#21865: - Re: Uskovat ja homot

"  hän on vielä ulapalla renkaansa kanssa, ja jää siihen vain onnessaan roikkumaan lopuksi elämäänsä, ja jaksaa toistella ohiliitäville lokeille, mitä renkaassa lukee.  "

No,  tämä on kieltämättä tosi hauska,   vaikka pitääkin meitä pilkkanaan,  mutta vähän huumormieltä täytyy olla!  Mutta entäpä,  jos usko on kuitenkin muutakin kuin identiteettiä kristillisyydessä?  Jos se on  henkilökohtaista suhdetta,  joka ei  aivan ulkopuolisille millän muotoa ole nähtävänä.

#21869: - Re: Re: Uskovat ja homot

En pidä pilkkanani. Valitettavasti on kuitenkin olemassa uskovaisia (kuten edeltävästä tekstistä käynee ilmi, en sano että kaikki uskovaiset), jotka kuvatulla lailla takertuvat uskoon mielenrauhansa vuoksi (sinänsä ihan hyvä, että rauhan saa) ja sitten jakelevat pelastusta heittelemällä sitaatteja Raamatusta kuin almuja köyhille, itsekään välttämättä ymmärtämättä, mitä kulloinkin jakelevat, mutta ainakaan saavuttamatta "ohiliitävissä lokeissa" (huom! "pilkkasin" myös "uskomattomia") mitään muuta kuin kiusaantumista.

Itse näen ainakin perustelujen ajatuksilleni mieluummin löytyvän elävästä elämästä kuin jonkun toisen laatimasta ajatuskokoelmasta, ja vaikka itsekin viittaan joskus johonkin Raamatun lauseeseen teen sen vain kiinnittääkseni huomion siihen, että mielestäni se lause viittaa juuri puheena olevaan asiaan. Itse siis en käytä Raamatun lausetta perusteluna ajatukselleni, vaan totean Raamatunkin kirjoittajien ajatelleen samaa asiaa.

Uskonto toimii kuten kainalosauva, ja Taivaan Isä (!) on Häneen uskovalle se puuttuva isähahmo, auktoriteetti, joka elämästä on siihen asti puuttunut. Kainalosauvan tehtävä on auttaa hädän yli, mutta ihmisen on sen jälkeen opittava kävelemään omilla jaloillaan. Taivaan Isäkin haluaa, että ihminen oppii itsenäiseksi, vastaamaan omasta elämästään, eikä jäädä iäksi helmoihin roikkumaan. Terve suhde isään tai Isään ei ole riippuvuussuhde vaan sama kuin hyvään ja rakastavaan vanhempaan. Suhteessa Jumalaan ihminen on altis toistamaan samoja virheitä kuin ihmistenkin välillä, mikä on hyvä pitää mielessä. Jumalan rakkaus, kuten hyvän vanhemman rakkaus, antaa meille ihmisille tilan ja turvan, jossa kasvamme eheiksi ihmisiksi. Sen jälkeen meidän vastuullamme on elää hyvä elämä, eikä takertua henkiseen kohtuumme lopuksi ikää.

Houkutus on suuri, sillä maailma pelottaa pientä kulkijaa. Isä on rinnalla, kunnes omat jalat kantavat, ja senkin jälkeen "hengessä mukana". Tätä minä tarkoitin pelastusrengas-vertauksellani.

Rauhaa, ja kaikkea hyvää!