Pojallamme todettiin astma seiskaluokan keväällä. Siis keväällä 2013 ensimmäisen yläastevuoden jälkeen. Pakilan yläasteen huono sisäilma on pahentanut poikamme astmaoireita edelleen syksyllä 2014.

Sisäilman aiheuttamat hengitystiesairaudet syövät maamme kilpailukykyä.

Sairastuin itse viime vuonna työpaikallani sisäilman aiheuttamaan oireyhtymään, johon syön nyt lääkkeitä. Hirveää, jos kaikki lapsemme joutuvat kokemaan mahdollisesti saman kohtalon tulevina vuosina. Seuraan päivittäin heidän oireitaan ja nuhat senkuin sitkistyvät. Kaava menee näin: flunssat, nuhat, kuumeilut, väreilyt ja vilut yleistyvät, silmät ja nenät vuotavat, epämääräistä huonoa oloa, väsymystä, tulehduksia, poissaoloja, lievä oireilu, lievät lääkkeet, oireilujen jatkuminen, pahat oireilut, rankemmat lääkkeet, työperäinen astama, allergia ja lääkkeet loppuelämäksi. Tätäkö me haluamme lapsillemme?

Kaksi vanhinta lastani ovat käyneet kyseisen koulun ja kolmas aloittaa ensi syksynä. Tämänkö vuoksi molemmilla alkoi astmaoireet ja jatkuvat sairastelut ja pahoinvointi yläasteaikoina.

On käsittämätöntä, että lasten annetaan sairastua paikassa, jossa heidän tulee viettää päivittäin pitkiäkin aikoja.

Esikoisemme kohdalla yläaste on jo takana ja sairastelua oli silloin viisi vuotta sitten hänelläkin. Nyt keskimmäinen 8-luokalla ja syksyn poissaolojen määrä 150 tuntia kertokoon tilanteen vakavuuden. Avaava astmalääke saatiin käyttöön ja kaikki poissaolot johtuvat päänsärystä, huonosta olosta, tunteesta ettei saa happea koulupäivän aikana. Joululoman ja hiihtoloman jälkeen kouluun palatessa ollut myös silmien kirvelyä ja kuivumista. Oikeasti pelottaa tällä hetkellä 4-luokallla olevan kuopuksemme tuleva kohtalo, hänellä kun on jo astma valmiiksi. Olemme harkinneet vakavasti alueelta muuttoa ennen hänen yläasteelle siirtymistään, koska mitä luultavimmin hänen koulunkäyntinsä Pakillan yläasteella ei tule olemaan mahdollista, mikäli koulua ei peruskorjata ja nopeasti!