Meillä jo on laki joka velvoittaa lähivanhemman edesauttamaan lapselle arvokkaita ihmissuhteita. Erityisesti tämä oikeus koskee etävanhempaa. Sosiaalitoimi ei vain tahdo usein puuttua näihin vääryyksiin ja jättää selvittämättä asioiden todellisen laidan. Erotilanteissa jossa parisuhde on muodostettu kovin hatarilla perusteilla aikaansaa eron tullessa vastuunpakoilua ja katkeruutta. Tätä jo olemassa olevaa lakia ei monesti noudateta virannomaisten taholta. Se on aikaansaanut monia lepsen edun vastaisia toimenpiteitä kun on asetuttu lähivanhemman tai samaa sukupuolta olevan puolelle. On todella ikävää että vanhemman moraaliton elämä repii sitten lapsen oikeudet riekaleiksi, ja lasten pahoinvointi on näidenkin itsekkäiden tapausten myötä lisääntynyt voimakkaasti.

Minusta tämä lakialoite on hyvä, mutta tässä hypoteettisessa oikeusvaltiossa vain eivät viranomaiset tunnu noudattavan näitä lakeja. Kumpa ihmiset mielihalujaan toteuttaessaan miettisivät paremmin millaisen kumpanin valitsisivat. Tämä moraalittomuus on saanut valtavasti pahoinvointia tässä pahoinvointiyhteiskunnassa, jossa lapsia käytetään keppihevosena. Todella hyvän kuunnelman asiasta teki Kirsi Virtanen jokunen vuosi sitten: "lapset keppihevosina"

Vieraannuttaminen on väärin. Siinä kärsivät kaikki osapuolet mukaanlukien vieraannuttaja itse, lapsi ja yhteiskunta. Panettelu on heikon ihmisen valheellista toimintaa. Kun aikaa kuluu niin lapsi usein huomaa mikä on sittenkin ollut totta ja mikä ei. Minut vieraannutettiin lapsistani. Viranomaiset olivat vain myötävaikuttamassa vieraantmiseen, mutta väärä toiminta aina laajenee ja valheiden tukemiseksi on tehtävä uusia valheita. Lapsi tahtoo oikeutta ja silloin vieraannuttaja voi itse joutua kärsimään vieraannuttamisesta. Monesti lapsi havaitsee vääryyksiä kohtelussaan koska vieraannuttaja ei itseasiassa rakasta lastaan ja koska lapsen perustarpeeseen kuulu rakkaus ja oikeudenmukaisuun niin tämä kasvaessaan tahtoo muuttaa vieraannutetun luo. Tällöin selviää asioiden todellinen motiivi joka vieraannuttajalla on rakkaudettomuus lapsen välityksellä ex kumppaniaan kohtaan.

Toivoisin vieraannuttajien ennekaikkea miettimään tekojensa hintaa. Jos syyllistytte vieraannuttamiseen niin lapsi kyllä oppii samat metodit ja saatatte huomata joutuneenne sen uhriksi itse. Kantakaa vastuuta ja pyrkikää siihen että yhteys toiseen vanhempaan ja sukulaisiin säilyisi mahdollisimman monipuolisena. Älkää tehkö lapsesta katkeraa. He eivät ole valinneet vanhempaansa vaan te olette valinneet sen hänelle.

Olen lakiehdotuksen kannalla.

#26: Totuus tulee ennenpitkään ilmi - Sosiaalitantat kun vain ymmärtäisi laeista jotain

Minä taas olen äiti jolla luonnehäiriöinen ex puoliso. Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että pääsin irrottutumaan lasteni kanssa sairaaksi tekevästä "kodista" jossa mieheni käytös sairastutti lapset. Vanhempi lapsista ei halua nähdä isäänsä ja norempi on onneksi oikeudenkäyntien kesken eräisyyden vuoksi saanut viettää turvallista, tasaista ja rauhallista elämää ilman isän häirintää. Kouluarvosanat ovat parantuneet ja käytöhäiriöt poistuneet. Kokemuksesta tiedän, että kaikki henkilöt eivät sovi vanhemmiksi. Olen ajatellut, että kun lapset kasvavat aikuisemmiksi he saavat vapaasti vierailla ja viettää aikaa isänsä kanssa jos haluavat. Silloin ei henkinen väkivalta ole pakollista kestää, vaan lapset voivat poistua paikalta jos isän käytös sitä vaatii. Kyllä tapaamiset ja yhteinen lasten kasvattaminen olisi ollut hienoa ja antanut minullekkin kaivattuja hengähdystaukoja, mutta se ahdistus ja huuto ja tuska joka lapsella oli tapaamisten jälkeen oli niin hirveää, että tapaamiset oli pakko keskeyttää. Olen  sitä mieltä, että vanhempi voi olla lapselle kaikkea muuta kuin hyväksi. Siksi lakia ei ole syytä muuttaa.