Elävänä syntynyt abortoitu sikiö on pelastettava!

Ota yhteyttä adressin tekijään

Tämä viestiketju on automaattisesti luotu adressista Elävänä syntynyt abortoitu sikiö on pelastettava!.

NG

#1

09.11.2012 23:49

Jenkeissä tämänkaltainen laki on ollut voimassa jo kymmenen vuotta - Suomeenkin tarvitaan inhimillisyyttä ja ihmisarvoa kunnioittava laki.

Anonyymi

#2 Mukavaa kuulla!

10.11.2012 00:28

Toivotaan että kv. esimerkit voisivat vaikuttaa rohkaisevasti myös täällä meidän päättäjiimme.
NG

#3

10.11.2012 19:15

En tajua, kuinka tällaisesta on edes keskusteltava - kuinka murhayrityksestä selvinnyttä lasta ei tulisi jonkun mielestä auttaa?! Kovasydämistä ja järkyttävää.. Toivottavasti tämä edes herättää ihmisiä miettimään. Entä jos itse olisit haukkonut henkeä vastasyntyneenä, eikä kukaan olisi ottanut syliin ja hoitanut?

JK

#4

11.11.2012 23:14

Hienoo että joku on tälläiseen lähteny
Soili Haverinen KD, Vantaa

#5 Ihmisarvoa ei mitata grammoissa

12.11.2012 15:29

Toivottavasti tästä viriää laajempikin keskustelu aborttien eettisyydestä. Ihmisarvoa ei voi mitata grammoissa.
Sakari Meinilä

#6 Re: Ihmisarvoa ei mitata grammoissa

12.11.2012 18:25

#5: Soili Haverinen KD, Vantaa - Ihmisarvoa ei mitata grammoissa

Niin, painava ihminen ei ole kevyttä arvokkaampi. Nuori ei ole arvottomampi vanhaa, eikä päin vastoin. Ihmisarvo on ihmisen arvo.

Hanne

#7 Mihin adressia käytetään

12.11.2012 22:50

Onko adressi tarkoitus luovuttaa jonnekin nimien keruun jälkeen? Mitä kanavia käyttäen sen on tarkoitus vaikuttaa? Aihe on hyvä ja tärkeä.
Sofia K.

#8 Tämä on vaan niiiin väärin!

13.11.2012 00:18

Ei ole enään sikiö kun on syntynyt elävänä! Ei ole enään abortti, vaan murha!
Kaikilla oikeus elää

#9

13.11.2012 07:24

Järkyttävää että ns.sivistynyt yhteiskunta voi hyväksyä ihmishengen riiston (peitenimi = abortti) puolustuskyvyttömältä ihmiseltä kun on kyseessä vasta alkanut elämä! Lakiteitse sikiöltä riistetään oikeus elämään ja suoritetaan laillistettu genocide = kansanmurha terveyshoitohenkilökunnan taholta silmiemme alla! Ja kansa kääntää katseensa pois ja pesee kätensä koko asiasta.
Touko Hakala

#10 Ihminen päättää - Jumala säätää

13.11.2012 09:32

Allekirjoitin, vaikka toisaalta mietin, että milloin olisi parempi, että syntynyttä sikiötä ei elvytettäisi. Kuka sanoo missä on elämän ja kuoleman raja? Voinko olla elämän puolella vaikuttaessani elämän hitaaseen tai pikaiseen (eutanasia) välittömän tai välillisen päättymisen aikaansaamiseen? Isoja kysymyksiä. - Oliko se Mozart, jonka jääminen henkiin oli pienestä kiinni? Ja vaikkei suurmiestä tulisikaan, jokainen on Luojansa silmissä ainutlaatuinen ja kallis!

Vieras

#11

13.11.2012 11:29

lisää viattomia tähän maailmaan jossa jo apua ja kotia tarvitsevia on liian paljon.
kätilö

#12 Mielipide

13.11.2012 15:18

Keskustelu olisi mielekkäämpää kun mietittäisiin, mihin asti meillä saa abortin vaikkapa sosiaalisilla perusteilla. Toisalta jos ei pysty huolehtiman omista asioista niin, että tajuaa olevansa raskaana riittävän varhain niin kuinka pystyisi huolehtimaan lapsesta. Suurin osa tämän maan aborteista tehdään yli 20 vuotiaille aikuisille ihmisille, joilla monilla on jo pieni lapsi ennestään. Näitä pitäisi pyrkiä ennaltaehkäisemään ensisijaisesti. Myös moni abortin tekijä saattaa synnyttää vain vuotta myöhemmin. Millä nämä saataisi pois?

Leikkaushoitokin on hyvin venyvä käsite. 23 viikolla syntyneen pikkukeskosen leikkaaminen tai selviytyminen eloon ei todellakaan ole yksiselitteinen ja helppo juttu. On vaikea sanoa mitä kukin kestää ja jaksaa kantaa toisen puolesta.

Abortoidun sikiön kuuluisi syntyä elottomana. Istukan toiminta lopetetaan lääkkeellä ennen varsinaista aborttia. Jos näin ei käy jokin on mennyt pieleen.

Iso osa kätilöistä/sairaanhoitajista jotka aborttipotilaita hoitavat eivät ole kovin aborttimyönteisiä. Ei ole kuitenkaan meidän paikkamme tuomita niitä ratkaisuja, joita toinen ihminen tekee. Vaikka emme aina niitä ymmärrä saati pysty hyväksymään.
Pienet kasvot koskettivat

#13 Kätilölle

13.11.2012 18:26

Maassamme on valtava määrä pareja, jotka eivät voi saada biologista lasta ja tahtoisivat adoptoida. Aborttiputken sijasta tuisi olla aitoa neuvontaa, jossa raskaana olevalle tarjotaan mahdollisuuksia synnyttää lapsi. Itselleni abortin karmeus on tullut konkreettiseksi kokemani kohtukuoleman sekä keskosvauvan syntymän kautta. Lapsi on ihminen alusta asti. Hyvin pienellä "sikiöllä" on jo perheeseen tunnistettavat kasvot.

Moni sanoo, että "ei ole meidän tehtävämme tuomita". Kenen tehtävä se sitten on? Eihän laki muutu, ellei siihen ole julkista painetta. Jos näistä murhista vaietaan, jokainen vaikeneva on syyllinen. Tuskin abortin tehneet naisetkaan voivat yksinään syyllisyyden taakkaa kantaa, koska kyse on laillisesta toiminnasta, joka rahoitetaan verovaroin. Moni tekee abortin painostuksen alla. Kollektiivinen vastuu vaatii laajaa keskustelua. Abortin tehneiden on ikävä kyllä vain kestettävä se, että heille tulee keskustelusta paha olo. Tärkeintä on tulevaisuus ja annammeko tämän toiminnan jatkua.
Oikeus syntyä toivottuna

#14 Oikeus aborttiin oltava!

13.11.2012 19:14

Itse olen eri mieltä kuin suurin osa täällä kirjoittaneista. Minun mielestäni jokaisella lapsella on oltava oikeus syntyä toivottuna ja haluttuna. Kenen etu olisi pakottaa nainen synnyttämään esim. vaikeasti vammainen lapsi, joka sitten kuitenkin todennäköisesti sysättäisiin yhteiskunnan hoidettavaksi?

Ei olisi oikein pakottaa naista synnyttämään tervettäkään ei toivottua lasta. Jos vaikkapa päihdeäiti pakotettaisiin jatkamaan raskautta, kuinka hyvää hoitoa luulisitte kohdussa kasvavan sikiön saavan jos äiti käyttäisi vaikkapa alkoholia tai huumeita koko raskauden ajan?

Itse olen tuleva iäkkäämpi äiti. Minulle tehtiin kromosomitutkimukset ja seulonnat, ja jos niissä olisi ollut jotain "vikaa" olisin päätynyt aborttiin. En vain kestäisi enää tässä iässä sitä, että ainoa tuleva lapseni olisi vaikkapa vaikeasti vammainen. Olen kokenut myös keskenmenon, joten tiedän kyllä miltä menetys tuntuu.

Jokaisen ihmisen tulisi vierailla vaikkapa Ylöjärvellä Ylisellä, jossa sijaitsee vaikeasti vammaisten ihmisten "säilytyspaikka". Se on täynnä mitä surullisimpia kohtaloita. Itse en haluaisi olla asukas siellä, enkä myöskään halua että lapseni koskaan olisi siellä. Monella ei vaan voimavarat vammaisen lapsen kanssa riitä.

On helppo tuomita muita jos itsellä sattuu olemaan vain terveitä lapsia.
Sakari Meinilä

#15 Adressin kohtalo?

13.11.2012 19:47

Tuleepas nimiä ropinalla! Hieno homma. Keskustelukin näyttää hyrkähtäneen liikkeelle.

Keskustelu tunnetusti netissä helposti laajenee ohi alkuperäisen aiheen, jonka tahallani rajasin mahdollisimman selkeään tapaukseen. Näin mahdollisimman moni voi nähdä asian samalla tavalla ja kirkkain mielin allekirjoittaa vetoomuksen. Tässähän kysymys on siis jo syntyneestä (vaikka abortoituneesta) elävästä ihmisestä jota moni tavallani näyttää haluavan suojella. Tämän mielestäni hyvin selvän tapauksen kautta voisimme toivoakseni saada "ajatusmateriaalia" jolla voi sitten pohtia myös monien mielissä mitä ilmeisimmin myös niitä epäselvempiä tapauksia, siis abortti-asiaa laajemmin. Tällaista keskustelun laajentamistahan joku aiemmin jo kaipailikin.

Toivon mielipiteiden vaihdossa käytettävän maltillisia äänenpainoja ja asia-argumentointia keskinäisen kunnioituksen hengessä ja tuomion sanoja vältellen.

Joku kyseli mihin tämä adressi sitten laitetaan.

Pistin tämän liikkeelle aika pienellä harkinnalla, Päivi Räsäsen mainitseman kätilön kertomuksen koskettamana sillä tunteella että muutenhan asia taas unohtuu. Adressin lopullinen kohtalo ei ole vielä aivan selvänä. Pelkkä adressin olemassaolo ja leviäminenhän toimii jo osaltaan adressin edustaman tavoitteen ajamisena. Osaltaan asiassa tulee vaikuttamaan allekirjoittajien määrä. Jos heitä saadaan paljon, adressin voisi kannattaa luovuttaa juhlallisesti (tai vähemmän juhlallisesti) jollekin julkiselle taholle joka voi asiaan vaikuttaa. Tällä hetkellä allekirjoittajien määrä näyttäisi kasvavan jyrkästi. Mieleeni tulee lähinnä lainsäätäjiä, poliitikoja ja kirkon edustajia.

Toisaaltahan tämän liikkeelle pannun viestin voi jo nyt kaiken aikaa halutessaan välittää kuka hyvänsä kenelle hyvänsä vain vinkkaamalla tähän adressiin. Muista adresseista lueskelin että jotkut ovat saaneet aikaan haluttuja vaikutuksia pelkällä sen olemassaololla ilman että olisivat sitä mihinkään luovuttaneet.

Otan ideoita vastaan.
Miina P.

#16 Hedelmöityksestä alkaa elämä

13.11.2012 20:25

Olen sitä mieltä, että elämä alkaa hedelmöityshetkellä. Pieni ihminen ei ole missään vaiheessa vain epämääräinen solumuodostelma. Jokainen abortti on tappamista, eikä ihmisen surmaamista voi pitää hyväksyttävänä.
Onnellinen äiti

#17 Minulla on vammainen lapsi

13.11.2012 20:50

Nimimerkki "Oikeus aborttiin on oltava" sanoi: "On helppo tuomita muita, jos itsellä sattuu olemaan vain terveitä lapsia". Minulla on vammainen lapsi ja juuri siitä syystä koen loukkaavana sen, että vammainen lapsi ei nauti samaa oikeutta ihmisarvoon kuin terve lapsi, vaan hänet voidaan abortoida vielä rv 24. Vammaisten lasten vanhemmat eivät yleensä puolusta vammaisten lasten aborteja, koska näkevät oman kokemuksensa pohjalta sen, mikä arvo ihmisellä on vammasta huolimatta. Ihminen on aina enemmän kuin hänen vammansa tai sairautensa. Elämä yllättää, aina. Lapsi tuo aina siunauksen mukanaan. Eikä lapsi ole vanhempiaan vaan vanhemmat lapsiaan varten.
Isänpäivänviettäjä

#18 Re: Minulla on vammainen lapsi

13.11.2012 23:04

#17: Onnellinen äiti - Minulla on vammainen lapsi

Minullakin on vammainen lapsi ja en ikinä olisi suostunut aborttiin , jos olisin saanut tietää lapseni vammaisuudesta ennen hänen syntymäänsä. Meillä kaikilla on kummallinen taipumus haluta rinnallemme vain terveitä, menestyviä, kauniita .... kanssakulkijoita. Haluaisimme hallita elämäämme. Miksi vain syntymättömän lapsen saa abortoida vammaisuuden perusteella, mutta jo syntyneen lapsen elämää ei saa päättää. Voihan lapsi vammautua vaikka onnettomuuden seurauksena. Olen myös miettinyt, mitä vastaan lapselleni kun hän saa tietää, että SUOMESSA hänen kaltaisiaan ihmisiä aktiivisesti ja järjestelmällisesti  etsitään äitien kohduista abortointia varten. Asialle on tehtävä jotain toivottavasti tämä johtaa parempaan tulevaisuuteen, tahdon kiittää kaikkia adressin allekirjoittaneita.

Josef

#19 Re: Minulla on vammainen lapsi

13.11.2012 23:15

#17: Onnellinen äiti - Minulla on vammainen lapsi

Se etteivät vanhemmat ole valmiita ottamaan vastaan vaikeasti vammaisen lapsen mukanaan tuomaa valtavaa tuskaa itselleen, parisuhteelleen ja perheelleen EI tarkoita vammaisen lapsen ihmisarvon väheksymistä tai kieltämistä.

Yksikään vanhempi ei halua "perua" syntynyttä lastaan - oli tämä sitten kuin vammainen tai terve tahansa. Silti vammaisen lapsen kasvattaminen on usein niin raskasta, satuttavaa ja muun elämän tuhoava prosessi, ettei siltä säästyväksi toivovia tule syyllistää. Tässä ei puhuta rodunjalostuksesta, vaan yksinkertaisesti (monessa tapauksessa vieläpä usean eri ihmisen) elämänlaadun RAJUSTA romahtamisesta.

Myös uskovaisilta ihmisiltä toivoisin hieman kohtuullisuutta retoriikassaan. Kaikille kun elämä ei ole itseisarvo ja siittiö sekä syntymätön sikiö edes elämän kriteerit täyttävä biologinen vaihe.


Vieras

#20 Re: Oikeus aborttiin oltava!

13.11.2012 23:22

#14: Oikeus syntyä toivottuna - Oikeus aborttiin oltava!



ja myös #12.

Olen samoilla linjoilla.

minä

#21 hyi teitä kyllä vastanneet!

13.11.2012 23:31

toivon jokaiselle kyllä tähän vastanneelle sitä tilannetta, että olette lääkärin kanssa yhdessä päätyneet vaikeasti sairaan lapsen kohdalla raskauden keskeytykseen, viime metreillä kenties, että on saatu lopullinen varmuus siihen ettei lapsella ole toivoa. Sitten te vasta voitte ymmärtää mitä tämä tarkoittaa. Sitä että joku sanoo että lapsella olisi oikeus elvytykseen.. vaikkei toivoa ole! Miksi lisätä lapsen kärsimystä, pitkittää rakkaimpansa tuskaa hetkeäkään, jollei toivoa ole? Joka niihn saappaisiin joutuu ymmärtää vasta sen. Helppo pn tätä myötäillä kyllä kommentoinnilla, mutta katsoppa sylissä omaa lasta jolla toivoa ei ole, ootat että tuska loppuu eikä lapsi kärsisi yhtään ylimääräistä hetkeä. Se tuska jos kuoleman sairasta lsta alettaisiin aktiivisesti elvyttämään.
Ei ole edes kyse vammaisen lapsen kasvattamisesta vaan näissä tilanteissa todella elinkyvyttömästä lapsesta jolla toivoa ei ole. Hyi joka ainoaa kyllä vastannutta! toivon teille niitä saappaita joissa seisotte 23 viikkoinen kuoleman sairas lapsisylissä jolla ei ole toivoa, vasta sillä kohdalla osaatte sanoa haluatteko lasta elvytettävän jos keskeytykseen on päädytty siksi ettei lapsella ole toivoa elämästä
mari

#22

14.11.2012 02:20

Itkin haikeasti kun luin kirjeen abortista. Jumalan nimissa tama kaytanto on lopetettava.
Martti Vaahtoranta

#23 Re: Re: Oikeus aborttiin oltava!

14.11.2012 08:55

#20: - Re: Oikeus aborttiin oltava!

Emme keskustele vanhempien tunteista, odotuksista emmekä toiveista, kun puhumme lapsen oikeudesta syntyä ja elää. Se on lapsen subjektiivinen oikeus, jota hänen omat vanhempansa eivät voi häneltä ottaa pois, eivät sittenkään, vaikka lapsi ei täytäkään niitä odotuksia, jotka häneen asetetetaan.

Kestämättömien tilanteiden estämiseksi on kehitettävä adoptiojärjestelmää, joka tekee mahdolliseksi antaa syntynyt lapsi toisten hoidettavaksi, jos se tuntuu itsestä mahdottomalta.

Me tarvitsemme ehdottomia rajoja, joiden yli ei edes kyyneliä vuodattaen kuljeta. Ihmiselämän loukkaamattomuus sen alusta loppuun asti on yksi näistä rajoista.

Onnellinen äiti

#24 Josefille

14.11.2012 10:56

Helppo elämä on mielestäni eri asia kuin onnellinen elämä. Vammaisen lapsen kanssa elämisessä on monia haasteita, mutta ihmettelen, millä perusteella puhut elämän laadun romahtamisesta vammaisen lapsen synnyttyä. "Muun elämän tuhoava prosessi". Ei kuule ole tätä päivää tuollainen näkemys. Vammaisen lapsen kanssa eläminen on kuitenkin just sitä arkea iloinen ja suruineen kuin terveenkin lapsen kanssa. Molempien kanssa tulee tilanteita, joissa joutuu kovan paikan eteen ja kasvamaan ihmisenä. Lopulta huomaa, että tästäkin selvittiin. "Valtavan tuskan" sijasta olemme kokeneet valtavaa iloa lapsestamme. Toki myös huolta ja vaivannäköä, mutta olemme esim. molemmat koulutettuja ja työelämässä. Tänä päivänä vammaisen lapsen kasvatukseen saa hyvin tukea, esim. terapioita ja erityisopetusta. Seulonnoilla haetaan säästöjä näistä kuluista. Samalla ylläpidetään juuri tällaisia suvaitsemattomia asenteita, joiden vuoksi mm. vammaisten työllistyminen etenee hitaasti. Vanhempia pelotellaan valtavalla tuskalla ja elämän laadun romahtamisella.
Oikeus syntyä toivottuna

#25 Re: Minulla on vammainen lapsi

14.11.2012 12:31

#17: Onnellinen äiti - Minulla on vammainen lapsi

Mutta niillä, jotka eivät usko sen vammaisen lapsen kanssa jaksavansa, ON OLTAVA OIKEUS ABORTTIIN!

Mistä sinä tiedät että kaikki vammaiset ovat onnellisia ja haluavat elää? Jos he eivät pysty edes kommunikoimaan? oletko käynyt eri hoitolaitoksissa tutustumassa vakavasti vammaisten elämään? Että tervemenoa vaan sinne Yliselle tutustumaan niiden "onnellisten" vammaisten arkeen! Osa on täysin pyörätuolissa, eivät pysty pysymään edes istumassa vaan heidät täytyy siihen tuoliin tukea sitomalla, vaipoissa 24/7 koko elämänsä ajan, syöminen ja juominenkin on joillekin vaikeaa. Huoneissa täytyy olla särkymättömät lasit, ja huuto on hirveää jopa öisin. Kenelläkään ei ole käsitystä siitä, että kuinka paljon vaikeasti vammainen kokee esim. kipua.

On todella lyhytnäköistä väittää että kaikki vammaiset ovat onnellisia ja että on ilo olla heidän vanhempiaan. Varmaan joo, jos kyse ei ole vaikeasta vammasta. Mutta onko oikein pitää väkisin hengissä lääkkein ja erilaisin hoidoin vaikeasti vammaista ihmistä jolla ei ole edes odotettavissa kovin pitkää elämää???

Ihan sama kuin väitettäisiin että kaikki vakavasti sairaat vanhukset ovat onnellisia ja haluavat elää. Oma mummuni kertoi minulle jo yli kymmenen vuotta sitten haluavansa pois tästä maailmasta. Silloin hän vielä oli jotenkin tolkuissaan ja pystyi kommunikoimaan. Nyt hän on kitunut sen kymmenen vuotta täysin sänkypotilaana, kykenemättä kommunikoimaan millään tavalla. Kivut ovat olleet kovat, jatkuvasti virtsatulehduksia ja erilaisia sairauksia, ei pysty kunnolla syömään ja juomaan. Mitään ihmisarvoista en siinä elämässä näe, eikä näe kukaan muukaan joka hänen luonaan säännöllisesti käy. Luojan kiitos hänelle on tehty elvytyskielto.

Tunnen erään(kin) pariskunnan jolla on vakavasti vammainen lapsi. Kun tämä lapsi oli vasta alle kolme vuotias, he olivat jo aivan rikki lapsensa kanssa. Totesivat että eivät jaksa, edes fyysisesti. On todella rankaa liikutella aivan velttoa, isokokoista lasta. Syöminen on vaikeaa, lapsi ei nuku öisin, ei opi koskaan kuivaksi, saa raivokohtauksia jne.... Ja että jos olisivat tienneet, olisivat päätyneet aborttiin. Tämä ei silti kerro etteivätkö he rakastaisi lastaan. Hän saa kaikki mahdolliset hoidot ja terapiat. Mutta vanhemmat tiedostavat sen että kauaa he eivät jaksa lastaan kotona pitää.

Itse en haluaisi elää vaikeasti vammaisena, enkä usko että haluaisi moni muukaan. Olen myös tehnyt hoitotestamentit ym. siltä varalta että joskus sairastun tai vammaudun niin pahasti että en pysty kommunikoimaan enkä kertomaan olostani enkä tahdoistani.

Joku mainitsi että alkio on lapsi ensi hetkestä alkaen. Täyttä puppua. Jos olisi, vauva syntyisi puhuvana ja tietoisena itsestään. Sikiölläkään ei ole omaa tietoutta tai käsitystä. Se syntyy ajan kanssa. Vastasyntynyt lapsi on ns. "tabula rasa" eli tyhjä taulu. Hänestä kasvaa sellainen millaiset geenit hän on saanut ja millaiseksi hänet kasvatetaan. Ihmisen aivot kehittyvät melkein 20-vuotiaaksi asti, joten turha kenenkään sanoa että yksisoluinen alkio olisi jo lapsi.

Jos joku haluaa synnyttää vammaisen lapsen ja hoitaa hänet koko elämänsä ajan, niin hienoa! Mutta niille, jotka eivät siihen kykene, on annettava oikeus valita.

Niitä ihmisiä en minäkään ymmärrä, jotka käyttävät abortteja jatkuvana ehkäisykeinona. Heille pitäisi tehdä pakkosterilisaatio.