#88: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Jumala on rakkaus 

Varmaan sinulle onkin. Hyvä niin.

Jos muut haluavat rakentaa maailman oikeudenmukaisuuden, lähimäisenrakkauden ja välittämisen muulta pohjalta, kai siihen on oikeus.

Tästä on lupa keskustella ja pitääkin. Olemmeko loppujen lopuksi eri mieltä monestakaan asiasta? Minusta vai ei minulla eikä sinulla ole kanttia väittää omistavansa lopullista totuutta - edes jumalien nimissä?

Silti voimme elää ihmisiksi keskenämme, Minun kuvaani vain mahtuu sekin, että ihminen voi ja saa rakastaa toista aikuista ihmistä luutuneiden ennakkoasenteiden estämättä.

Eikö Jeesus ollut kapinallinen? Miksi faninsa eivät ole?

#91: Jumala on rakkaus? - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Jumala on rakkaus 

 Uskovana ihmisenä lähden siitä, että ilman Jumalaa ihminen ei kykene löytämään sitä lopullista totuutta vaikka kuinka etsisi. Ihminen ja ihmiskunta omine ismeineen voi tehdä esimerkiksi heiluriliikettä. Aina saavutettuaan heiluriliikkeen äärimmäisen asennon huomaa, että vikaan on menty ja tämä ei ollut se oikea tapa. Sama asia heiluriliikkeen toisessa päässä, huomataan, ettei näin ainakaan onnistunut. Välissä voidaan olla tietenkin menemättä kumpaankaan laitaan, mutta taas sama juttu. Ainoastaan uskova ihminen on sen löytänyt, mutta osa on tietenkin eksyksissä, langenneessa maailmassa kun elämme. Jumala on sen hyvän lähde, ei ole uskovan ansiota eikä kenenkään ihmisen. Jos lähestymme Jumalaa, Hän lähestyy meitä!

 "Jos ihmisen omatunto paatuu, ihminen käy kyvyttömäksi tajuamaan Jumalasta tulevia vaikutuksia, erottamaan hyvän pahasta, kääntymään ja tekemään sitä, mikä on hyvää. Se saattaa samoin olla kyvyttömyyttä tajuta hengellisen elämän korkeimpia puolia, esim. Jeesuksen jumalallista kirkkautta. Ihminen on itse alunperin syypää paatumukseensa, mutta Jumala voi halutessaan paaduttaa paatumuksen tiellä olevan ihmisen, jotta hänen syntinsä kävisi ilmi muille varoitukseksi."

Jumala näkee pitkälle, me vain lähelle. Tuota ajattelin pikkasen jatkaa:

"Ihmisen tila on vaarallinen, jos hän tekee syntiä hyvällä omallatunnolla, jos hän vakaumuksesta kieltää synnin tuomittavuuden ja Jumalan oikeuden ihmiseen. Sellaisella tilalla on absoluuttinen (ehdoton) synnin arvo.

On paatumusta, joka on saavuttanut rauhallisen, näköjään vakaumuksellisen kieltämisen asteen. Sellaisen ihmisen kasvot ja sydän ovat "kalliota kovemmat", kuin timantti, niska ja otsa kuin rautaa." (Aapeli Saarisalo, Raamatun Sanakirja)

Ei ole tarkoitukseni loukkausmielessä kirjoitella. Ajattelen asiaa siten, että Jumalan vihamies, vihollinen, sa)tana, on oveluudellaan ja kataluudellaan saanut suuren määrän ihmisiä houkuteltua valheverkkoonsa, koska monet ihmiset eivät usko kummankaan heidän olemassaoloonsa. Siis helppo homma. Ei-uskovat tuntuvat ajattelevan helvetissä olevan kivat rokkibileet, mutta eihän se niin mene. Raamatun mukaan vihollinen ei piinaa kadotuksessa ketään, vaan on myös itse rangaistuna. Myöskään Jumala ei kiduta ketään helvetissä. Hän vain on poissa sieltä, ja poissa on silloin kaiken hyvyyden, kauneuden, ilon, onnen, lohdutuksen, rakkauden lähde. Helvetti merkitsee ikuista kadotusta Jumalan kasvoista, koskaan päättymätöntä ja täydellistä eroa Jumalasta. Ajattelen, että helvetti on alunperin tehty vihollista varten, mutta myös ihminen meni ja lankesi.

Helvetti on sitä, että Jumala ei enää ole "heidän" luonaan. Tässä maailmassa ja elämässä Jumala oli vielä läsnä niidenkin elämässä, jotka eivät uskoneet häneen, vaan halusivat ja pyrkivät eroon. Hän antoi aurinkonsa paistaa ja viljan kasvaa epäuskosta riippumatta, antoi ihmisiä, jotka rakastivat ja lohduttivat. Hänen rakkautensa ja pitkamielisyytensä odotti ja kutsui.

Kirkko ja papit ovat alkaneet ujostella taivasta ja hävetä helvettiä. Taivas tuntuu pyhäkoulumaiselta ja puhe helvetistä julmalta, vastenmieliseltä ja kovin alkukantaiselta pelottelulta. Niinpä helvetin pelko on hälvennyt ihmisten mielistä ja näin poistettu se viimeinenkin puomi, joka ennen vanhaan vielä toppuutteli tekemästä pahaa toisille ja itselle. Raamattu ja erityisesti Jeesus itse puhuvat kuitenkin paljon taivaasta ja helvetistä. Emme kait tohdi Jeesusta pitää itseämme rakkaudettomampana? Rakkaudessa täydellinen Herramme varoitti helvetistä ja kehotti taivaaseen.

Näistä vaikeneminen ei ehkä olekaan tahdikkuutta ja hienotunteisuutta, vaan mitä suurinta rakkaudettomuutta ja suvaitsevaisuudeksi naamioitua välinpitämättömyyttä!

Jeesus voitti (Vapaaehtoisesti antoi henkensä. Tähän tarvittiin puhdas uhri. Muuta puhdasta uhria ei löytynyt kuin Hänen, Isän, oma Poikansa) puolestani vihollisen ja valmisti minulle tien ulos sen ansoista. Tajuatko, mitä se merkitsee? Mikä olisi kohtaloni ilman sitä? Mikä oli Hänen motiivinsa tehdä se? Kun äiti huomaa, että lapsi on juoksemassa auton alle, syöksyy hän ottamaan hänet kiinni ja pelastaa hänet. Tämä on heijastus siitä motiivista, joka Isällä ja Jeesuksella on meitä kohtaan.

Sanotaan, että Jumala on rakkaus. Tämä käsite on madallettu ihmisen rakkauden tasolle. Se on jotakin paljon enemmän. Se on väkevämpi kuin kuolema.

Rakkauden motiivi, ettei yksikään hukkuisi.

Viholliselle on helppoa muovata ihmisen mieltä ja vangita se omiin tavoitteisiinsa eli tuhota Isän tavoitteet ja teot. Ihminen ei tunnista vihollisen mielen manipulointia ja lähtee sokeana toteuttamaan sitä. Yhä harvemmaksi tulevat ne, jotka sanovat näitä asioita ääneen.

Ihminen luulee, että hän on maapallon herra ja hallitsija. Ylväänä hän uhmaa luonnonlakeja ja pyrkii muokkaamaan niitä uusiksi. Hän riistää luonnonvaroja vastuuttomasti ja vähät välittää niiden seurauksista. Ne ovat vain kertakäyttötavaraa ja jätetään jäljet sikseen. Ei ihme, että Isän kärsivällisyys ja pitkämielisyys alkaa olla loppuunkäytetty. Hän yrittää varoittaa ihmiskuntaa ja ravistella hereille siitä uhmasta, jota ihminen harjoittaa Häntä ja Hänen säädöksiänsä vastaan. Luonnonkatastrofit ovat tätä ravistelua, mutta ihminen sulkee silmänsä ja sydämensä haluamasta liittää tähän Isän puhetta ja varoitusta. Hän keksii selitelmiä sille, mikä johtuu mistäkin geologisesta ja fysiologisesta tekijästä. Tämä syyn löytäminen käy yhä vaikeammaksi ja tapahtumat ovat yhä yliluonnollisempia. Ihmisen kapina Isä Luojaa kohtaan alkaa näyttää yhä säälittävämmältä. On kuin muurahainen yrittäisi hallita asioita ja luulee siihen pystyvänsä. Isä joutuu koventamaan panoksiansa todistaakseen ihmiselle, kuka hallitsee säät ja luonnon. Raamatussa kerrotaan, kuinka tässä lopulta käy.

Raamattua kannattaisi lukea enemmän Uuden testamentin puolelta. Vanha testamentti pitää sisällään esim. Mooseksen aikaisia asioita. Muita tavallisia kirjoja luetaan järjestyksessä alusta loppuun.

Eletään vaan ihmisiksi kun ihmisiä ollaan ja pidetään Suomi pystyssä, maksetaan verot ja maksut turhia murisematta. Pahoittelut kirjoituksen pituudesta. Nykyihminen ei jaksa keskittyä puolta sekuntia pitempään.