#20142: - Re: Re: Re: Re: Re:

Ajattelinkin,  että sana" sattuma"  evoluutiossa on niin erilainen käsite,  etten tässä  tavoita sen tieteellisiä ulottuvuuksia,  mutta puhunkin siitä maallikon käsityksen mukaisena sanana,  joka pitää sisällään ne ulottuvuudet ja mahdollisuudet,  jotka tiedemies antaa esim. kosmologiselle tiedolle ja havainnolle.

Ihmeiden suhteen ei varmaan subjektiivisuutta voida karsia pois.  Kuuluu elämään.  Me uskovat olemme tietysti liian ihmekeskeisiä,  se on totta.  Ihmeet eivät kuitenkaan pysty synnyttämään uskoa,  mutta se vahvistaa jo syntynyttä uskoa.

#20147: - Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Ei se sattuma ole pelkästään evoluutiossa tai tieteessä pelaava tekijä. Ajatellaan seuraavaa koeasettelua: Sata uskovaista peliriippuvaista pelaa netissä uhkapeliä, joka on säädetty siten, että joka sadas voittaa. Kaikki rukoilevat jumalalta pelionnea - kaikilla on joku erityinen syy siihen, että voittaminen on tärkeää. Oletetaan, että tuo onni osuu siis yhdelle heistä. Hän tietysti kiittää jumalaa saamastaan onnesta.

Kysymys on, missä oli jumalallinen johdatus tässä. Voittaja on itse totta kai täysin vakuuttunut siitä, häntä on turha yrittää saada muuttamaan mielipidettään. Todellisuudessa vain sattuma ja sitä ohjaava todennäköisyys toteutui, ihan ilman minkäänlaista johdatusta.

Toinen klassinen tilanne oli 60-luvun lopun huijari Uri Gellerin temppu. Hän väitti saavansa kellot pysähtymään. Temppu perustui siihen, että hän tiesi ohjelmaa seurattavan sadoissa tuhansissa kodeissa. Joissakin noista kodeista kello tulisi pysähtymään joka tapauksessa. Nyt se pysähtyminen vain liitettiin Urin maagisiin voimiin.

Esimerkit kertovat siitä, kuinka helposti ihminen liittää virheellisesti sattumanvaraisen asian jonkun "tahdon" vaikutuksen alaiseksi erityistapahtumaksi - erityisesti, kun tapahtuma on vain tarpeeksi henkilökohtainen.