Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#21584: - Re: Re: Re: Re: Re....Entä tätä ?

Niille, joiden mielestä Raamatussa sanotaan jotain "selvästi" muistutuksena se, että asioille on annettu erilaisia nimiä ja koko käsiteavaruus on voinut olla erilainen. Tällöin voidaan todeta, että se, joka väittää ymmärtävänsä Raamattua suoraan tutustumatta kriittisesti käsitteiden taustoihin, on pääsääntöisesti väärässä. Uskottu Jumalan johdatus ymmärrykseen on pelkkä omien tuntemusten ja uskomusten kantoaalto, joka tuolloin siirretään väkivalloin tekstiin.

Palatakseni Virgon teemaan, miksi ette ole barrikadeilla miehen pitkää tukkaa vastaan, sehän näyttää olevan uudessa liitossa yhtä tuomittava asia kuin homouskin?

Siteeraan tässä viisaampaani:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4651899

"Roomalaiskirjeen selitys

Selitettävä kohta:
(26) Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojensa valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, (27) ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
(28) Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. (29) He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta; täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat (30) ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, (31) ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.
(32) Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.” (Room. 1:18 – 32)


Paavali ja hänen roomalaiskirjeensä otetaan usein esiin keskeisimpänä homoseksuaalisuuden tuomitsevava auktoriteettina. Roomalaiskirje sijoittuu Uuteen testamenttiin eikä sitä voi pitää Mooseksen lain puhtaussäädösten tavoin vanhentuneena lausuntona. Historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta edustavien mukaan on kuitenkin kiistanalaista, voiko Paavaliin todella tukeutua homoseksuaalisten tekojen moraalisessa arvioinnissa.

"Para fysin" = luonnonvastainen?

Kirjaimellisesti Raamattua lukevat uskovat ”luonnonvastaisen” tarkoittavan luonnonlakien vastaista nykymerkityksessään. Paavali alkuperäinen kreikankielinen ilmaisu "para fysin" on perinteisesti käännetty luonnonvastaiseksi. "Fysis" on kreikankielinen luontoa tarkoittava sana.

Historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen parissa on luettu Paavalin alkuperäisiä kreikankielisiä tekstejä laajemmin kuin Roomalaiskirjeen jakeet 26-27. Sanat "para fysin" saavat siten lisäselvennystä. Paavali käytti niitä omalla tavallaan. Hän ei puhunut luonnosta samassa abstraktissa luonnonlakimerkityksessä kuin nykylukija. Paavalilla ”luonnollinen” tarkoittaa jollekin asialle luonteenomaista, tavanomaista ja odotettua tilaa. Kun ihmiset tekevät jotakin yllättävää ja epätavallista, he toimivat luonnonvastaisesti. Paavalin kirjeistä löytyy useita hänen ajatteluaan havainnollistavia esimerkkejä. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä (11:14) hän käyttää luonto-sanaa seuraavasti:

”Opettaahan jo luontokin [fysis] teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi.” Galatalaiskirjeen (2:15) mukaan juutalaiset ovat juutalaisia luonnostaan ja Roomalaiskirjeen (2:27) mukaan pakanat ovat ympärileikkaamattomia luonnostaan. Voisiko olettaakaan, ettei juutalainen olisi juutalainen tai että ympärileikkaamaton ei olisi ympärileikkaamaton? Juutalaiseksi kasvatetun ei odotettu suhtautuvan piittaamattomasti juutalaisten Lakiin, eikä pakanan odotettu toimivan samalla tavalla kuin juutalaisen, sillä se ei kuulunut hänen ”luontoonsa”. Paavali käyttää luonto-sanaa ilmaistakseen sen, mikä on kussakin tapauksessa tavanomaista.

"Para"-sanalla on kaksi eri merkitystä. Tavallisin merkitys on ”vieressä”, ”enemmän kuin”, ”yli” ja ”yläpuolella”. Daniel Helminiak mainitsee erään englanninkielisen esimerkin, jossa kreikankielinen para-etuliite on mukana: ”paraprofessional” tarkoittaa henkilöä, joka ei ole koulutettu jollekin nimenomaiselle alalle, mutta joka siitä huolimatta avustaa toisia kyseisellä alalla toimivia. Muutamissa harvoissa fraaseissa paran merkitys on myös ”vastoin”. Paavali ei selvästikään käytä "para fysin" -ilmausta ”vastoin luontoa” -merkityksessä, vaan viittaa sillä jonkin asian epätavallisuuteen.

Paavalin tarkoituksesta kertoo paljon se, että hän käyttää samoja "para fysin" -sanoja myös Jumalasta itsestään (Room. 11:24). Hän kertoo Jumalan vertauskuvallisesti oksastaneen villipuun oksasta (pakanat) viljellyn oliivipuun (juutalaiset), minkä tuloksena juutalaiset ja pakanat ovat nyt yksi. Jumala asetti uuden järjestyksen ja toimi niin tehdessään "para fysin", epätavanomaisesti. Galatalaiskirjeen (3:28) mukaan uuden järjestyksen myötä ei ole enää ”juutalaista eikä kreikkalaista, orjaa eikä vapaata, miestä eikä naista, koska kaikki ovat Kristuksessa yksi”. Kun Paavali käyttää ilmaisua "para fysin" myös Jumalan itsensä toiminnasta, on syytä olettaa hänen käyttäneen samaa ilmaisua samassa merkityksessä myös homoseksuaalisia tekoja koskevassa raamatunkohdassa. Muutoin Paavali olisi esittänyt myös Jumalan olevan epämoraalinen ja toimivan epäeettisesti. Siten on vahvat perusteet väittää, että Paavalin käyttämät kreikankieliset sanat eivät sisällä moraalista lausuntoa.

Sanan ”luonnonvastainen” aikaansaama debatti johtuu siitä, että muutamat raamatuntutkijat ovat pysyneet siinä kannassa, että se tarkoittaa luonnonvastaista luonnonlaki-merkityksessä. Sen mukaan ihmisen on tarkoitus jatkaa sukua ja vain heteroseksuaalisuus palvelee tätä päämäärää. Luonnonlaeilla argumentointi on peräisin Paavalin aikana Rooman valtakunnassa vaikuttaneesta stoalaisesta filosofiasta. Stoalainen filosofia oli pääasiassa moralismia, jolle oli ominaista ”luonnon mukaan eläminen”. Sen mukaan seksin tarkoitus oli nimenomaan lisääntyminen, joten seksi pelkästään nautinnon takia oli luonnonlakien vastaista (para fysin). Paavalin on kreikankielisessä maailmassa eläneenä täytynyt olla tietoinen stoalaisen filosofian tavasta käyttää "para fysin" -ilmausta. Muutamat raamatuntutkijat ovat esittäneet Paavalin olleen myös itse stoalaisen filosofian edustaja, jonka mielestä homoseksuaalisuus rikkoo Jumalan lisääntymissuunnitelmaa vastaan.

Avainkysymys onkin se, lukeako Paavalia hänen omilla ehdoillaan vai stoalaisen filosofian termein. Paavalin ajan populaarissa kielessä ”luonnollinen” tarkoitti sellaista, joka on kulttuurisesti hallitsevaa ja sosiaalisesti hyväksyttyä. Stoalaisessa filosofiassa luonnollinen taas tarkoitti luonnonlakien mukaan elämistä. Paavalilla luonto ja tapa olivat keskenään vaihtoehtoiset termit, ja käyttäessään ilmaisua "para fysin" hän käytti sitä aikansa arkipäiväisen kielen tavalla. Paavalin ajattelussa on yhtäläisyyksiä Vanhan testamentin juutalaisten pyhyyslain kanssa, mutta Vanhassa testamentissa keskeistä oli juutalaisten rituaalinen puhtaus, Roomassa taas sosiaalinen status.

Häpeälliset himot

”Häpeällisistä himoista” puhuessaan Paavali käytti sanaa "atimia", joka tarkoittaa ”ei suuresti arvostettu” tai ”ei sosiaalisesti hyväksytty”. "Atimia" esiintyy myös Korinttolaiskirjeessä (1. Kor. 11:14), jossa Paavali mainitsee pitkien hiusten olevan miehille häpeäksi. Hän käyttää sanaa "atimia" ”sosiaalinen häpeällisyys”- merkityksessä useissa muissakin raamatunkohdissa, mutta niistä kaikissa se ilmaisee sosiaalista tapaa ja yleisyyttä. Roomalaiskirjeessä ”häpeälliset himot” ei tarkoita, että Paavali sanoisi niiden olevan ”väärin”, vaan että ne eivät nauti kovin suurta sosiaalista arvostusta. Roomalaiskirje viittaa kyllä homoseksuaalisiin tekoihin, mutta se ei tuomitse niitä välttämättä eettisesti kuten on oletettu.


Uusi järjestys ja juutalaisen lain kumoaminen

Jeesus itsekin puhui (Matt. 5:8) erosta juutalaisen epäpuhtauden ja synnin välillä. Hän puhui juutalaisista, jotka noudattivat tiukasti rituaalisia puhtaussääntöjään ja kunnioittivat Jumalaa sanoin, mutta olivat samalla sydämessään Jumalasta etäällä. Jeesus kumosi vanhan Lain, joten häntä seuraavan alkuseurakunnan ei ollut enää tarpeen noudattaa sitä. Jumalan edessä ratkaisee sydämen puhtaus, ja juutalaisten puhtaussääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on uuden liiton myötä epäolennaista Jumalalle. Jeesuksen mukaan (Matt. 15:10, 18 – 20) ihmistä ei saastuta se mikä menee suusta sisään, vaan se mikä tulee suusta ulos, sillä suusta ulos tuleva nousee sydämestä. Sydämestä nousevat pahat aikeet, murhat, aviorikokset, varastaminen ja väärät todistukset, ja ne saastuttavat. Ruoka tai muu rituaalien rikkominen ei tee epäpuhtaaksi. Sydämen puhtaus on joskus käsitetty väärin siten, ettei pitäisi ajatella seksiin liittyviä asioita. Väärinkäsitys on seurannut siitä, että seksiasioita on pidetty usein likaisina, mikä on kuitenkin pelkkä sosiaalinen sopivaisuuskäsitys.

Paavalin pyrkimyksenä Roomalaiskirjeessä oli opettaa, että uuden järjestyksen myötä juutalaisten Laki ei ole enää voimassa, eikä sen siksi pitäisi enää aiheuttaa jakaantumista kristittyjen yhteisössä. Kristinusko oli juuri syntynyt juutalaisuudesta erilliseksi uskonnoksi. Monet juutalaiset kääntyivät kristityiksi. Alkuseurakunnassa oli siten sekä pakanakristittyjä että juutalaiskristittyjä. Kirjoittaessaan kirjeitä seurakunnille Paavalin täytyi saada molemmat vastaanottavaisiksi sanomalleen, ja se tapahtui yksinkertaisimmin puhuttelemalla juutalaisia heidän hyvin tuntemallaan kielellä, vanhoista puhtaussäädöksistä puhumalla. Monet juutalaiset noudattivat edelleen vanhaa Lakia ja tunsivat sen vuoksi moraalista ylemmyyttä pakanakristittyihin nähden. Pakanakristityille puhtaussäädökset eivät olleet koskaan olleet merkityksellisiä, joten niihin viittaaminen oli myös heidän kannaltaan turvallista.

Paavali antoi Roomalaiskirjeessä kristillisen moraalioppitunnin erosta juutalaisten vanhan rituaalisen epäpuhtauden tai sosiaalisesti paheksutun ja itsessään väärän välillä. Se on pääteltävissä siitä, kuinka Paavali on jakanut kappaleensa kahteen eri jaksoon, joissa hän käsittelee näitä kahta eri tekokategoriaa. Kuten hepreassa, myös kreikankielessä oli sanoja, jotka tarkoittivat ”eettisesti väärää”. Paavali olisi voinut valita sellaisen sanan viitatessaan homoseksuaalisiin tekoihin. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin. Kuitenkin ”eettisesti väärää” ilmaisevia sanoja esiintyy Roomalaiskirjeen samassa luvussa, jossa Paavali puhuu myös homoseksuaalisista teoista. Nämä sanat eivät kuitenkaan esiinny homoseksuaalisia tekoja käsittelevässä kappaleessa, vaan jakeessa nro 18, jossa Paavali puhuu totuuden kieltävien ihmisten jumalattomuudesta ja pahuudesta (ungodliness and wickedness). Silloin Paavali käyttää sanoja "asebia" ja "adikia", jotka merkitsevät jotakin, mikä on todella itsessään väärin, epäeettistä käyttäytymistä eli syntiä. "Adikia" esiintyy uudelleen jakeessa nro 29 . Siinä mainittujen asioiden yhteydessä Paavalin sanat sisältävät selvän eettisen tuomion.

Miksi Paavali otti puheeksi homoseksuaaliset teot eikä jotakin muuta rituaaliseen puhtauteen kuuluvaa aluetta? Ruokavaliodebatti puhtaista ja epäpuhtaista ruoista kävi tuolloin kiivaana ja se jakoi nuorta kristittyjen yhteisöä kahtia. Myös ympärileikkaus oli tulenarka aihe. Homoseksuaaliset teot ilmaisivat selvää eroa juutalaisten ja pakanakansojen välillä, mutta ne eivät ilmeisimmin aiheuttaneet kiivasta väittelyä, vaan olivat melko neutraali aihe. Paavali pyrki saamaan juutalaiskristityt vastaanottavaisiksi omalle sanomalleen käyttämällä hyväksi heidän ylemmyydentunnettaan. Samalla hän vältti pakanakristittyjen syyttämisen todellisesta synnistä.


Korinttolaiskirje ja kirje Timoteukselle

”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (1.Kor. 6:9-11)

”Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien ja valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu.” (1. Tim. 1:9-11)


Korinttolaiskirja ja ensimmäinen kirje Timoteukselle sisältävät kaksi tutkijoiden ”paheluetteloiksi” nimeämää luetteloa. Raamattua kirjaimellisesti lukevat uskovat jokaisen mainitun paheen olevan Paavalin tarkoin valitsema esimerkki vakavista synneistä. ”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen” viittaa monien kristittyinä itseään pitävien mukaan siihen, että homoseksuaalit sekä voivat että heidän täytyy muuttua.

Eksegeetit pitävät paheluetteloille tyypillisenä sitä, että niiden sisältämät yksittäiset asiat liittyvät vain löyhästi luettelon kokonaiskontekstiin. Olennaisinta on luettelon retorinen vaikuttavuus: mitä pidempi lista, sitä suurempi vaikutus lukijaan. Korinttolaiskirje sisältää itse asiassa kolme paheluetteloa (5:10, 5:11, 6:11), joista jokainen on edellistä pidempi. Ensimmäinen sisältää 4, toinen 6 ja viimeinen 10 pahetta. Paavali näyttäisi rakentavan retorista kliimaksia.

Paavali ei tuominnut homoseksuaalisia tekoja syntinä Roomalaiskirjeessä. Olisiko hän muuttanut ajatteluaan Roomalaiskirjeen ja Korinttolaiskirjeen kirjoittamisen välillä? Kirje Timoteukselle sen sijaan ei ole edes Paavalin itsensä kirjoittama, vaan sen on kirjoittanut joku toinen huomattavasti Roomalaiskirjettä myöhemmin. Varhainen kristillinen opetus hylkäsi Jeesuksen mukana vanhat juutalaiset puhtaussäädökset moraalin perustana. Paavali puhui puhtaussäädöksistä Roomalaiskirjeessä samassa hengessä kuin Jeesus. Korinttolaiskirjeessä ja kirjeessä Timoteukselle toistetaan silti kolmannen Mooseksen kirjan (18:22) juutalaisille suunnattua kieltoa. Se saattaa johtua siitä, että karismaattisen opettajan seuraajat omaksuvat usein esikuvaansa taantumuksellisemman ajattelun. On todennäköistä, että ”paavalilainen traditio” muodostui Paavalin omaa opetusta jäykemmäksi ja ajassa taaksepäin katsovaksi. Näin tapahtui Paavalin opetuksille orjuudesta ja naisten käyttäytymisestä. Miksi ei siten muillekin opetuksille?



Malakoi ja arsenokoitai

Paheluetteloiden homoseksuaalisuutta koskeva tulkinta riippuu kahden kreikankielisen sanan, malakoi ja arsenokoitai, tulkinnasta. Korinttolaiskirjeen englanninkielisissä käännöksissä arsenokoitai on käännetty monin eri tavoin: ihmiset, joilla on häpeällisiä tapoja, lasten ahdistelijat, homoseksuaalit, sodomiitit, perverssit, homoseksuaaliset perverssit ja seksuaaliperverssit.. Malakoi on käännetty pojaksi, jolla on seksisuhde miehen kanssa, naismaiseksi, poikaprostituoiduksi ja nynnyksi. Se on käännetty katolisuuden piirissä jopa 1900-luvulle saakka masturboijaksi. Näyttääkin siltä, että raamatunkäännökset ovat vaihdelleet kunkin ajan ennakkoluulojen mukaan. Paheluetteloiden ratkaisevien sanojen merkityksestä ei ole tarkkaa tietoa. Siksi myös johtopäätöksen pitäisi olla yksinkertainen: ellei sanojen merkitystä tunneta riittävän hyvin, niiden käyttäminen homoseksuaalien tuomitsemiseen on sekä epärehellistä että epäoikeudenmukaista.

Eksegeetit näyttävät pitävän todennäköisimpänä sitä, että Paavali on käyttänyt kirjeissään valmista paheluetteloa, jota hän ei ole koonnut itse. Luettelo sisälsi asioita, joita hänen yhteiskuntansa ihmiset yleisesti paheksuivat. Valmiit paheluettelot oli erittäin suosittu käytäntö Paavalin ajan kreikkalais-roomalaisessa kirjallisuudessa. Niiden käyttäjät tai luojat eivät valikoineet luettelon yksittäisiä kohtia erityisen tarkasti kontekstiin sopiviksi. Olennaista oli lista retorisena keinona.

Sana malakoi esiintyy vain Korinttolaiskirjeessä. Se on hyvin yleinen kreikankielinen sana, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”pehmeää”. Moraaliasioihin sovellettuna se tarkoittaa todennäköisimmin kevytmielistä, hillitöntä, kuritonta tai löyhää, eikä sillä voi osoittaa olevan minkäänlaista yhteyttä homoseksuaalisuuden kanssa. Paavali tuomitsee Korinttolaiskirjeessä yleensä moraalisen löyhyyden ja kurittomuuden. Arsenokoitai on malakoita hankakampi tulkittava. Se esiintyy Raamatussa ainoastaan Korinttolaiskirjeessä ja kirjeessä Timoteukselle. Muussakin kirjallisuudessa se esiintyy vain alle kymmenen kertaa ja silloinkin kyseessä ovat useimmiten pahelistat. Todennäköisesti arsenokoitai viittaa jonkinlaiseen homoseksuaaliseen toimintaan. Rooman valtakunnassa vallitsi Paavalin aikana ensimmäisellä vuosisadalla moraalinen rappiotila. Miehet käyttivät hyväkseen orjia sekä kidnappasivat ja myivät viehättäviä tyttöjä ja poikia seksiorjiksi. Ensimmäisen vuosisadan moralistien kritiikki kohdistui seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja epätasa-arvoisuuteen, joiden Paavalin aikalaiset olettivat edellä mainituista syistä kuuluvan miesten keskinäiseen seksiin.

Arsenokoitain merkitystä ei pysty kääntämään yhdellä tai kahdella sanalla. On melko ongelmallista yleistää se kattamaan kaikki mies – mies-suhteet. Se näyttää viittaavan enemmänkin hyväksikäyttöä sisältäviin vähemmän ihanteellisiin suhteisiin. Arsenokoitain kääntäminen homoseksuaaliksi on virheellinen ratkaisu sen vuoksi, että arsen-etuliite viittaa vain miehiin, kun taas homoseksuaali viittaa molempiin sukupuoliin. Kun arsenokoitai ja malakoi on käännetty homoseksuaaleiksi, Uutta testamenttia voi sen tuloksena käyttää tukemaan epäkristillisen homofobista asennetta ja käyttäytymistä. Helminiakin mukaan on kuitenkin mahdollista sanoa varmuudella ainakin se, että Korinttolaiskirjeen ja Timoteuksen kirjeiden kirjoittajat eivät puhu homoseksuaalisuudesta yleensä. Kyse on samoista asioista kuin heteroseksuaalisten suhteiden arvioinnissakin. Raamatun kirjoittajat vastustavat prostituutiota, insestiä ja aviorikoksia sekä kaikenlaista heteroseksuaalisuuden väärinkäyttöä, mutta eivät kiellä mies – nainen-suhteita sinänsä. Saman voi tulkita koskevan homoseksuaalisten suhteiden arviointia, jolloin Raamattu puolustaa seksuaalisten asioiden yhteydessä johdonmukaisesti molemminpuolista kunnioitusta ja rakkautta osapuolten sukupuoleen katsomatta."