#15483: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

En ole koskaan ollut,  mutta käytännössä uskonnollinen ateisti,  koska tyydyin,  niinkuin ihminen itsessään tekee,  pinnalliseen, uskonnolliseen " aavistuselämään" suhteessa Jumalaan. Enkä tuntenut häntä,  olin kaikessa omassa varassani,  vaikka luulin toisin.  Auktoriteetti oli itselläni,  silloin Jumala usein antaa kulkea niin pitkälle mihin ihminen pääsee.

#15485: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Että tienpää sitten löytyi vai ?

No nyt kun sitten olet uskossa niin voisitko kertoa konkreettisesti miten tämä näkemys elämästä on muuttunut (ilman jakeita pls). Miten se naks, yhtäkkiä vaan muuttuu sillä kuitenkin jos seuraa kirjoituksiasi niin ei ego ainakaan ole vielä kuihtunut pois. Kuinkakohan kauan tuollainen innokkuus uudesta mahtaa kestää. Jotenkin näen asian niin että innostunut on innostunut itselleen mutta sepä vasta lahja onkin saada sydämen innon nousemaan pintaan jollekin toiselle. Sillä täälläkin näkee uskisten taholta täysin absurdia ja raiskaavaa käytöstä ei sydämen viisautta.

Ehkä voit sanoa että olet itse kokenut. Sydämen viisas silloin hiljenee ja antaa kunkin talsia tietään ellei kysytä eikä ala takoa järkeä jonkun päähän jolla ei ole osaa eikä arpaa kohtaloosi. Taase jos vastaat ettei kokemusta ole mutta haluan vain moralisoida koska niin on käsketty, ei johda myöskään mihinkään.  Mikään ääripää millään taholla ei tule koskaan voittamaan.

#15485: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Miten olet saanut kunnian tutustua Jumalaan? Millanen hän on ?

Mä olen aina taas kulkenut elämääni tietoisuus kenkinäni, valo sydämen kiiltonani. En siltikään voi mitään varmaa kertoa sinulle hänen tuntemisestaan.