Lähde: Rainerma Keijo, Arvomme - aarteemme. Kustannus Oy Uusi Tie, Helsinki 2007 sivu 13 Ensimmäisestä luvusta - Käsittämätön Jumala ´Mitä sanoisit, jos huomaisit seisovasi taivaan helmiportilla?` joku kysyi tunnetulta filosofilta, Bertrand Russellilta. "Sanoisin tietenkin: Jumala, sinä annoit meille riittämättömät todisteet", Russell vastasi. Valoa on sen verran, että voimme uskoa, mutta niin paljon jää hämärään, että voimme olla uskomatta. Näemme liian paljon kieltääksemme Jumalan ja liian vähän saavuttaaksemme varmuuden. Lainaus loppuu. Juuri näin. Jumala ei paljasta meille salaisuuttaan. Toisaalta Hän on antanut meille kaiken tarpeellisen tiedon: Raamatun. Fundis kirjoitti aikoinaan hyvin osuvasti siitä, että meiltä ja teiltä puuttuu ikäänkuin yhteinen kieli. Olen ylpeä siitä, että voin sanoa kuuluvani fundamentalisteihin. On hyvä olla Raamatun perusta elämälle. Jumala on. Hän ei lakkaa olemasta vaikka kaikki ihmiset väittäisivät, ettei Häntä ole. Mielipiteeni on, että faktatietoon nojaavat ihmiset eivät ole mieltäneet uskon asioiden luonnetta. Hyvänen aika. Jos uskon asiat voitaisiin todistaa 100 % varmuudella, olisivatko enää uskon asioita vai tiedon asioita? Ei kai Jumala tyhmä ole. Ymmärrykseni mukaan on olemassa esimerkiksi kaksi janaa. Tietämättömyys vastaan tieto. Epäusko vastaan usko. No sen tiedän, että ateistien mielestä jälkimmäistä janaa ei ole olemassa. Mielestäni ateistit sijoittuvat jälkimmäisen janan päähän kohtaan: epäusko. Mielestäni emme voi Jumalaa lähteä syyttämään riittämättömistä todisteista. Vaikka syyttäisimmekin, olisimme varmaan aika heikoilla ja häviäisimme 10-0 koko jutun. Tsemppiä kaikille tietsikan ääressä istuville.

#15084: -

Kiitos ja siunausta itsellesi!

#15084: -

Sillälailla! Millä tavalla näissä asioissa löytyy vastakkain asettelu uskon tai uskomattomuuden kanssa. Usko on ihmisen sieluun rakentunut ominaisuus. Täällä ei ole näkynyt keskustelupuheenvuoroja siitä uskooko joku Jumalaan vai ei. Tähän faktoja ei tarvita. Kukin uskoo arvomaailmansa mukaan evoluutioon. Puheenvuorosi todistaa vain sen ettet itsekään ole varma totuuksistasi vaan se on uskon asia. Tämä taas johtaa siihen ettei uskovan tarvitse todistella itselleen sitä onko sinun uskosi oikea usko. Raamattu ei ole todiste uskolle. Se on ehkä sinulle ja fundikselle muttei ehkä jollekin toiselle. Muiden usko ei ole sen vähempiarvoisempi tai väärempi kuin teidän.

Tehän voisitte tätä kissanhännän vetoa harjoittaa siellä kotosalla ja niillä leireillä. Niin niin onhan se tietysti vähän tylsää kun kaikki on niin samaa mieltä. On paljon jännempää kiusata muita ja lähimmäisen rakkaus toteutuu täydellisesti, eikö?!

Jumalaa ei kannata sekoittaa ihmisten välisiin höpinöihin. Hänellä ei ole osaa eikä arpaa typeryyksien vallatessa maailman. Jana esimerkkisi on siis vain kuvaus dualismista. Se ei kerro mistään muusta. Ja tiedoksi, ateistikin uskoo johonkin, vaikka siihen ettei mitään ole.

Niin että hyvänen aika!