Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

Vieras kirjoitti (213.): "Ennen kuin käytät kyseisiä termejä olisi suotavaa, että ensin ottaisit selvää mitä ne oikeasti tarkoittavat.
"Triteisti - on kolme Jumalaa (esim. kristityt)" Kristityillä ei suinkaan ole kolmea Jumalaa."

Lukemalla Suomen ev.lut.kirkon uskontunnusta, ei voi tulla kuin tulokseen, että ainakin kyseisen kirkkokunta palvoo kolmea yliluonnollista jumal'hahmoa.  Jos on kolme persoonaa niin on kolme jumal'hahmoakin.  Mutta tuo kolminaisuusoppi on pienimpiä ristiriitaisuuksia kristinuskossa.

Vieras kirjoitti (213.): "Kysymys kuuluukin, pystytkö sinä varmasti todistamaan että Jumalaa ei ole?"

yleisenä tapana on ollut, että todistustaakka on sillä joka jotakin olevaiseksi väittää. Mutta olkoon.  Kuten jo aiemmin tässäkin keskustelussa olen kirjoittanut, olemattomuus voidaan todistaa jos olevaiseksi väitetty ensin määritellään.  Kuvataan sen ominaisuudet joista voidaan tehdään havaintoja ja niistä johtopäätöksiä j.n.e.  Joten antakaapa ensin määritelmä. (Pelkkä viittaus Raamattuun ei riitä, sillä siellä kuvatut Jahven ominaisuudet ovat niin ristiriitaiset, että sen repii palasiksi alta aikayksikön. Tarkempaa pitää olla.)

Saariset kirjoittivat (214.): "Ne ovat annetut elämää ylläpitämään ja suojelemaan. Länsimainen lainsäädäntö perustuu Moosekselle annettuun lakiin."

Meidän länsimainen oikeuskäsityksemme perustuu enemmän roomalaiseen oikeuteen ja sen taustalla vaikuttaa aikaisemmat oikeuskäsitykset, m.m. Kreikasta.

Mooseksen nimiin laitettujen kirjoitusten vanhin osa lienee ajalta n. 900 - 850 e.a.a. Niitä tuskin on Mooses itse kirjoittanut.  Niiden taustalla ovat aiemmat Eufratin ja Tigrisin laaksossa asuneiden kansojen lait, m.m. Hammurabin kokoamat.  Juutalaiset muotoilivat niitä pitkän ajan kuluessa Tooraansa.  Tämä suomen ev.lut.  nykyinen muoto on peräisin Martin Lutherilta.

Sitten vielä tarkennusta: 10 käskyä ovat vain pieni osa Pentateukkia ja siinä olevaa n.s. Mooseksen lakia.  Valtaosa siitä on paimentolaiskansan keskinäisen käytännön elämän perinnäisiä säännöksiä toisaalta ympäristössä toimeen tulemisesta ja toisaalta valtarakenteiden pönkittämiseksi.   Toisaalta kielletään syömästä vaarallisina pidettyjä kasveja ja eläimiä sekä toisaalta käsketään miten yhteiskunnassa pitää kunnioittaa esivaltaa.  Valtaosa ruokasäännöistä perustui tuntemattoman karttamiseen ja yhteiskunnallisista säännöistä pappien vallan pönkittämiseen.  Oma lukunsa oli tietenkin omistavien omistusten turvaaminen.  Siihen käytetään m.m.  peräti kolme käskyä kymmenestä.  Niillä m.m. kielletään kadehtimasta naapurin orjia (1992 käännös).  Nämä ovat sinällään tuttuja melko monista lakikoodeista mutta eivät mitenkään ensimmäisenä tai perustavaa laatuisina juutalaisilla.