Haluaisin kuulla homoilta oman selityksensä sille, miksi he eivät kykene rakastumaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan, tai mikseivät ainakaan pysty lähestymään heitä seksuaalisella tasolla. Haluaisin nähdä, että edes joku homo (siis myös lesbo) on tätä tosissaan pohtinut, eikä vain "ole sitä mitä sattuu olemaan". Jos selityksenä on, ettei se "tunnu" oikealta, siihenkin on olemassa syy.

Voi myös kysyä: mikä minua estää olemasta hetero?

Miksei sitten voisi olla sitä mitä sattuu olemaan? Toki voi, ja siihen pitää olla oikeus, ellei se vahingoita ketään. Vahingoittaako julkinen homous sitten ketään? Ahdasmielisiä ehkä ainakin, mutta se ei ole homojen syytä. Mutta mahdollisesti myös yhteiskunnan herkempien yksilöiden sukupuoli-identtistä kehitystä tarjoamalla heille mallin, joka on epäedullinen funktionaalista perhemallia ajatellen (ja viittaan tällä biologiseen yksikköön, joka itse tuottaa jälkeläisiä).

Mahdollisesti myös häilyvällä sukupuolisella identiteetillään voivat pitkällä tähtäimellä vaikuttaa kasvavien herkkien lasten identiteetin muodostukseen.

Yhteiskunnassamme ovat sukupuoliroolit ja seksuaalinen identiteetti jo muutenkin menossa entistä sekaisempaan suuntaan, ja tämä on yksilötasolla usein suuren kärsimyksen ja ongelmien lähde. Tässä mielessä homouden "arkipäiväistäminen" voi olla ratkaisu pahempaan suuntaan.

Toki ahdasmielisyys homoja kohtaan on suuri ahdistuksen lähde, mutta en tässä tarkoita sitä. Vaino ja halveksunta homoja kohtaan olisi tietenkin ensisijaisesti saatava kitkettyä koko maailmasta. Mutta tässä puhun nimenomaan ongelmista, jotka johtuvat puutteellisesta vanhemmuuden läsnäolosta ja turvallisten isä- ja äitiroolien asteittaisesta katoamisesta. Tämä ennen kaikkea siitä syystä, etteivät vanhemmat enää pakkotahtisuudesta johtuen saa aikaa olla läsnä lastensa elämässä (mikä nähdäkseni on suurin syy koko tilanteeseen ja siihen, ettei monikaan meistä enää edes tiedä, mitä sanat "rakkaus" ja "vanhemmuus" pitävät sisällään!), mutta myös siksi, ettei mieheydestä ja naiseudesta enää juuri löydy varttuville lapsille tervettä mallia.

Moni homouden puolustaja vetoaa nimenomaan rakkauteen seikkana, miksi homoudesta pitäisi tehdä yhteiskunnallisella tasolla heterouteen laillisesti ja arvollisesti rinnastettavaa. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että moni pedofiilikin oikeasti voi rakastaa lapsia, ei kyseessä aina ole alistussuhde. Zoofiili rakastaa usein kovastikin eläimiä. Dendrofiilille puut ovat puolestaan rakkauden tai ainakin seksuaalisen halun kohteita jne.

Mutta rakkaus ei siis lopultakaan ole homouden puolustus vaan ongelma: homo ei osaa rakastua oletusmääräisesti järkevimpään kohteeseen (ainakaan, jos hän haluaa omia lapsia) eli vastakkaiseen sukupuoleen. Jokainen rakastettu ihminen kykenee rakkauteen. Miksi se siis olisi erikseen homouden puolustus? Rakkaudettomuus on vakava ongelma yhteiskunnassamme, mutta homous itsessään ei ole askel sen ratkaisuun.

Miksi siis ei homo kykene kiinnittymään tai ainakaan yhtymään eri sukupuolta olevaan henkilöön? Tarjoaako saman sukupuolen "tuttuus" turvallisuuden tunteen? Onko syytä inhota vastakkaista sukupuolta? Onko raskauden pelolla osuutta asiaan (ainakin tämä lienee monen aseksuaalin ongelma)? Vai mikä voisi olla sinun tapauksessasi ilmiön takana?

Tarkoituksellisesti provosoivaan sävyyn, kaikella ystävyydellä ja kunnioituksella, vastauksia odotellen.

#22447: - Suuri homokysely 

 Sävysi vaikuttaa ystävälliseltä, mutta pohdintasi ovat,anteeksi nyt vain, hiukan pöljiltä kuulostavia.Niinkuin nyt tuo "Miksei homo kykene rakastumaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan vastarakkautta saatuaankaan?"  tms. Kai tajuat ,että ( jos  puhutaan esim.miehestä) niin nainen kuin nainen yleensä  erottaa kyllä helposti teeskennellyn  ja aidon miehisen kiinnostuksen häntä kohtaan.Sitä siis  joko on  ´ilmassa´ tai sitten ei-as simple as that...Se, haluaako (normaali hetero-)nainen sitten yrittää iskeä nimenomaan homoseksuaalin olisi tietysti eri asia, mutta se taas väistämättä merkitsisi mielenkiinnon teeskentelyä hänen taholtaan, minkä puolestaan homomies kuin homomies tajuaisi. Ja miksi hitossa kumpikaan sellaiseen ryhtyisi ,jos he kerran voivat olla ihan hyvin kavereita keskenään muutenkin(jos kerran toisensa tuntisivat siis) Vai pitäisikö heidän ruveta leikkimään jotain näytössuhdetta tai peräti kulissiavioliittoa,joka voisi perustua vain kummankin  osapuolen  todellisten tunteidensa kieltämiselle ja ikäänkuin molemminpuoliseen henkiseen  itsekidutukseen  ....pelkästään sen vuoksi että  te," kaikille aina vain pelkkää hyvää  tarkoittavat " hyssykät  saisitte itsellenne mielenrauhan ja oman pikku maailmankuvanne tasapainoon ja muut siihen mukautettua ? Mietihän, nyt sinäkin asiaa uudemman kerran ,mutta please.,ihan ystävällisesti.. ei  sitten mitään jakeita, nyt tällä kertaa
,jooko?

#22447: - Suuri homokysely

"Voi myös kysyä: mikä minua estää olemasta hetero?"

Jotta asia tulisi subjektiivisella tasolla ymmärretyksi, kysymys on yhtä hyvä kuin kysymys, miksi hetero ei voisi olla homo.

"Mutta mahdollisesti myös yhteiskunnan herkempien yksilöiden sukupuoli-identtistä kehitystä tarjoamalla heille mallin, joka on epäedullinen funktionaalista perhemallia ajatellen (ja viittaan tällä biologiseen yksikköön, joka itse tuottaa jälkeläisiä)."

Kysymyksesi sisältää kaksi olennaista virhettä: a) homoksi ei tulla katselemalla muiden homojen elämää ja b) kun perheessä on vanhemmat ja lapset, vanhempien sukupuolen ei olla havaittu heikentävän biologisen yksikön funktiota millään lailla. Jos olet huolissasi siitä, että liittomuoto vähentäisi lasten syntyvyyttä, viittaan kohtaan a). Muita perusteita kysymyksellesi ei sitten ilmeisesti olekaan.

"Mahdollisesti myös häilyvällä sukupuolisella identiteetillään voivat pitkällä tähtäimellä vaikuttaa kasvavien herkkien lasten identiteetin muodostukseen."

"...(mikä nähdäkseni on suurin syy koko tilanteeseen ja siihen, ettei monikaan meistä enää edes tiedä, mitä sanat "rakkaus" ja "vanhemmuus" pitävät sisällään!), mutta myös siksi, ettei mieheydestä ja naiseudesta enää juuri löydy varttuville lapsille tervettä mallia."

Väittämät ovat jälleen totaalisesti virheellisiä, ks. kohta a). Päin vastoin herkkien lasten kokonaisidentiteetti voi vaurioitua, jos herkät ja hoivaavat pojat tai raisut tytöt laitetaan aina oman sukupuolensa mukaisiin, mutta oman mentalitettinsa vastasiin normatiivisiin raameihin.

"Moni homouden puolustaja vetoaa nimenomaan rakkauteen seikkana, miksi homoudesta pitäisi tehdä yhteiskunnallisella tasolla heterouteen laillisesti ja arvollisesti rinnastettavaa. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että moni pedofiilikin oikeasti voi rakastaa lapsia, ei kyseessä aina ole alistussuhde. Zoofiili rakastaa usein kovastikin eläimiä. Dendrofiilille puut ovat puolestaan rakkauden tai ainakin seksuaalisen halun kohteita jne."

Täällä on monta kertaa todettu, että täällä kyseenä olevissa homosuhteissa on lähtökohtaisesti kyse täysivaltaisten aikuisten välisestä vapaaehtoisesta suhteesta ja rakkaudesta. Muissa listassasi mainituissa sitä ei ole. Pedofiili todella voi kokea pelkästään rakastavansa hyväksikäyttämäänsä lasta, mutta sen mahdollistaa tunnealueen vaurio, joka on usein traumaperäinen ja muistuttaa psykopaatin tunnemaailmaa. Myöskään zoofiilin partneri tuskin on tasaveroisesti suhteessa mukana. Kaiken kaikkiaan zoo- tai dendrofiilin kaltaiset kohdehäiriöt ovat kulttuurisidonnaisia, kun taas homoseksuaalisuus tuntuu esiintyvän melko vakioisesti väestössä, joskin eri muotoja eri kulttuureissa saaden.

"homo ei osaa rakastua oletusmääräisesti järkevimpään kohteeseen (ainakaan, jos hän haluaa omia lapsia) eli vastakkaiseen sukupuoleen. "

Jos homo on homo, ei hän tuolla järkevyysjärkeilylläsi heteroksi voi muuttua, ks. ensimmäiinen vastaukseni. Lähdet koko ajan virheellisesti normaaliusolettamista, jotka eivät homon kohdalla kerta kaikkiaan toteudu.

"Jokainen rakastettu ihminen kykenee rakkauteen. Miksi se siis olisi erikseen homouden puolustus? Rakkaudettomuus on vakava ongelma yhteiskunnassamme, mutta homous itsessään ei ole askel sen ratkaisuun."

Tiedät vallan hyvin, että on olemassa erilaista rakkautta, kuten vanhempien ja lasten välinen tai lähimmäisenrakkaus. Niihin homo pystyy samalla tavoin kuin heterokin. Jos tuolla pohdinnallasi viittaat, että sen perusteella homon pitäisi osata rakastaa fyysisesti vastakkaisen sukupuolen edustajaa, lue jälleen ensimmäinen vastaukseni.

"Miksi siis ei homo kykene kiinnittymään tai ainakaan yhtymään eri sukupuolta olevaan henkilöön? "

Katso edelleen kohta yksi. Kiinnittymään toki pystyy ja bi ilman muuta myös yhtymään. Mutta se onkin vähän toinen juttu, vaikka sillä on täällä asiaa hämmennetty.

"Tarjoaako saman sukupuolen "tuttuus" turvallisuuden tunteen? Onko syytä inhota vastakkaista sukupuolta?"

Osin näinkin, nämä ovat esimerkiksi lesbokulttuurille tyypillsiä. Ne ovat kuitenkin vain tuon yhteisyyden kulttuurista vahvistusta, eivätkä missään tapauksessa syy lesbouteen.

"Onko raskauden pelolla osuutta asiaan (ainakin tämä lienee monen aseksuaalin ongelma)?"

Varmasti ei. Jos joidenkin aseksuaalisuudessa todella on tämä ulottuvuus, on kyse tietyntyyppisestä fobiasta ja sen aiheuttamasta kyvyttömyydestä nauttia seksistä ylipäätään. Aseksuaaleja on kuitenkin aivan toisenlaisella mielenrakenteella varustettuja, joita fyysinen seksi ei kiinnosta lähtökohtaisesti kummankaan sukupuolen edustajan kanssa.

"Vai mikä voisi olla sinun tapauksessasi ilmiön takana?"

Asiaa on täällä kelattu jo muutama palstamillimetri ennenkin... Mikään mekanismi ei ole homouden syytä avannut kiistatta. Olettamani näistä lukemattomista teorioista on, että on olemassa homouteen altistava perinnöllinen tekijä, joka ei ole kuitenkaan yksitäinen "homogeeni". Myös raskaudenaikainen hormonimyrsky voi vaikuttaa asiaan. Homouden melko tasainen ilmaantuvuus väestössä viittaa biologiseen taustaan.  Ainoa, mikä on tullut selväksi, on se, että homoutta ei opita eikä se ole traumaperäinen.

..nimenomaan ongelmista, jotka johtuvat puutteellisesta vanhemmuuden läsnäolosta ja turvallisten isä- ja äitiroolien asteittaisesta katoamisesta. Tämä ennen kaikkea siitä syystä, etteivät vanhemmat enää pakkotahtisuudesta johtuen saa aikaa olla läsnä lastensa elämässä (mikä nähdäkseni on suurin syy koko tilanteeseen ja siihen, ettei monikaan meistä enää edes tiedä, mitä sanat "rakkaus" ja "vanhemmuus" pitävät sisällään!), mutta myös siksi, ettei mieheydestä ja naiseudesta enää juuri löydy varttuville lapsille tervettä mallia.#22447: - Suuri homokysely

Vaikka sinäkin niputat yleisen tavan mukaan uskovat ahdasmielisyyden ja kaiken ikävältä tuoksahtavan nippuun,  niin kirjoitatat erittäin tärkeästä,  laiminlyödystä,  ehkä hyvin vähän nähdystäkin asiasta:  Tällä kehityksellä on myös hengellisiä ulottuvuuksia,  tai pikemminkin on seurausta  yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksesta.

OHOH !   Pomppasi tuo loppu tuonne alkuun,  mutta käyhän se näinkin päin.