#72: Jumala on rakkaus? - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Jumala on rakkaus 

 Jää uskon asiaksi, uskovan mielestä on tarpeeksi todisteita uskoa Jumalaan ja ei-uskovan mielestä on tarpeeksi todisteita olla uskomatta. Ei-uskova lähtee riittämättömistä todisteista. Uskova pitää Jumalaa yliluonnollisena (toisaalta Jumalalle ei ole mikään yliluonnollista) ja ehdottoman kunnioitettavana auktoriteettina.

Jaksan vain ihmetellä, että miten ei-uskovalla on otsaa vaatia riittäviä todisteita. Missään ei sanota, että ihmisellä olisi oikeus vaatia niitä. Jumalan sanassa on kehotus uskomaan.

Uskova voi kokea jopa päivittäin Jumalan johdatusta ja huolenpitoa. Arkinen aherruskin keventyy, kun se tehdään niinkuin Herralle. Siitä tulee iloa. Syvin ilonaihe on puhtaan sydämen iloa, joka saadaan armosta ja anteeksiantamuksesta. Armo ei ole ihmisoikeus, ei tule kuin Manulle illallinen. Armoa ei ole ihminen itselleen ansainnut, vaan se on ihmisen puolelta ansaitsematonta, on Jeesuksen ansaitsemaa.

"Valoa on sen verran, että voimme uskoa, mutta niin paljon jää hämärään, että voimme olla uskomatta. Näemme liian paljon kieltääksemme Jumalan ja liian vähän saavuttaaksemme varmuuden."

"ristiriitaisummasta taruperinnöstöstä" Uskovalle ei jää noin ristiriitaista vaikutelmaa. Raamattu, kreik. grammata = kirjoitukset. Uutta testamenttia ei voi ymmärtää ilman Vanhaa testamenttia, kumpikin tarvitaan.

#73: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Jumala on rakkaus 

"ristiriitaisummasta taruperinnöstöstä"

Aapeli Saarisalon Raamatun Sanakirja: Raamatun pysyvää arvoa historiallisena lähdeteoksena on tähdentänyt W. F. Albright, joka on Raamatun arkeologian kuuluisimpia tuntijoita, lausuessaan: "Raamatun antamat historialliset tiedot ovat paljon luotettavammat kuin mitä nykyajan kriitilliset oppineet kuvittelevatkaan. Tutkimusteni edistyessä olen havainnut Vanhan testamentin olevan mitä luotettavimman historiallisen lähteen. Sen kertomukset  eivät ole myyttejä, vaan historiallisia asiakirjoja, jotka pitävät paikkansa pienimpiä yksityiskohtia myöten."