Lähettäjä: värry
Päivämäärä: 9.6.10 14:07:49

Olen kasvattanut useamman rodun pentuja ja erittäin hyviä emoja pennuilleen ovat olleet kaikki. Kuitenkin lähes poikkeuksetta jokainen on alkanut vieroittaa pentuja 4 viikon iässä itse ja viiden viikon kohdalla ovat vain ohimennen käyneet kurkkaamassa pentulaatikossa niitä mutta eivät ole antaneet imeä eivätkä sen enempää opettaneet niitä. Ulkona kun ovat olleet yhdessä emo ja pennut niin tämän viiden viikon jälkeen pennut ovat olleet hyvin omatoimisia ja tuskin huomanneet emoa vaan hakeutuneet avoimena ja iloisena ihmiskontakteihin.

Itse pidän parempana ns. kaksivaiheista vieroittamista jossa ensin emo vieroittaa pennut mutta pennuille jää tuttu ympäristö sekä pentuesisarukset vielä kaveriksi.
Pennut luovutetaan 7- 8 viikon iässä jolloin tapahtuu vieroituksen ns. toinen osio eli pentu muuttaa uuteen kotiinsa. Kaikki pentuni ovat olleet reippaita heti uudessa kodissaan, syöneet hyvin ja nukkuneet rauhallisena ensimmäisestä yöstä alkaen kun on ollut tuttu peitto tai muu vastaava mukana.

Pahempana pidän sitä että pennut ovat emon ja pentuesisarusten kanssa kunnes tulee yhtäkkinen repäisy uuteen kotiin. Pidän tälläistä adressia hyvin harkitsemattomana ja se osoittaa vaan sen että ei ole kokemusta riittävästi henkilöillä jotka tätä ehdottavatkaan.

Tasapainoinen ja hyvän hermorakenteen omaava emo hoitaa hyvin pentunsa tuohon viiteen viikkoon asti, yleensä tuo ominaisuus on periytyvää ja näin ollen tälläisestä emosta tulee myös tasapainoisia ja hyvän hermorakenteen omaavia pentuja ja tälläisiä teennäisiä väkisin emon luona pidettäviä pitkiä vieroituksia ei tarvita vaan parasta pennuille on tuo mainitsemani kaksivaiheinen, lempeä vieroitus.

Lähettäjä: värry
Päivämäärä: 9.6.10 17:51:10

 Kokemusta meiltä löytyy liki kolmenkymmenen vuoden ajalta ja aakkoset on käyty läpi ja toisella kierroksella ollaan.

Jatkoa tuohon mitä kirjoitin edelliseen ulkona olosta pentujen kanssa. Sosiaalistan pentuja hyvin paljon sen jälkeen kun emo on vieroittanut pennut viimeistään viiden viikon iässä, pentujen kanssa oleskellaan paljon ja luodaan näin harmoonista koira-ihmissuhdetta jossa koira oppii luottamaan täysin ihmisiin sekä ulkona että sisällä. Pennut asuvat pääsääntöisesti perhekoirina tulevissa kodeissa joten pidän tätä luottamuksen luomista hyvin tärkeänä että pennuilla olisi jo hyvä pohja kun muuttavat uuteen kotiin.
Ulkoillessani pentujen kanssa minulla on myös mukana muita aikuisia, hyväluonteisia koiria jotta pennut saavat myös positiivisia kokemuksia kohdatessaan toisia koiria. Ilahduttavaa on aina huomata kuinka pennut hakeutuvat ihmisten pariin iloisina ja luottavaisina on sitten kyseessä oma väki tai pennun katsojat/ ostajaehdokkaat. Tällä tavoin toimien ei tule itkuisia öitä eikä muitakaan vastaavia ongelmia uudessa kodissa kun vielä ohjeistan kunnolla pennunostajat elämään pennun kanssa.

Toinen ongelma tulee, varsinkin pienten rotujen kanssa, jos emolta tulee paljon maitoa ja emo imettää pitkään niin saada pennut syömään kunnolla ennen luovutusta. Pidän tärkeänä sitä että pennut syövät kunnolla kolmen- neljän viikon ajan jo kasvattajan luona kiinteää ruokaa. Näin näen kunnolla että pentujen mahat toimii ja pentu syö hyvin. Tällä vältetään myös ongelmat uudessa kodissa.

Edelleen olen vakuuttunut että tuo adressi on ajattelematon ja selkeästi vähän/ ehkä yhden rodun kokemuksella laadittu ja näin ollen ei ole huomioitu erittäin tärkeitä asioita pennun tärkeässä vaiheessa: elämässä ennen uuteen kotiin menoa ja uuteen kotiin mennessä.

#24: kaksi puolta - Mielenkiintoinen pointti bongattu hevostalli.netin senioripalstalta

Tämä on ainoa järkevä kirjoitus koko tässä viestiketjussa.

Enemmistö kirjoittajista taitaa olle höperöitä "kettutyttöjä" , joilla ei ole minkäänlaista kokemusta koirien kasvattamisesta.