#14130: fundis - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Siis ajatteletko niin että uskovan kommunikaatio sujuu paremmin kuin uskomattoman? Eli avioliitto uskomattomana on epävakaalla laudalla keikkumista kun alku on laantunut ja uskovana se toimisi paremmin.

Entä sitten ne lapset. Ovatko he myös uskovia? Aiemmin mainitsit arvojen siirtämisestä lapsille ja siitä ettei rakkaus lapsiin

loppuisi vaikka mitä. Jos he eivät ole niin onko tarkoitus saada heidätkin ymmärtämään uskova näkökanta?

Tarviiko kaikki ihmiset psykologia ja lääkkeitä eheytymiseen? Eikö elämä eheytä monia kokemuksillaan?

Ymmärsinkö oikein että teidän tapauksessanne oli kaksi rikkinäistä ihmistä liitossa jonka usko pelasti?

Moniko aviomies on oikeasti hyvä vaimoaan kohtaan?

Paljon kysymyksiä : ) eikö? On vain niin kiinnostavaa? Ihmiset ajattelet ja kokevat niin erilailla näitä asioita.

#14134: vieras2 - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Niinpä näyttävät ajattelevan ja kokevan niin erilailla. Tuntuu siltä, että tuossa olisi mukana jopa tahallista väärinymmärtämistä. Voiko noin pahasti vikaan mennä ajatusmaailmassa. Lieneekö vain halu vastustaa toista.

#14134: vieras2 - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Kysyt liian monia asioita :) koetan joihinkin vastata...

Voin puhua vain omasta kokemuksestani ja niinkuin aiemmin kerroin tulin uskoon vasta kun kaksi avioliittoani oli säpäleinä ja kolmaskin säröili. Lapset oli tehty ja kasvatettu ilman Raamattua. En tuputa uskoani heille, emmekä puhu siitä kuin vain silloin kun he itse tekevät aloitteen. Ei uskoon tulla toisten tyrkyttämisillä. Raamattu sanoo, että uskova on kuin lamppu, hänen elämänsä pitäisi olla sellaista, että 'Valon' alkuperän tulisi näkyä sen ihmisen elämässä. Jeesus on Valo ja hänestä huokuu rakkaus ja välittäminen.

Itse olen 'uskovaisen' kodin lapsi, jossa usko ei toiminut jokapäiväisessä elämässä, se oli vain lakia, ei rakkautta. Siksi hylkäsinkin kotini perinnön heti kun vain pystyin ja elin maailmassa vuosikymmeniä ajatellen, että elämä on tässä ja nyt, sitten kun kuollaan kaikki on loppu, eikä elämä mitään jumalia kaipaa.

Aika moni näyttää nykyisin tarvitsevan jonkinlaista ulkopuolista apua ongelmiinsa, olet varmaan perillä kuinka paljon masennus- ja muita psyykenlääkkeitä käytetään ja kuinka nuoria eläkeläisiä riittää.

Enemmän minä itse olin rikkinäinen, puolisoni on kasvanut rakastavassa ja lasta arvostavassa uskovaisessa kodissa. Molemmat olemme kuitenkin kasvaneet yhteen ihanalla ennenkokemattomalla tavalla. Hän on samaa mieltä. Yksi tärkeä elementti uskovassa kodissa on puolisoiden yhteinen rukous ja Raamatun tutkiminen. Ne pitävät yhteyden ylös ja toisiimme kunnossa.

Siispä oman kokemukseni perusteella voin vastata ensimmäiseen kysymykseesi myöntävästi.