#13988: - Re: ERe:

Täällä se toisinaan -ajattelija.            Ymmärrän jotenkin kauhean hyvin sen,  että kristityt vaikuttavat aina hiukan elämää vieroksuvalta porukalta.  Hyvä,  kun ei hämähäkin seittiä kasva,  eiks niin ?    Näin itsekkin ajattelin,   kun  kuuntelin erästä uskovaista ja hänen johdatustaan verhoasioissa Jeesukseen.  Se tuntui niin naivilta.  Silloin  joskus.

Kyllä me kuitenkin suurimmaksi osaksi ollaan tässä maailmassa usein raskaastikin tahraantunutta porukkaa. Merkillinen Herramme on kuitenkin suostunut ottamaan tällaisen rupusakin ( ei nyt kaikista tietenkään voi näin sanoa).

Ja Hän  kehtaa meitä kutsua jopa omiksi lapsikseen, aika  ihmeellinen Jumala!   Vertaan aina  islamiin mielessäni,  siellä

ihminen ei voi uneksiaakkaan sellaisesta.  Uskonto on alistumista.  Sitä tarkoittaa syvimmiltään myös tuo Afgaanienkin lausuma  shalaam ,  melkein sama sana kuin juutalaisten shalom,  mutta  niin eri sisältöinen.  Shalom = rauhaa,  eheyttä

Tuomion  sanoja on tullut kyllä liikaa.  Anteeksi !   Riittäisi kyllä,  että kerran tai kaksi joku teksti mainittaisiin. Vaikea käsitellä kylläkin silloin.

Mentäiskö mekin kävelylle?

#13997: p - Re: Re: ERe:

Onpa jännä kannanotto. Ehkäpä joku päivä sinäkin ihminen ymmärrät perusajatuksen. Olemme kaikki yhtä Luojan lapsina riippumatta uskonnosta tai uskosta. Oletkohan kuinka tarkasti lukenut islamin oppeja lausuaksesi eriyttäviä lausahduksia. Kokeekohan ihminen itsensä tarpeellisemmaksi alistamalla toisinajattelevat. Ihminen itse lajittelee itsensä ja toiset rupusakiksi ei Jumala.