Lähde: Saarisalo Aapeli, Raamatun Sanakirja. Data Universum Oy, Helsinki, sivu 476: TAPPO Alkuaan ei erotettu murhaa, ei pikaistuksissa tehtyä tahallista tappoa tai tuottamustappoa eikä hätävarjeluksesta aiheutunutta kuolemantuottamusta toisistaan, 1.Moos.4:10, 1.Moos.4:15; 2.Sam.3:27; siitä on todistuksena erityisten pakopaikkojen (turvakaupunkien) järjestäminen, joissa vahingossa toiselta hengen ottaneet saivat turvan verikostolta, 2.Moos.21:12-14. Eroavaisuutta koetettiin selvitellä kohdistamalla huomio mm. teon tahallisuuteen, 4.Moos.35:11-33.

sivu 337: MURHA Murhaa pidetään kaikkein suurimpana rikoksena, mihin synti voi ihmisen johtaa, Matt.15:19; Room.1:29; 1.Tim.1:9; Ilm.9:21. Profeettain ajan pahimpia merkkejä ovat häikäilemättömät murhat, Jes.1:21; Jer.6:7; Jer.7:9; Hes.33:26. Murhan kauheus on siinä, että ihminen riistää toiselta tämän kalleimman ja korvaamattomimman maisen omaisuuden: elämän, joka sitä paitsi on Jumalan erityisessä suojeluksessa, 1.Moos.9:6. Murhan syynä on useimmissa tapauksissa viha, 1.Moos.4; vrt. Gal.5:20. Vapahtaja pitää tosin jo vihaakin murhana, Matt.5:21 s. Samoin tekee apostoli Johannes, 1.Joh.3:15. Murhanhengen varsinainen nostattaja on _erkele, joka on ollut murhaaja alusta alkaen, Joh.8:44, ensimmäisestä veljesmurhasta lähtien: "Kain oli 'pahasta'", 1.Joh.3:12.

#25714: - Aapeli Saarisalo: Murha ja tappo

Tappo tai murha. Sama asia. henki lähtee kummassakin.

#25714: - Aapeli Saarisalo: Murha ja tappo

Sivu 407: RAAMATTU (kreik. grammata, kirjoitukset)

Raamattu ei ole vain kirjakokoelma, vielä vähemmin sarja juutalaisen ja kristillisen kirjallisuuden sirpaleita. Se muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Raamattu on kertomus siitä, miten Jumala ilmoittaa itsensä ihmisille eri aikoina ja aikakausina, Ef.1:8-10; Ef.3:5-9; Kol.1:25, Kol.1:26.

--Syntiinlankeemus on Jumalan armon ilmoituksen lähtökohtana.

Kirjoituksen runsauden vuoksi hyppäys myöhempään kohtaan...

--VT:n pysyvä arvo onkin ennen kaikkea juuri siinä, että se ehdottoman varmasti näyttää Jumalan pelastussuunnitelman etenemisen, jonka päätös on uudessa liitossa, Jeesuksen persoonassa. Siinä onkin koko Raamatun "avain". Tämän erikoisen luonteensa Raamattu on saanut Jumalan henkivaikutuksesta, jonka johto siitä ilmenee. Itse Raamattu puhuu tästä vaatien sanoilleen sen mukaista jumalallista arvoa. Samoin Jeesus vetoaa siihen, Matt.19:4; Matt.22:29; Luuk.18:31; Luuk.22:37-24:27, Luuk.24:44. Paavali puhuu Raamatusta Jumalan sanana, Room.3:2; 2.Tim.3:16.