Koulukiusaamisen lopettamiseksi. Tomin muistolle.

Kiitos Tomin äidille, joka syksyn jälkeen nosti tämän esille.

Taistelimme vuoden poikamme koulukiusausta vastaan. Parissa kuukaudessa heti kouluvuoden alettua kahden kiusaajan porukka kasvoi neljään poikaan ja kiusaaminen oli jokapäiväistä. Kiusaamisesta oli myös lääkärin hoitoa vaatineita fyysisiä vammoja. Aiemmin poikamme oli suosittu ja pidetty. Tämä pääpukari vain sain aiemmin kiusaamansa pojan samallla luokalla käsiteltyä loppuun ja oli aika siirtyä seuraavaan. Olimme yhteydessä opettajaan. Vastaus oli, ettei välitunnilla voi kaikkea nähdä (kun pahin fyysinen vamma tapahtui). Olimme yhteydessä koulunjohtajaan, koulukuraattoriin, terveydenhoitajaan, opetuspäällikköön. Poikia juoksutettiin välillä pyytämässä anteeksi luokanopettajan toimesta siten, että kiusaajilleen vastaan sanonut meidän poikamme syyllistettiin ensin ja laitettiin pyytämään anteeksi, kun kiusaajat eivät kertoneet omista tekemisistään. Kun poikamme itse totesi opettajalle, että tämä ei nyt mene oikein, marssitettiin koko porukka pyytämään anteeksi, meidän poikamme toistamiseen. Nämä pojat olivat niin vanhoja, että anteeksipyytely oli naurettavaa ja hauskaa heidän mielestään. Vanhempiin ei pyynnöstämme huolimatta oltu yhteydessä. Yhteydenottoihimme ei vastattu koulusta, eikä koulukuraattorin tai opetuspäällikön taholta. Tilanne kärjistyi siihen, että lapsi alkoi heräillä öisin, ei tietenkään halunnut kouluun, eikä enää muistanut, minä päivänä oli surkimus ja minä päivänä oli heitetty kepillä poskeen.

Lopulta poika päätti, ettei enää mene kouluun. Sen jälkeen, kun olimme ensin itse olleet yhteydessä kaikkiin kiusaajien vanhempiin, opettaja otti asian Kiva-koulu käsittelyyn, mainiten pojallemme, että SINUN VANHEMPASI ovat olleet yhteydessä kouluun. Edelleen meille sanottiin, ettei tämä kuulu eikä tästä kuulu tiedottaa vanhemmille. Tämän jälkeen alkoikin sitten opettaja ja koulunkäyntiavustaja käyttäytymään poikaamme kohtaan varsin kummallisesti. Koko prosessin aikana koulunjohtaja vastasi yhteen sähköpostiimme, opetuspäällikkö ei yhteenkään. Yhtään puhelinsoittoa emme saaneet kummaltakaan, vaikka näin luvattiin. Sähköposteja ja vastaamattomia puheluita, tekstiviestejä jouduimme lähettämään varmaan kymmeniä. Jouduimme toteamaan kouluun/opetuspäällikölle, että olemme pakotettuja viemään asian pidemmälle.

Minä neuvoisin muita: kiusaajista kannattaa tehdä lastensuojeluilmoitus, opettajat/koulunjohtaja/ opetuspäällikkö/sivistystoimenjohtaja/koulukuraattori/terveydenhoitaja syyllistyvät virkavelvollisuuden rikkomiseen, mikäli he eivät puutu kiusaamiseen. Tähän kannattaa vedota viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa näyttää siltä, että asiaa yritetään painaa villaisella. Kiusaamisesta kannattaa ja voi tehdä rikosilmoituksen, lastensuojeluilmoituksen lisäksi. Pitkää päiväkirjaa, kommunikoikaa sähköpostitse, jotta teille jää todisteita. Jos keskustelette ilman todistajia opettajan kanssa, nauhoittakaa vaikka keskustelu, jotta teille jää todisteita.

Tässä meidän tapauksessamme, kaikki vastuuhenkilöt - luokanopettaja, koulunjohtaja, koulukuraattori, sivistystoimenjohtaja, terveydenhoitaja, opetuspäällikkö - syyllistyivät monelta osin virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Antamani neuvot kuulostavat ehkä radikaaleilta, mutta lapsen sielun vammautuminen on vielä radikaalimpaa ja peruuttamatonta. Kiva-koulu systeemi on hokema, johon vedotaan, mutta jota ei joko osata käyttää tai se ei toimi. Sen taakse on helppo mennä piiloon.

Miksi tuon tämän julki, nämä tapauksethan muistuttavat toisiaan ja kaikki on jo kuultu. Tämä pääpukari on jälleen aloittanut ja vetää helposti muuta porukkaa mukaansa. Hänellä on paha olla, perheessä on jotakin vikaa. Vanhempiensa mielestä hän vain heittää läppää tai hänen huumoriansa ei ymmärretä.  Pelko...