#21888: - Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

Olen kirjoittanut täällä jo paljon, ja monesta eri asiasta rinnakkain, mikä on omiaan aiheuttamaan sekaannusta. En ole tarjonnut Dunderfeltiä tai muutakaan "puoskarointia" kenellekään erikseen, mutta totuus on, että ihmiskunnan yksilöitä riivaa kaikenkattava itsestään vieraantuminen. Harva meistä on välttynyt muodostamasta keinotekoista minäkuvaa, valheellista identiteettiä. Kasvamme muottiin, joka määrittelee meidät tietyllä tavalla, ja sitoudumme tunneperäisesti pitämään tästä hahmosta kiinni kynsin hampain. Harhakuva siitä, mitä ihminen oikeasti on, on niin vahva että olemme usein jopa valmiit tappamaan ja kuolemaan sen edestä. Silti jokainen meistä edustaa vain yhtä tiettyä harhakuvaa, ja niitä on lukuisia.

Jokaisella meistä, joka tätä ei ole oivaltanut, olisi paljon mietittävää ja oivallettavaa.

Homous ei ole sairaus, sitä en ole väittänytkään. Alkoholismi ja narsismi esimerkiksi eivät mielestäni myöskään ole sairauksia, vaikka ne käsittääkseni on sairauksiksi luokiteltuja. Luokittelu on aikaan ja paikkaan sidottua rajanvetoa, ja sairauden taka-ajatuksena lienee kyky ja tarve parantua. Mainitut ilmiöt ovat minun mielestä mielen tiloja, eli monimutkaisia tunne-elämän ja henkisen tilan käyttäytymiseemme vaikuttavia yksilöllisiä olosuhteita.

Alkoholismista ja teoriassa ainakin narsismista voi parantua, mutta homoudesta ei tarvitse parantua. Uskon kuitenkin, että ihminen halutessaan voi muokata itseään niin, että "oppii" kiinnittymään samanneuvoisten sijaan vastakkaiseen sukupuoleen. Uskon myös että pedofiili voi "oppia" kiinnittymään aikuisiin lasten sijaan, ja muidenkin seksuaalisten suuntautumisten vaihtaminen onnistuu. Tähän tarvitaan "tunne-elämän remontti". Edellytyksenä on, että yksilö itse sitä haluaa ja kokee sen mielekkäänä. Pakolla se ei onnistu.

Näkisin ainakin lastenteon syyksi, miksi homo tai muu heteroudesta poikkeava voisi kokea mielekkyyttä vaikuttaa omaan tilaansa homona. Jos ihminen haluaa lapsia, muttei halua toimia niin, että niitä saisi, jotakin on pielessä. Homot käyttävät rakkautta motiivina toiminnalleen, ja rakkaus on hyvä asia. Mutta se ei motivoi nimenomaan homoutta mitenkään erikseen. Tärkeä kysymys on, miksi homot eivät kuitenkaan osaa rakastaa vastakkaista sukupuolta? En usko, että se on sukupuolista syrjintää, vaan kyseessä on kuten sanottua mielen tila - kuten muidenkin suuntausten edustajilla.

Mikäli homous julistetaan sukupuoliseksi normaalitilaksi, katkaistaan homoilta luonnollinen yllyke oman tilansa kyseenalaistamiselle. Korostan, että homoseksuaalinen saa mielestäni vapaasti olla homoseksuaalinen, jos niin haluaa, ja saa vapaasti muodostaa homosuhteita. Se on heidän oma asiansa. Mutta jos homoseksualismista tehdään yhteiskunnallinen normi esim. laillistamalla homoavioliitto tai suomalla vapaa adoptio-oikeus, se muuttuu kaikkien asiaksi. Viimeistään viimeksi mainitussa tapauksessa se muuttuu myös lastemme asiaksi. Siksi yhteiskunnallinen suhtautuminen ei silloin enää ole pelkästään homojen oma asia, ja heidän on hyväksyttävä tämä myös, jos yhteiskunta tai osakin siitä vastustaa homojen avioliittoa tai adoptio-oikeuksia. Väkivaltaa ja sortoa ei kuitenkaan kenenkään pidä hyväksyä, vaan asioista on voitava sopia järjellä.

#21900: - Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

vaan asioista on voitava sopia järjellä.

Et liene henkilö, joka voi tosissaan väittää mitään tuollaista.

#21900: - Re: Re: Re: Vapaat tunteet ja tunnekoukut

"Mikäli heterous julistetaan sukupuoliseksi normaalitilaksi, katkaistaan heteroilta luonnollinen yllyke oman tilansa kyseenalaistamiselle. "

Mietipä tarkkaan tuota toteamaa ja miksi se kuulostaa omituiselta. Palaa sitten omaan lausumaasi ja sen omituisuuteen homojen kannalta. Lähdet implisiittisesti siitä, että ainoa normaali on heterous. Se väittämä taas on täysin perustelematon yksilön kannalta. Toinen asia on, että ihmiskunta tarvinnee ainakin jonkinlaista heteroutta lisääntyäkseen ja täyttääkseen maan.

Tuolla aiemmin on todettu, että on päästy esimerkiksi psykopatian ja pedofilian synnyn jäljille ja ne siis näyttävät syntyvän pääasiassa traumaattisista tilanteista ja ehkä alttius tuolloin on tietyllä geneettisesti määräytyneellä perusluonteella. Homoseksuaalisuuden "puhkeamisesta" ei olla voitu jäljittää vastaavanlaista traumatisoitumisprosessia, joten se vaikuttaa olevan noita muita voimakkaammin biologisesti ohjautuvaa. Je sekä pedofilian että psykopatian hoitotulokset ovat olleet kemiallista kastraatiota lukuunottamatta äärimmäisen vaatimattomia.

Vuodatuksesi lopussa juutut taas vanhaan virteen asettamalla kyseenalaiseksi (jos oikein ymmärsin....) homoperheiden kyvyn kasvattaa lapsia. Asiaa on jauhettu täällä jo lukemattomissa viesteissä ja on ilmennyt, että homoperheen lapset kasvavat vähintäänkin yhtä tasapainoiseksi kuin muutkin. Jos he sen lisäksi ymmärtävät, että kanssaihmisissä voi olla monia sukupuolisen identiteetin ja suuntautumisen vivahteita ja että se on ok, ei se elämää ihmiskunnassa millään tavoin onnettomammaksi.