotaan: Olets'ä Jokuu homppeli ku sullon homovanhemmat.
jos "kiusattu vastaa EN jämäkästi se jää siihen. jos osoittaa että ei häpeä, ei kiusata.”

Vanha kunnon, ”Älä välitä, niin se kiusaaminen loppuu”-teoria. Valitettavasti ei toimi käytännössä. En tiedä ketään, joka pitäisi tätä metodia onnistuneena.

”MUTTA KYLLÄ LASTA HÄVETTÄÄ TÄLLÄSESSÄ TAKAPAJUISESSA SUOMESSA KUN TE IDIOOTIT TEETTE SIITÄ "EPÄNORMAALIA"!”

Homot kyllä tekevät siitä ihan itse epänormaalia. He ovat aina vähemmistönä, riippumatta siitä ovatko he kaapissa vai eivät, ja suorittavat aktia, jonka tuloksena pitäisi olla lisääntyminen vastakkaisen sukupupuolen kanssa, joten ei sitä normaalinakaan voi pitää. Sen sijaan, se on harmitonta.

Takapajuinen Suomi. Suvaitsevaiston lempisanontoja. Se, että Suomessa ei altisteta lapsia eriarvoiseen, mahdollisesti haitalliseen kasvatukseen on siis takapajuista ja häpeällistä, samalla kun useissa Afrikan ja Lähi-Idän maissa tuomitaan homot kuolemaan kivityksellä, taikka loppuiäksi vankilaan. Hyvin on Nimettömällä suhteuttaminen kohdallaan.

”Se on teidän vika kun teette siitä epänormaalin ja opetatte lapsille etä homous on väärin ja ootte ite suvaitsemattomia.”

Ei tässä kukaan ole suvaitsematon homoja kohtaan, vaan heidän absurdeja tasa-arvovaatimuksiaan kohtaan, joka polkee lasten oikeuksia.

”se ON vakavaa jos lapsi itse ajattelee että homovanhemmat on väärin.”

Hieno lause. Toteamus siitä, että homovanhemmat on ainoa oikea vaihtoehto ja kaikki muu poikkeava kritiikki, taikka näkemys on väärin ja haitallista, jopa lapsen itsensä kohdalta.

”Homovanhemmat on koulumaailmassa ihan sama asia kuin olla läski, erilainen kännykkä tai oranssi-tukkainen.”

Kyllä, mutta kuten todettua muuallakin, harva vanhempi haluaa, että lapsi on eriarvoisessa asemassa ikäluokkaansa nähden. Homovanhemmat laittavat lapsen siihen ihan tieten tahtoen.

Näin, siinä tuli roimasti vastauksia. Oma näkemykseni on, että aihe on todella vaikea. Jokaisella lapsella on mielestäni oikeus, sekä isään, että äitiin. Näin homoparit eivät täytä vaadittua kriteeriä. On kuitenkin olemassa lapsia, joilla ei ole kumpaakaan, joten haluaisin uskoa, että edes jonkinlainen kompromissi voitaisiin saavuttaa asiassa, tarkoittaen, että homovanhemmat voisivat tarjota edes jonkinasteisen kodin ja paremman kasvuympäristön kuin lastenkoti. Se ei kuitenkaan ole normaali kasvuympäristö ja asettaa lapsen eriarvoiseen asemaan muuhun ikäluokkaan nähden. Myös poikalasten suhteettoman suuri osuus sos. viranomaisten ongelmanuorten listoilla on vakava asia, joka tulisi ottaa huomioon ainakin naisparien adoptointiaikeissa. Elikä, jos homopareille antaa adoptio-oikeuden, se parantaa ja huonontaa lasten asemaa. Jos taas ei anneta, se säilyttää lasten oikeudet ennallaan, pitää heitä suuremman määrän lastekodeissa, mutta varmistaa sen, että yhteiskunta haluaa taata kaikille mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat. Kuitenkin homopareja, jotka haluavat saada lapsen, on todella pieni määrä, joten en oikein ole varma kannattaako lakia alkaa pykäämään niin mitättömän hyödyn saavuttamiseksi. En siis kannata.