SRAL Vuosikokousaloite

-Onko huomattu, että oikeuden päätös ei ole vielä lainvoimainen?
-Hallituksen jäseniltä vaaditaan korvauksia, entä sitten. Hallituksen jäsenet luultavasti sanovat etteivät maksa ja taas mennään oikeuteen. Jospa Liitto häviää tämän, niin sillä on maksettavana kahdeksan tuomarin (7+1) kulut eli lienee suuruusluokkaa 200.000 - 300.000 euroa (eli n. 1,5 Mmk)

Pasi oh3ws

Kun ei entinen ystävämme, nykyinen kakkostorven soittaja Kari Malmi aiemminkaan ole kyennyt järin hääppöiseen kirjalliseen tuotantoon, on mahdottoman täydet syyt epäillä, ettei hänen yllä oleva tekstinsä ole hänen itsensä kirjoittamaa. Onhan täsmälleen sama teksti esiintynyt täällä ja muuallakin monella eri nimellä ja nimimerkillä varustettuna. Hiekkalaatikko -maininta taisi nyt jäädä pois, hi.

Tässähän puhutaan aloittesta jota ei ole vielä käsitelty. Eikö kaikilla osapuolilla ole mahdollisuuksia tehdä uusiakin avauksia jos tarkoituksena on palata suht normaaliin amatööritoimintaan ? Suurempaahan olisi neuvotella
kuin pitää kiinni sellaisista päätöksistä joille ei löydy tukea lainsäädännöstä tai liiton säännöistä.

OH6KH

Rasmus

Miksi minua ojentelet! Kyllä minulla on oikeus käyttää puheenvuoro SRAL:n asioissa.
Asiat ovat kesken ja silloin on aika puhua. Toistan vielä, että kannattaa miettiä kaikki vaihtoehdot.

Minä olen hieman ihmeissäni, että häslinki pyörii saman henkilön ympärillä vuodesta toiseen - tämä ei ole mielipide vaan havainto.

Missä tässä ojennellaan ? Totesin ja totean edelleen että kyllähän hallituskin voi tehdä jotain liikkeitä.Nimenomaan kaikki vaihtoehdot. Minä nyt olisin viimeinen kieltämään jotakuta esittämään mielipidettään. Olen sitävastoin pyrkinyt esittämään mielipiteitä enkä hyökkäämään mitään henkilöä vastaan.

OH6KH

Weijola parka tulee vielä havaitsemaan, että ei ole helppoa toimia Jussilan vasallina. Hän joko ei tiedä tai ole tietävinään, että Jussilan kanssa on neuvotteluita pyritty käymään aikojen sivu, viimeistäänkin alkaen vuonna 2001. Ilman mitään mainittavia tuloksia – diktaattorin kanssahan ei neuvotella...

Paljon on jo keritty ihmettelemään yleisemminkin sitä, että ”ProSRAL-liike” on tiedotettaan varten tilannut mittavan kronologisen kertomuksen tapahtumien kulusta juuri Jari Jussilalta itseltään. Herroille on tainnut kiireessä päästä lipsahtamaan pienoinen menettelytapavirhe. Ainoa toinen vaihtoehtohan on, ettei ole ollut vapautta valita...

Nythän Jari erotettiin jäsenenä eikä puheenjohtajana. Jos häntä ei olisi
valittu puheenjohtajaksi hänhän ei olisi voinut sitä olla. Ja jos hän olisi
syyllistynyt rikokseen viranomaiset olisivat olleet sitä varten.
Tässä raavaat miehet ovat valinneet hyväksikäytetyn uhrin roolin.
Kyllä demokratian normaaleilla työkaluilla diktaattori olisi pitänyt pystyä pysäyttämään. Eikä se ole mitään demokratiaa että hallitus ilman pitäviä perusteita erottaa jäsenen lynkkausryhmän kannustelemana. Sen on oikeuskin todennut.

OH6KH

Kyllä se edellinen teksti oli ihan minun omaa käsialaani. Ylitin itseni, hi.

Tässä lisää, kun tämän kaiken kakofonian sointurakennetta ja
"äänenkuljetusta" analysoi hieman tarkemmin:

Asian ydinhän on erottamisprosessin laittomuus tai laillisuus.
Tämä ei ole valjennut ihan kaikille...

Käräjäoikeuden päätöksestä saksittua:

” a) Käräjäoikeus katsoo, ettei Sral ole varannut yhdistyslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla Jussilalle tilaisuutta selvityksen antamiseen.
Erottamispäätös on mitätön sillä perusteella, että Jussilalle ei ole ennen erottamista edellä kerrotusti varattu tilaisuutta selvityksen antamiseen.”

” b) Jussilan esittämästä pyynnöstä huolimatta Sral:n hallitus ei ole ottanut asiaa uudelleen käsiteltäväksi eikä ole myöskään saattanut sitä Liiton 18.11.2006 pidetyn jäsenkokouksen käsiteltäväksi.”

Liiton sääntöjen 18 §:

”Muissa suhteissa noudatetaan voimassa olevaa yhdistyslakia.”

Onko noudatettu?
EI, VAAN RIKOTTU.

Muuttuuko laiton erottaminen lailliseksi hovioikeudessa?
Ei minun käsittääkseni, oikeusvaltiossa.

Lopetan tämän keskustelunaiheen käsittelyn tähän.

73, Kari Malmi, OG5M OH5XT

Olen ollut pitkään poissa kuvioista mutta nyt eläkkeelle päästyäni jää aikaa harrastuksillekin. Sain eilen ProSRAL-tiedotteen jota kauhistellen olen lukenut. Tiedotteen perusteella syyllisyys näytti selvältä, vaikka siinä ei liiemmin vastapuolen perusteluita esitelty. Luettuani edellä olleet puheenvuorot, asia ja syyllisyyskysymys eivät olekaan niin selkeitä ja mustavalkoisia kuin mitä tiedote antoi ymmärtää. Ilman massiivista tukea jäsenistöltä SRAL:in hallituksella tulee olemaan vaikea pärjätä. Pelkästään näillä eväillä jäsenistöllä on vaikea päätellä mikä on totuus. Ilman syvällistä perehtymistä en minäkään osaa sanoa mitä pitäisi tehdä.

Asiat on nyt sotkettu niin pahasti ettei tästä löytyy enää kenellekään kunniallista ulospääsyä, ilman suuria taloudellisia tappioita ja täydellistä kasvojen menetystä. Tällaista elämöintiäkö olen kaikki nämä vuodet taloudellisesti tukenut?
73
Rolle
OH2BEW
ex-VHF-manageri

Terve Rolle ja onnellista sekä mahdollisimman kivutonta eläkeaikaa Sinulle ja kiitokset menneistä !

Pääsit vanhalla rutiinillasi heti asian ja tilanteen ytimeen eli sen ilmeiseen toivottomuuteen.

Kaduttaa kovasti, että käytin kuukausia eläkeajastani myös SRAL-dokumentteihin, pöytäkirjoihin yms tutustumiseen. Tuhansista tuntemistani ihmisistä ei kukaan juonittelussa pääse lähellekään Jussilaa - hamssitoiminnan kannalta valitettavasti. Hänen ehdottomat organisatooriset erityistaitonsa olisi voinut käyttää hyväksi jollakin muulla alueella, kun aatteellisessa ja erittäin rajatussa yhdistystoiminnassa. Weijolan lausuma yllä, että JJ olisi joku uhri, on kaikessa karmeudessaan raakaa pilaa mutta mitäpä asioita tuntematon liikemies taustoista tietäisi - tai mitäpä poliitikko vaalikampanjansa aikana jättäisi lausumatta...

Jo 2001 OH1VR suositteli kannattamaan Jussilaa:
http://lists.contesting.com/pipermail/ccf/2001-October/001311.html
Eiköhän Jussilan yhteistyökyky kiteydy hänen lauseeseensa: "Päättää se hallitus mitä tahansa, minä kuitenkin hoidan asiat haluamallani tavalla". Onnea yhteistyöhön niin Veijolalle, ProSRALin porukalle kuin myös muille Jussilan sätkynukeille...

Turha sinun kiintymystä Jussilaan on minuun siirtää. Kysymyshän on kahdesta eri henkilöstä.

OH6KH

Tuomon linkkaama OH1VR osasi merkillisen profetiaalisesti ennustella tulevan tilanteen - jo ennen mainittuna vuotta 2001. Saatoin itsekin silloin olla epäröivä ja nyt hävettää. Mutta kun katsoo oheista nimilistaa; kuinka itseä suunnattomasti viisaammat ihmiset ovat vielä 2008 menneet halpaan, eikä enää niin paljon hävetäkään. Monikielistä (polyglotti) Weijolaa vaalikampanjansa näköjään opettaaa entistäkin paremmin murjomaan suomenkielisiä yltiöfilosofistisia mietelauseita. Kivuissani yritin keksiä edes jotain vastaavaa: ...jos Jussilaa ei olisi, SRAL:illa tuskin olisi mainittavia ongelmiakaan...

Joukkue on 10-0 häviöllä ensimmäisen puoliajan jälkeen. Otetaanko tässä vaiheessa vielä maalivahti ulos vai vaihdettaisiinko taktikkaa ? Tai kutsutaanko profeettoja.

OH6KH

Rasmus hyvä,
Tuo ProSRAL-julkaisu liittää sinut (aivan liian) tiiviisti Jussilan juoksupojaksi. Jos "vastakkainasettelun aika on ohitse", niin miksi olet mennyt mukaan ProSRALiin? Miten voisit ratkoa ongelmia, kun olet ProSRALin takia leimaantunut yhden tahon taakse? Kerroppa kenen aloitteesta julkaisu on tehty, kuka on päättänyt sisällöstä, kuka on sen päärahoittaja ja kuka on päättänyt henkilöt, joille julkaisu lähetetään? Sinulta on lähes mahdotonta saada selviä vastauksia, joten jokainen voi itse miettä, kuinka moneen edellä olevista kysymyksistä vastaus on Jussila?

Mielestäni SRALin hallitus ja Jussila ovat tehneet paljon pahoja virheitä, jonka seurauksena on ajauduttu nykyiseen tilanteeseen. Jos katsotaan (mielestäni) SRALin pahinta virhettä, niin se on hallituksen tekemä Jussilan erottaminen. Siitä ja epäonnistuneista/olemattomista sovitteluyrityksistä seurasi käräjäoikeuskäsittely tunnetuin seurauksin. Jotta joskus olisi mahdollista saada vielä joku sopu aikaan, en näe mitään muuta mahdollisuutta kuin käydä koko kallis ja SRALia repivä oikeustaistelu loppuun. Siksi SRALin hallituksen tulisi jatkaa, kunnes lopputulos on selvillä.
Jos Jussila voittaa jutun, niin sitten pitää koko SRALin johto vaihtaa ja miettiä hallituksen jäsenien vastuita syntyneestä taloudellisesta vahingosta. Silloin tarvitaan niitä mahdollisimman puolueettomia henkilöitä, jotka pystyvät rakentamaan sopua, varsinkin kun Jussila on mukana.
Vaikka SRAL voittaisi jutun, niin johdon vaihto on paikallaan, jotta sopua voitaisiin rakentaa. Tosin se olisi paljon helpompaa ilman Jussilaa.
Jos SRAL vetää nyt jutun pois hovioikeudesta, niin asiaan ei tule selkeää ratkaisua huolimatta käräjäoikeuden päätöksestä. Ja sama viime vuosina käyty sekoilu senkun jatkuu loputtomiin, kun esim. Jussilan vastustajat yrittäisivät saada revanssia. Ja SRALin hajoaminen on enemmän kuin todennäköistä.
Eli lyhyesti sanottuna, toisen osapuolen pitää saada "kunnolla turpiin", jotta asia saadaan selväksi. Sovintojen ja periksi antamisen aika oli ennen käräjäoikeuden käsittelyä. Nyt on liian myöhäistä eli virheitä ei saa yrittää korjata uusilla virheillä.
Joka tapauksessa, syyskokous tekee päätökset ja kaikkien SRALin jäsenien tulee kunnioittaa niitä ja toimia niiden mukaisesti, vaikka ne eivät miellyttäisikään.

Tuossa on yksi malli joka kuitenkin edellyttää pitkitettyä oikeustaistelua.
Saamieni viestien mukaan ollaan valmiita viemään asia "EU tuomio-istuimeen"
asti joten riittääköhän hovioikeusmenettely ? Jos liitto häviää jutun, niin
aivan inhimilliseltä kannalta käy mahdollisia korvausvelvollisia sääliksi.
Tuskin huutosakki niitä rahoja jää heille keräämään.
Eihän tässä ProSral tai minäkään ole ajamassa Jussilaa liiton johtoon.
Demokratia takaa sen että liiton johdossa on ne henkilöt jotka jäsenistö on sinne
valinnut. Enkä näe että olisi muuta tapaa viedä asioita kuin demokraattisin
menetelmin. Jos hallitus on ajanut itsensä umpikujaan ,se ,tai näitä päätöksiä
tehneet henkilöt voivat erota ilman Pro-SRAL:in aloitetta. Suurin osa jäsenistöstä
tuskin hyötyy siitä että oikeustaistelua pitkitetään.

OH6KH

Kiitos vastauksesta. Niin, ymmärrän kyllä nuo huonot puolet, varsinkin korvausvelvolliselle tulee raskas taakka. Juttuahan ei olisi saanut missään tapauksessa päästää edes käräjäoikeuteen. Mutta kun oikeustaisteluun on lähdetty, niin nyt on myöhäistä surra. Jussilalla väitetään olevan oikeusturvavakuutus, mihin summaan asti se sitten korvaakaan, joten hänellä ei ole kuin hävittävää, jos liitto ei vedä juttua hovista. Voisitko vielä vastata kysymyksiini ProSRALista?

Weijola: "Eihän tässä ProSral tai minäkään ole ajamassa Jussilaa liiton johtoon."

Siis juuri tämä on niin selvä valhe kun olla voi. Jussila on mm laatinut melkein kaikki ao tekstit. Myös "Adressi"-tekstin editointi oli tehty MTV3:n koneella Riitta Törmälän toimesta jne jne

Yhteydenottoja tuli eri puolilta Suomea henkilöiltä joiden työnimeksi muodostui Pro-SRAL.
Minusta on aika pitkälle menevä johtopäätös että ajaisin pelkästään Jussilan asiaa.Totta on että lähes kaikki liiton jäsenet hyötyisivät siitä että tämä asia saataisiin pois alta - niiden joukossa Jussila.

Osuuteni julkaisusta oli vaaliesittelyni ja muiden kirjoitusten alla nimi lienee. Mitä tulee vastakkainasettelu ilmaisuun tulee, voisi tämän debatoinnin jälkeen todeta että muitakin ilmaisuja olisi voinut käyttää. Kuitenkin varsinkin negatiivinen palaute on herättänyt huomaamaan kuinka pahaksi tilanne on muodostunut.

En nyt ole samaa mieltä siitä etteikö riitaa voisi panna vaikka tänään poikki, tuntuu fatalistiselta ajatus että kun on kerran peliin lähdetty niin on pelattava loppuun. Vastenmielisintä vaikuttaa olevan sen tosiasian tunnustaminen että jäsen Jussilan asema tässä riidassa on vahvempi kuin liiton.
Se ei johdu Jussilasta vaan lainsäädännöstä jota me emme tähän hätään voi muuttaa liitolle sopivammaksi.

Jussilan vakuutuksista tai hänen juristeistaan en tiedä mitään. Kokemuksesta tiedän että ainakin juristit hyötyvät tästä tässä vaiheessa hyödyttömästä taistelusta jossa todellisia voittajia ei tule puolin eikä toisin.

OH6KH

Koska olen tullut mainituksi tällä foormilla käydyssä keskustelussa esitän seuraavan pitkän kommenttini, joka jääköön osaltani ainoaksi.

Radioamatöörien riidat
välimiesten hoidettavaksi

Suomen Radioamatööriliitto, johon joskus kuuluin ja jonka puheenjohtajakin aikanaan toimin, on tänään historiansa pahimmassa kriisissä. On mahdollista, että muutaman päivän kuluttua liitosta on jäljellä vain rauniot. Vaikka en ole jäsen, enkä aio sellaiseksi enää koskaan ryhtyä, en voi kuvitella itseäni toimimassa liittoanne vastaan. Tänään olen huolissani monen muun kanssa hienon harrasteemme tulevaisuudesta koti-Suomessa.

Nykytilannetta voisi kuvata asemasodaksi. Meillä on osapuolia, jotka ampuvat toisiaan joustamattomasti kiinteistä asemista. Lisäksi on henkilöitä ja ryhmiä, jotka ainakin näennäisesti ovat kiistojen ulkopuolella. Useimmiten toki vain näennäisesti. Tulkintojen helpottamiseksi kerron, että esimerkiksi ns. ProSRAL –liike on jotain sellaista, johon en voi kuvitella samaistuvani. Sellainen yhden miehen liike on tuhon tiellä ja moni lienee siinä mukana ’ympäripuhuttuna’.

Edellistä voimakasta kannanottoani lievennän sillä, että en tunne tarvetta samaistua mihinkään muuhunkaan ryhmään. Haluan olla vain henkilö, jonka vapaa-aikaan on kuulunut jo 50 vuotta maailman hienoin harraste: radioamatööritoiminta. 1958 sain kuuntelija-amatööritunnuksen OH1-668 ja kaksi vuotta myöhemmin vihdoinkin oman asematunnuksen OH1VR. Olen ylpeä niistä.

Muistan ajan, jolloin oli hienoa tavata kasvokkain toinen radioamatööri ja rupatella hänen kanssaan harrasteestamme. Tänään tavattaessa keskustelun taustalla on usein pohdinta: mihinkähän leiriin tuokin kaveri kuuluu? Ham spiritistä puhutaan edelleen, vaikka totuuden nimessä sitä pitäisi vain muistella. Niin harvinaiseksi se on käynyt. Harrastekaverien solvaaminen bandilla ja verkossa on tämän päivän ’ham spiritiä’.

Tätä kirjoittaessani on Cavtatissa Kroatiassa alkamassa IARU Region 1:n joka kolmas vuosi oleva konferenssi. Kolme vuottani Region 1:n kriisiviestintäkoordinaattorina on loppusuoralla, sillä ilmoitin jo vuosi sitten jättäväni tehtävän nuoremmille mutta jatkavani, jos halutaan, jonkinlaisessa neuvonantajan roolissa kolmen viime vuoden aikana alkuun saatettujen aktiviteettien jatkumisen varmistamiseksi.

Olen kuluneiden IARU -vuosien aikana saanut harrasteemme edunvalvontaan uuden näkemyksen. IARU on useimmille radioamatööreille ehkä etäinen organisaatio mutta voin vakuuttaa, että se tekee arvokasta ja tuloksekasta edunvalvontatyötä. Tämä kotimainen loiskiehunta bulvaaneineen, keskinäisine syyttelyineen, ’kansanliikkeineen’ ja oikeudenkäynteineen on vastenmielistä. Meille nauretaan jo ulkomailla ja aiheellisesti. Riitely on heikentänyt SRAL:n asemaa edunvalvojana.

Kaksi Turva –kriisiviestintäharjoitusta on osoittanut, että suomalaisten radioamatöörien joukossa on paljon niitä, jotka haluavat harrasteen yhteydessä hankkimiensa tietojen ja taitojen olevan yhteiskunnan käytössä kriisitilanteissa. Harjoituksiin on uhrattu sekä omaa vapaa-aikaa että omaa rahaa. Yhteistä hyvää on voitu tavoitella yhteisvoimin hyvässä hengessä. Miksi samaa yhteishenkeä ei nyt riitä muiden yhteisten asioiden hoitoon?

Suomalaisilla radioamatööreillä on käsissään itse rakennettu sotku. Liemi on niin voimakkaasti maustettu erilaisilla asioilla, että siitä on tullut kelvotonta ja yleensähän kelvoton sotku heitetään menemään. Nyt toimitaan toisin: kelvoton liemi yritetäänkin syöttää toiselle osapuolelle valheen, kieroilun, oikeuden päätöksen, valituksen, ’kansanliikkeen’, väritetyn keskustelun ja väärien huhujen liikkeelle laskemisen jne. keinoin.

Jos olisin diktaattori, viheltäisin pelin poikki. Pelin pysähdyttäminen ilman toimintasuunnitelmaa on kuitenkin itsepetosta. Olemme ehkä niin pitkällä, että paluuta entiseen ei enää ole. Entisellä en tarkoita 1990 -luvun tai kuluvan vuosikymmenen toimintamalleja vaan sitä monasti idealistista intoa ja paloa, joka meitä aiemmin yhdisti ja teki meistä ehkä sisäänlämpiävän mutta yhtä pitävän joukon. Minulle edellä toteamani idealistinen into on kuin sokerikuorrutus maukkaassa leivoksessa: Hyvästä tulee vielä parempaa hyvällä kuorrutuksella.

Edellä toteamani kansanliikkeet, bulvaanit, ympäri puhutut intoilijat, väärien huhujen levittäjät jne. ovat padassa kiehuvan SRAL –sopan hämmentäjiä ja kuumentajia. Soppa pitäisi saada kuitenkin jäähtymään ja tilanne normalisoitumaan. Olisi löydettävä ratkaisuja, jotka johtavat siihen, että keskimäärin kaikki ovat ’rauhoittuneet’.

Liike-elämässä vaikeita kiistoja ratkotaan monasti välimiehen/välimiesten avulla. Siinä osapuolet sitoutuvat edeltä käsin noudattamaan tämän välimiesmenettelyn tuottamaa ratkaisua. Ehdotankin, että käynnissä oleviin SRAL:n riitoihin haetaan ratkaisu välimiesmenettelyllä. Puheenjohtajaksi valittakoon yhteisesti hyväksytty henkilö harrasteen ulkopuolelta ja jäseniksi kaksi radioamatööriä, joista toinen edustaa toista ja toinen toista kiistaosapuolta. Erimielisyydet käsitellään asia kerrallaan ja riippumattoman puheenjohtajan kanta ratkaisee lopputuloksen.

Kiistoihin liittyvät voitto ja häviäminen. Ne ovat tunnepitoisia asioita, jotka voivat johtaa pitkiin ja monimutkaisiin jälkipeleihin. Olen sitä mieltä, että molempien osapuolien hyväksymä välimiehen/välimiesten ratkaisu voisi olla vähiten harrastettamme vahingoittava lopputulos käynnissä olevista prosesseista.

Ajatelkaa: Sen jälkeen voisimme ohjata kiistoihin käytetyt voimavarat harrasteemme kehittämiseen!

Seppo Sisättö OH1VR

Mielestäni Seppo Sisätön kirjoitus oli todella hieno ja asiallinen.Jos näitä ajatuksia olisi sovellettu aikaisemmin ei soppa olisi näin pitkällä.

Edunvalvonta nykysessä yhteiskunnassa on erittäin tärkeä.Ellei radioamatööreillä ole asiallista ja uskottavaa yhteiselintä viranomaisiin ja muihin radioaaltojen käyttäjiin päin olemme kohta hukan teillä.

Radioamatöörien hieno yhteishenki on saatava takaisin. Ajatelkaapa mistä tilanteesta on lähdetty liikkeelle jatkosodan loppumisen jälkeen,kun radioamatööritoiminnan jatkamiseen Suomessa tarvittiin Suomen hallituksen ja erään politiikko K.Kuusisen lupa.????? En ole itse elänyt silloin, mutta luettuani historiaa ko.ajasta, sanoisin,että siinä oli oikea amatöörihenki.

Tehkää nyt hyvät liiton jäsenet parhaanne,että tämä hulluus tässä muodossa loppuisi. 73 de OH6MHD.YLEISLUOKKA.Hi.

13.9.2008 Liiton pitkäaikainen jäsen Jouko Nurma, OH5RM, esitti viisihenkistä sovittelulautakuntaa ja vetosi osapuoliin sovinnon aikaansaamiseksi. Jari Jussila suostui sovintoneuvotteluihin mutta Raimo Lehto, OH2BCI, hylkäsi esityksen.

Kumpa löytyisi sellaiset henkilöt välimiehiksi, jotka saavat kummankin osapuolen hyväksynnän. Kun nämä löytyisivät, niin oltaisiin jo pitkällä.

Kun tavoite on tällainen, niin on hyväksyttävä monta turhaa ehdotusta.

Hienoa, että nyt on saatu käyntiin edes jonkinlainen rakentava keskustelu asiasta. Mutta miksi sovittelijoita ja sovittelutahtoa ei löytynyt ennen käräjäoikeuden käsittelyä, jolloin sovittelun olisi pitänyt olla huomattavasti helpompaa? Miten luulisitte nyt päästävän jonkinlaiseen sopimukseen, ellei SRAL hyväksyisi lähes ehdoitta jotain Jussilan 1.10.2007 (viesti #56) esittämässä sovintotarjouksessa olleita ehtoja. Jos niistä ei suostuttu silloin neuvottelemaan, eikä Jussila suostunut neuvottelemaan SRALin sovintoesityksestä, niin miten ihmeessä kumpikaan osapuoli voisi suostua nyt välimieskäsittelyyn? Jos siihen halutaan mennä, niin jonkinlainen yhteisymmärrys siitä pitäisi saada aikaan osapuolien välillä jo ennen syyskokousta. Kyllähän sitä kannattaa yrittää, mutta mahdollisuudet ovat samaa luokkaa kuin rauhan saaminen lähi-itään.

Vaikkei ehkä ole minun asiani, liitän hiukan taustainfoa, jota harvalla yleensäkin tuntuisi olevan edes siteeksi.

Yllättyin taas kerran, kun totesin, että edellä (#84) esiintynyt ”Rolle” Bäckström OH2BEW on ollut SRAL hallituksessa aikavälillä 1971-1991 kaikkiaan 18 eri vuotena! Lisäksi kuten itse mainitseekin, hän oli pitkäaikainen ansioitunut VHF-manageri ym.

Kiitokset myös Seppo Sisätölle OH1VR, joka on ollut SRAL hallituksen jäsenenä 9 vuotena. Lisäksi puheenjohtajana vuodet 1987-1989 sekä RA-lehden päätoimittajana 1972-1975 ym.

Tänään eri tahoilla käytyjen keskustelujen valossa tulevaisuus kokonaisuutena näyttää huonolta. Jokseenkin samaanhan päätyi jo SRAL:in kevätkokouksen 2003 asettama selvitysmies Pertti Simovaara OH2PM raportissaan – josta raportista mm RA-lehdessä julkaistuna oli minulle perin tuttuun tapaan sensuroitu pois lyhyitä mutta oleellisia osia.