Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto


Vieras

#25126 Re:

20.11.2013 22:33

#25125: -

 

Sinkkosta:

Muutamassa minuutissa lapset keksivät tekemistä. Luovuus herää, kun ei ole mitään valmista tarjolla ja pelikone on kiinni.

Lapset revitään lapsuudesta liian aikaisin

Sinkkosen mukaan aikuiset haluavat nähdä lapset selviävinä yksilöinä ja repiä heidän mahdollisimman pian lapsuudesta. Mutta juuri aikuisten tehtävä on varmistaa, että lapset leikkivät ulkona, kiipeilevät puissa ja pyöräilevät.



Vieras

#25127 Re: Re: Re: Kiinnittymisen vaikutukset seksuaalisuuden ilmentämiseen

20.11.2013 23:34

#25108: - Re: Re: Kiinnittymisen kriisi

"Et vastannut varsinaiseen kysymykseeni, joka liittyy kiinnittymisteorian ja sukupuolisen suuntautumisen suhteeseen."

Vastasin kysymykseesi käytännön kautta, eli näkemykseni syystä siihen, ettei kuvailemasi ilmiö käytännössä useinkaan toteudu. Lapset eivät "kiinnity" tavan takaa äitiinsä, vaikka äiti ehkä onkin eniten lasten kanssa, kun ovat pieniä. Perhe-elämän levottomuus ja hajanaisuus estävät tehokkaasti, että syvempi kontakti heidän välilleen pääsisi syntymään. Lapsi varmasti "kiintyy" äitiinsä (ja isäänsäkin), mutta se suuri yhteenkuuluvuuden henkinen suhde jää helposti uupumaan. Tarkkailen näiden vaihtoehtojen seurauksia alla, yrityksenä vastata kysymykseesi.

"Kiinnittymisen" ja sukupuolisen halun suuntauksen suhde ei itsessäänkään ole mikään suoraviivainen automaatio, jossa joku tietty asetelma johtaisi vääjäämättä toiseen. Kuten olen aiemmin todennut, ihmisen psyykkiseen kehitykseen vaikuttaa lukuisia tekijöitä, eli käytännössä jokaisen yksilön elämänkaari ja kehityskulku on uniikki tapahtuma. Tämä osaltaan saattaa selittää, miksi tiede ei vielä ole onnistunut jäljittämään niitä mekanismeja, jotka ihmisen lopputulokseen vaikuttavat. Esimerkiksi yhden säännöllisen tekijän vaikutuksen saattaa kumota joku toinen tilapäinen tekijä.

Kuten itsekin totesit (vaikka toisin päin), sukupuolinen suuntaus ("seksuaalinen orientaatio") on yleensä kohdistunut "rakkauden kohteeseen" (eli "kiintymyksen" tai "kiinnittymisen" kohteeseen), vaikka totesinkin, että ihan aina näin ei tarvitse olla. On kuitenkin syytä olettaa, että tämän takia on hyvin merkittävää seksuaalisen halun suuntauksen osalta, kehen ihmisyksilö osaa "kiinnittyä" tai "kiintyä".

Voisin vielä tiivistää kuvakulmaa toteamalla, että "kiintyminen", tuo suhdemekaniikan "kevyempi" vaihtoehto (jossa on kysymys "vain" ihastumisen kaltaisesta "tykkäämisestä", joka voi olla jopa pelkästään yksipuolista tai ainakin hyvin itsekäs, pinnallinen omistamisen halun tai jonkun kanssa viihtymisen tunne - mikä ei silti suinkaan tarkoita sitä, että "kiintyminen" olisi jollakin tavalla "huonompaa" tai epätoivottavampaa kuin "kiinnittyminen"), periaatteessa mahdollistaa seksuaalisen tarpeen toteuttamisen "kenen kanssa tahansa" (joka vain "sattuu kiinnostamaan"), kun taas "kiinnittyminen" on pohjana vakaammille suhteille, jossa "uskollisuus" ja suhteen pitkäikäisyys ovat tunnuksellisia.

Tämä ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, ettei "kiintymykselle" rakentuva suhde voisi olla kestävä ja uskollisuuteen perustuva, eikä sitä, että "kiinnittymisen" pohjalta ponnistava suhde voisi katketa kesken, mutta puhunkin nyt teoreettisesta oletettavasta lähtökohtaisuudesta.

"Kiinnittyminen" on siis niin vahva tunneside, ettei sitä noin vaan halua rikkoa. Yksilöiden väliin syntyy luottamuksen ja molemminpuolisen välittämisen ja hyvän tahdon eli aidon rakkauden sidos. Ellei yksilö ole oppinut luottamaan ja kokemaan rakkaudellisuutta, hänen muodostamat suhdesiteet ovat ymmärrettävästi paljon löyhempiä. Hän saattaa hyvinkin oppia "kiintymistä", mutta ei kerta kaikkiaan uskalla luottaa niin paljon, että olisi kykeneväinen "kiinnittymään" kehenkään. Siksi perusturvallisuuden tunne on yksilölle niin tärkeä kokemus pienenä, koska sen kautta ihminen nimenomaan oppii luottamaan.

Sukupuolinen tarve ihmisellä on yleensä joka tapauksessa, oppi hän luottamaan tai ei. Hän siis haluaa ilmentää tätä tarvettaan jollakin tavalla, mutta kehen hän sen kohdistaa, ellei osaa muodostaa tunnesuhteita toisiin yksilöihin, ellei hän siis osaa luottaa ja rakastaa, eikä kokea itseään luotetuksi ja rakastetuksi? Seksuaalinen tarve on ihmisessä voimakas ja vaativainen tarve, joten se kyllä etsiytyy pinnalle mitä tietä tahansa, vaikka ei ihminen itse asialle tekisikään mitään. Seksuaalisuus on lähtökohtaisesti sosiaalinen tunne, eli seksuaalinen toiminta ja tyydytys saavutetaan parhaiten kumppanin kanssa ja kautta. Mutta eri syiden seurauksena tämä tarve voi ohjautua oikeastaan mihin tahansa kohteeseen, eikä aina edes toiseen aikuiseen ihmiseen.

Tavallaan vaikuttaa siltä, että ihmisellä, joka ei ole kokenut "kiinnittymisen" tasoa, seksuaalinen tarve on kuin "irtonainen tykki kannella" ("loose cannon on the deck"), joka voi posauttaa vähän suuntaan jos toiseenkin. Tarve vaatii, mutta kehenkään ei osaa sitoutua voimalla. Tämän ajatuksen mukaan erilaiset seksuaalisen tarpeen suuntaamisen erikoismuodot voisivat olla juuri seurausta tästä "kiinnittymisen" kyvyttömyyden seurauksesta. Kysymys kuuluu silloin, ovatko homous ja heterous laskettavissa samaan syssyyn, eli voiko "kiinnittymätön" myös "joutua" homo- tai jopa heterosuhteisiin, ja vakiintua niihin? Miksei voisi.

Kuvattu tapahtuma ei ole tietoinen valinta, vaan enemmänkin tilanteiden ja kokemusten kautta "ajautuva" kehityskulku. Ihminen, joka "löytää" tavan toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan, melko todennäköisesti pidättäytyy siinä jatkossakin (ja ellei, hän sitten on "bi").

Tämä ei kuitenkaan vielä ainakaan kokonaan selitä sitä, miksi joku selvästi kokee kiihottuneisuutta jostakin, mutta sitten ei jostakin toisesta kohteesta. Tästä on jo kirjoitettu, mutta otetaan tarkempi katsaus, ja nyt "kiinnittymisen" kautta.

Kun yksilö saavuttaa "kiinnittymisen" voimakkaan yhteenkuuluvuuden tason, hänen ja kohteen välille muodostuu vahvoja tunnesiteitä, välittämisen ja luottamisen kokemuksia. Psykologiassa puhutaan yksilöiden "kohtaamisesta", ja väitän, että "kohdata" osaa vain "kiinnittymisen" kokenut yksilö. "Kohtaaminen" nimittäin merkitsee uskallusta olla toiselle täysin avoin, eli täydellistä luottamusta.

"Kiinnittymiseen" liittyy se tapahtuma, jota psykologiassa kutsutaan "symbioosiksi", jossa äiti, isä tai joku muu yksilö henkisellä tasolla tavallaan sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä yhteensulautuminen ei ole pysyvä olotila, sillä paradoksaalisesti juuri sen kautta lapsi saavuttaa sen rohkeuden, jonka turvin hän alkaa itsenäisesti tutkia maailmaa -ja lopulta itsenäistyy omaksi yksikökseen. Tavallaan symbioosissa lapsen sisälle muodostuu "kiinnittymisen" kohteesta mielikuvallinen läsnäolo: äiti tai isä on jättänyt pysyvän jäljen ja saanut pysyvän paikan lapsen "sydämessä". Tähän mielikuvaan liittyy kohteen koko koettava olemus, identiteetteineen kaikkineen (eli käytös, ulkonäölliset piirteet, luonteenpiirteet, sukupuolityypilliset piirteet jne. eli tämä on lapselle se "miehen" tai "naisen" prototyyppi, josta aiemmin kirjoitin).

Tätä ei pidä sotkea läheisriippuvaisen tarrautumiseen ja nimenomaan pakonomaiseen tarpeeseen muodostaa tällainen "symbioottinen suhde". Kyse on nimittäin silloin siitä, että aikoinaan poisjääneen symbioottisen kokemuksen takia lapsi jatkaa tämän turvan ja yhteenkuuluvuuden etsimistä neuroottisella tasolla, ja tekee sitä myös tulevissa ihmissuhteissaan, yleensä tuhoisin ja vastakkaisin seurauksin hänen toiveeseensa nähden.

Tuo mainitsemani "prototyyppi" on lapselle tärkeää omaisuutta, sillä se tulee pitkälti määräämään, miten hän tulevaisuudessa tulee suhtautumaan muihin "prototyyppiä" vastaaviin henkilöihin. Tällainen "prototyyppi" muodostuu tosin myös varhaisista suhteista muutenkin, vaikkei lapsella olisi miehen tai naisen "prototyyppiä" saatavilla. Tarkoitan, että lapsi oppii kokemaan "miehen" tai "naisen" (tai vaikkapa "koiran" tai "päärynän") kaikkien niiden kokemusten ja esitysten kautta, joita hänelle tarjotaan. Jos hänen "prototyyppinsä" on hänelle mieluinen, hän tulee suhtautumaan tähän ilmiöön positiivisesti, mutta ellei hänellä ole mahdollisuutta kokea mieluista "prototyyppiä", tai ei sellaista ollenkaan, ilmiö jää hänelle vieraaksi, ja mikäli ensimmäiset kokemukset ovat kielteisiä, hänelle tulee jatkossa olemaan vaikeata voittaa tämä negatiivisen kokemuksen aiheuttama "aversio", eli sen takia häneen saattaa lopuksi ikää jäädä negatiivinen suhtautumistapa kyseiseen kohteeseen.

Lienee sanomatta selvää, että tällainen "prototyyppi" vaikuttaa myös siihen, millaisia ihmissuhteita lapsi myöhemmin tulee muodostamaan. Mielikuva vanhemmista (tai sen puuttuminen) ratkaisee pitkälti, miten lapsi tulevaisuudessa suhtautuu ja mitä hän tiedostamattomasti odottaa muista miehistä ja naisista.

Koska "kiinnittyminen" aina on positiivinen ja voimakas suhde, voidaan olettaa, että juuri "kiinnittymisen" kautta syntyvät positiivisimmat mielikuvat. Jos lapsi ei ikinä ole onnistunut "kiinnittymään" kehenkään, hänen on myös hyvin vaikeata koskaan sitä jatkossa tehdä, juuri puuttumaan jääneen luottamuksen kyvyn takia. Mutta "kiinnittymisen" kautta suhde on kohteeseen ja sitä vastaaviin hahmoihin oletusarvoisesti positiivinen.

Voidaan perustellusti kysyä, miten tämä sitten vaikuttaa siihen, miten seksuaalinen halu herättyään tulee kohdistumaan. Kohdistuuko se aina suoraan "kiinnittymisen" kohteeseen", ja ellei tällaisia ole, umpimähkään, parhaimpaan mahdolliseen kohteeseen? Osittain varmasti kyllä.

Miten siinä tapauksessa, että lapsella on "kiinnittynyt" suhde kumpaankin vanhempaansa (siis äitiin ja isään)? Tämä ideaaliratkaisu mahdollistaa sen, että lapsella on sisimmässään positiivinen mielikuva sekä miehestä että naisesta, miehisyyden ja naiseuden positiivinen malli ja täysi mahdollisuus kokea oma sukupuolensa tätä sukupuoli-identiteettistä kokonaiskuvaa vasten ja sen kautta. sen turvin ja sen avustuksella hän saattaa rakentaa itselleen (tai häneen rakentuu, sillä kyseessä ei ole tietoinen tapahtuma vaan luonnollinen ja vaistonvarainen muovautuminen) omaa fyysistä itseään vastaava henkinen minuus eli identiteetti. Samalla kun hän imee vaikutteita idolisoimalla oman sukupuolensa vanhempaa, hän oppii kokemaan vastakkaisen sukupuolen olemuksen ja sisäistää tämän osaksi omaa henkistä pääomaansa (ja poimii usein siitäkin omaan käyttöönsä mieluisia piirteitä ja ominaisuuksia).

Tätä kautta lapsella on tulevaisuudessa "koko rekisteri" auki ja käytössään, mutta todennäköisesti ohjautuu siinä kohti oman sisäisen olemuksensa viitoittamaa tietä, eli poika tunnistaa itsensä isänsä "omaksi kuvakseen" (huom. raamatullinen vertaus!) ja sisäistää sen kautta isän suhteen äitiinsä oman tulevan perhesuhteensa malliksi (ja tyttölapsi tietenkin kokee tämän kaiken toisin päin). Koska poikalapsi myös on "kiinnittynyt" äitiinsä, hän on sisäistänyt positiivisen "prototyypin" naisesta, ja kykenee siksi "kiinnittymään" jatkossakin naisiin. Hän kykenee tosin "kiinnittymään" myös miehiin, ja voi ollakin, jos suhde isään on erityisen lämmin ja läheinen, ja vielä jos suhde sisältää alitajuisia seksuaalisia vireystiloja, on mahdollista, että tässä avautuu biseksuaalisuuden kanava. Mutta tällä lapsella on luottamuksellinen suhde kumpaankin sukupuoleen, ja sen takia hän kykenee ainakin muodostamaan vahvoja tunnesiteitä kumpaankin sukupuoleen.

Jokainen voi mielessään ajatella tältä pohjalta läpi ne muut vaihtoehdot ja niiden mahdolliset seuraukset (eli poikalapsen "kiinnittyminen" äitiin, muttei isään, tai isään muttei äitiin, tai ei kumpaankaan, sekä tyttölapsen "kiinnittyminen" isään, muttei äitiin, tai äitiin muttei isään, tai ei kumpaankaan). Kuten alussa sanoin, tässä ei ole kyseessä mikään automaatio, ja asiaan vaikuttaa muitakin tekijöitä. Tämä ei siis ole mikään kaikenkattava selitys (mikäli on selitys ollenkaan), mutta toimii perusteltuna lähtökohtana ymmärtää suhdedynamiikan ja seksuaalisuuden ohjaavia tunnetason ilmiöitä.

Se kuitenkin on mielestäni epätodennäköistä, että sukupuoleen, johon kokee "aversiota", ei mielellään kohdista myöskään suhdetason kiinnostusta ja sukupuolista haluaan sen herättyä, vaan mieluusti (mutta alitajuisesti) etsii halulleen jonkun toisen kohteen. Tämä aversio on voinut kehittyä hyvinkin varhain, ja sen olemassaoloakaan ei välttämättä tiedosta sellaisenaan, mutta huomaa kuitenkin olevansa selvästi kiinnostuneempi toisesta sukupuolesta, tai ainakin, ettei pidä tästä mainitusta aversion kohteena olevasta sukupuolesta ja sen edustajista.

Sen sijaan on todennäköistä, että "kiinnittyneeseen" sukupuoleen kokee vetoa, ja mikäli on "kiinnittynyt" vain toiseen sukupuoleen (mikä käytännössä siis tarkoittaa sitä, että toista kohtaan kokee ilmeisesti "aversiota", sillä "kiinnittymisen" kokenut oletusarvoisesti pyrkii kiinnittymään myös muihin kohteisiin, eli se on käytännössä luottamuksen oppimista, ja opittu luottamus kestää myös kolhuja) on suhteellisen helppo laskea yhteen, että tähän "kiinnittyneeseen" sukupuoleen tulee myös todennäköisimmin muodostamaan suhteita ja ohjaamaan sukupuolisen viettinsä.

Mutta vielä on tämän lisäksi huomioitava ainakin se mahdollisuus, että "viha herättää rakkautta", eli trauman kautta voi sukupuolisuutensa kohdistaa myös "kipeään" kohteeseen. Tästä esimerkkinä trauman kautta pedofiliaa ilmentävä, ja sadismiin tai masokismiin taipuvainen seksuaalisuus.

Ihminen on joustava otus.


Vieras

#25128 Re: Re: Re: Re: Kiinnittymisen vaikutukset seksuaalisuuden ilmentämiseen

20.11.2013 23:47

#25127: - Re: Re: Re: Kiinnittymisen vaikutukset seksuaalisuuden ilmentämiseen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Vieras

#25129 Re: Kiinnittymistä elokuvan silmin

21.11.2013 00:37

#25127: - Re: Re: Re: Kiinnittymisen vaikutukset seksuaalisuuden ilmentämiseen

Kannattaa muuten katsoa Luc Bessonin mainio (joskin väkivaltainen) elokuva "Leon", ja pohtia päähenkilöiden suhdetta "kiinnittymisen" ajatuksen kautta. Ellei elokuvaa vielä ole nähnyt, ei seuraavaa tekstiä kannata vielä lukea, sillä tässä tulee:

SPOILERIVAROITUS!

Tarinassa on ydinhahmona vanhahko mieshenkilö, jolla on ollut elämässään omat ongelmansa. Hän joutuu yhtäkkiä vastuulliseksi nuoresta tytöstä (nuori Natalie Portman), joka väkivaltaisesti menettää oman perheensä, ja ripustautuu tähän mieheen, joka on jo aiemmin osoittanut hänelle ystävällisyyttä ja luottamuksellisuutta.

Tytön perhe ei ole ollut tytölle hyvä ja rakkaudellinen, mikä osaltaan selittää sen, että hän tuntee vetoa tähän ystävälliseen ja turvaa antavaan mieheen. Hän kaipaa nimenomaan "kiinnittymisen" aikuista kohdetta, kun hänellä ei sellaista ole ollut. Nyt olosuhteet tietenkin ovat poikkeukselliset, ja hänen on käytännössä pakko takertua mieheen ainoana turvanaan, mutta todennäköisesti tyttö olisi ripustautunut mieheen muutenkin juuri siksi, että koki tämän turvalliseksi ja ystävälliseksi, mitä hän oli selvästi vailla oman perheensä parissa.

Mainiosti on kuitenkin kuvattu tämän nuoren tytön pyrkimys esittää vanhempaa ja "pahiksempaa" kuin mitä hän haavoittuvaisena lapsena oikeasti on, varmasti ihan vain pärjätäkseen vaikeissa olosuhteissa, mutta myös kätkeäkseen haavoittuvaisuutensa ulkomaailmalta ja samalla itseltään. Se, mikä tässä yhteydessä kuitenkin on erityisen mielenkiintoista, on se tapa, jolla tämä nuori tyttönen suhtautuu tähän vanhahkoon mieheen: hän ei ilmeisesti tiedosta omaa isähahmon kaipuutaan, eikä siksi lähesty miestä sinä pienenä tyttönä, joka on, vaan yrittää tosissaan iskeä tämän ja tarjoutuu jopa hänen seksuaaliseksi kohteekseen (mistä mies osittain ehkä viisauttaan, mutta myös selvästi arkuuttaan kieltäytyy).

Tyttö on 12-vuotias, ja varmasti jo siinä iässä, että on kokenut ihastumista ja nähtävästi myös sukupuolisuutensa heräämisen. Hän kuitenkin sekoittaa lapsen turvallisuuden kaipuun omaan mielikuvaansa aikuisesta naisesta (jonka malleja hänellä oli kotonaan parikin kappaletta) ja kuvittelee siksi luovansa vahvimman yhteyden tähän mieheen olemalla mielikuviensa vahva aikuinen nainen, sen sijaan että uskaltautuisi olemaan oma heikko ja pieni itsensä.

Kuten elokuvissa usein tahtoo käydä, miehen ja tytön välille muodostuu lopulta molemminpuolinen yhteenkuuluvuuden tunne, jota voisi kuvailla "kiinnittymisen" toteutumiseksi. Tytön "kiintyminen" saa lopulta molemminpuolisen, lujan tunnesiteen muodon. Mies siis lopulta "antautuu" isyyden kokemukselleen, ja alkaa suhtautua tyttöön sellaisena kuin hän todellisuudessa on, eli omii tämän lapsena itselleen (eli vastavuoroisesti "kiinnittyy" tyttöön). Tyttö vapautuu tästä seksuaalisen halun pakkomielteestään, ja puolestaan omii miehen turvalliseksi kainalokseen.

Tyttö on kotonaan joutunut rikkinäisen ja turvattoman ilmapiirin uhriksi, eikä niissä olosuhteissa kyennyt kiinnittymään kehenkään - paitsi pikkuveljeensä, joka oli vielä turvattomampi kuin hän. Sitä kautta tyttö varmasti on erityisesti kokenut tämän "vahvuuteen sairastumisensa", jossa halusi olla kova ja "aikuinen", pikkuveljensä ainoana turvana. Ehkä juuri pikkuveljen kautta tyttö saattoikin kyetä etukäteen "oletusarvoisesti" luottamaan myös tähän naapurin vanhahkoon mieheen, ja sitä kautta ehti muodostaa hänestä oman käsityksen, eikä suoralta kädeltä vain leimannut häntä miehenä isänsä kaltaiseksi "siaksi".

Tytön "kiinnittymisen" tarve oli kuitenkin suuri, ja hän laittoi siksi peliin kaikkensa, seksuaalisuuttaan myöten. Uskon kuitenkin, että tämä tyttö, jos hänellä olisi alun perin ollut turvallinen ja "kiinnittynyt" suhde isäänsä, olisi voinut kokea oman todellisen lapsuutensa tilan, eikä olisi tarvinnut esittää itseään vanhempaa saati lähteä naapurin miestä sitten "iskemään", vaan olisi tämänkin voinut kohdata ihan itsenään.

Tyttö on siis hyvä esimerkki "kiinnittymisen" puutteen mahdollisista seurauksista, ja sen aiheuttamista mahdollisista toimintamalleista. Nykyaikaan tästä voi varsinkin poimia "kiinnittymättömän" ihmisen suhteen seksiin eräänlaisena "kauppatavarana" ja markkina-arvona, sekä sen korvikkeenomaisen luonteen läheisyyden ja turvallisuuden kaipuun tilapäiseen turruttamiseen (yhdenillan suhteet).

Tästä ei tosin voi tehdä sen kummallisempia johtopäätöksiä tytön seksuaalisen kehityksen vaiheista, koska elokuvan puitteissa ei nähdä tytön varhaishistoriaa, jossa ne sen kannalta olennaisimmat kokemukset ovat olleet.

Tyttö on kuitenkin oivallinen esimerkki siitä, mitä lapselle voi tapahtua, jos hän varttuu turvattomissa oloissa, olosuhteissa jossa ei ole tilaa lapsuudelle. Mitä olisi tytön käynyt, jos hän ei olisi kohdannut "naapurin kilttiä miestä" (edelleen esimerkiksi joutunut asumaan alkuperäisessä perheessään), tai jos tämä ei olisi ollutkaan kiltti, vaan esimerkiksi käyttänyt tytön seksuaalista lähestymistapaa hyväkseen?

Kasvuolosuhteista johtuen lapsi joutuu elämässään tietyille raiteille, jotka vievät häntä omaan suuntaansa. Elämän tapahtumat ovat kuin vaihteita, jotka voivat muuttaa kulun suuntaa, mutta yleensä yhteen suuntaan lähteminen ei suuremmin vaihteiden avulla pääsuuntaa muuta. Jos haluaa mennä toiseen suuntaan, on noustava nykyisestä junasta ja astuttava toiseen, jolla on vastakkainen suunta.

Elokuvan tytölle tuo naapurin kiltti mies oli uusi juna uuteen suuntaan.


Vieras

#25130 Re: Re: Re: Re: Re: Kiinnittymisen kriisi

21.11.2013 02:14

#25107: - Re: Re: Re: Re: Kiinnittymisen kriisi

"Näin räksyttää toisen polven kaupunkilainen henkilölle, joka asuu suvun ikivanhalla maatilalla. Kukas tässä juureton on? Tosin on vaikea ymmärtää, miten oletettu juurettomuuteni vaikuttaisi tapaan, jolla kommentoin sisällyksetöntä tajunnanvirtaa."

Psykologisessa merkityksessä juurettomuus tarkoittaa henkisen kontaktin puutetta niin paikalliseen ympäristöön kuin henkiseen miljööhön, ja sitä kautta koko olevaisuuteen. Syvemmällä tasolla kyse on oikeastaan perusturvallisuuden tunteen puutteesta, jonka seurauksena yksilö jää maailmankaikkeudessa kuin leijumaan tyhjän päälle, ilman kiintopistettä.

Se ei siis vaikuta millään lailla, jos asut maatilalla, jota sukusi on vuosisadat asuttanut, tai jos olet toisen polven kaupunkilainen. Vaikka yhtä mittaa aikuisena muuttaisit, se ei todista juurettomuuttasi millään lailla, sillä henkiset juurensa ihminen kantaa mukanaan ("where ever I lay my hat is my home"). Suvun vanhalla maatilalla voit yhtä lailla olla ihan vailla henkisten juuriesi kokemusta, jos eivät lapsuutesi kokemukset ole tukeneet henkistä juurtumistasi.

Mahdollinen juurettomuutesi vaikuttaa mainitun "sisällyksettömän tajunnanvirran" todellisen merkityksen tajuamiseen, sillä jos et kerrottua ole omakohtaisesti kokenut, se ei kerro sinulle suoraan mitään. Et koe omakohtaista resonanssia kirjoitettuun. Voi jopa olla, että tämä omakohtaisen kokemuksen puute estää sinua ollenkaan sisäistämästä koko kirjoituksen ajatusta, sillä saatat olla kerrotuille asioille täysin sokea, eikä siinä sitten auta mitkään selittelyt.


Vieras

#25131

21.11.2013 07:25

Päivän Sana

Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

1. Kor. 3:16 (KR33/38)
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=1.+Kor.+3%3A1&rnd=1385018700806


Vieras

#25132 Re: Re: Re: Re: Kiinnittymisen vaikutukset seksuaalisuuden ilmentämiseen

21.11.2013 07:31

#25127: - Re: Re: Re: Kiinnittymisen vaikutukset seksuaalisuuden ilmentämiseen

Käyt vuolaasti läpi perhe-elämän kipukohtia ja sen  yhteydessä yrität kovin spekulatiivisesti linkata ne lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen. Vastaan lyhyesti keskeisiin kohtiin, joissa ajattelusi perusteet eivät kestä.

Lasten homoseksuaalisuus ei tiettävästi ole lisääntynyt kuvaamasi perheissä tapahtuneen ”juurettomuuskehityksen” myötä. Ydinkysymyksenihän oli, onko se, että äiti on vähemmän läsnä, lisännyt homoseksuaalisuutta ja vielä eri tavoin tytöissä ja pojissa. Vastaus lienee selvä: Ei ole. Tällöin putoaa pohja pois merkittävältä määrältä hypoteeseistasi. Muistutan vielä tuosta vastakysymyksestäni:

...lapsilla on tapa kiinnittyä tunteittensa suhteen primääristi äitiinsä, joka kulttuurissamme on eniten heidän kanssaan turvallisuuden tuojana ja tunteiden välittäjänä. Eikö tämän pitäisi ohjata lapsia samoihin seksuaalisen rakkauden kohteisiin omasta sukupuolesta riippumatta, jos sen ja kiinnittymisen välillä ei ole perustavanlaatuista eroa?

Kuvaat myös kehityksen, joka selittää hyvin irtosuhteisiin taipuvuuden, mutta ei millään tavoin seksuaalisen suuntautumisen kehityskulkua.

Perheessä saadut isä- ja äitimallit vaikuttavat omaan perhedynamiikkaan ja kykyyn kasvattaa omat lapset. Yksilön toteuttamaan perhesuhdemalliin totta kai oma lapsuuden perhetausta voi vaikuttaa, mutta tämä taas on ihan eri tason asia kuin oman seksuaalisuuden hahmotus. Rakastavien vanhempien lapset useimmiten kasvattavat lapsensa rakastavasti – vanhempien sukupuolesta riippumatta. Tästä on näyttöä. Hypoteesisi vaatisi, että eroja lasten sukupuoliorientaatiossa pitäisi syntyä juuri puutteellisten/estyneiden isä- tai äitisuhteiden kohdalla, eikä siitä ole mitään näyttöä. Fetisismi on asia erikseen ja sillä voi tämä kytkös ollakin.

Trauman kautta kehittyvä seksuaalinen suuntautuminen taas on tunnettu asia juuri esimerkiksi pedofilian tapauksessa, mutta ei selitä millään tavoin homoseksuaalisuutta.

 

Virgo92

#25133 Re: Re: Re: Profeetta Jouko Pihon luukku kiinni jo!

21.11.2013 07:50

#25115: - Re: Re: Profeetta Jouko Pihon luukku kiinni jo! 

 Anteeksi vain ,jos mielipiteeni tämän J.Pihon teksteistä järkyttivät sinua,mutta sanon kuitenkin etteivät ne kovin fiksun tai sivistyneen miehen puheilta kuulosta. Uskoisin ,että monikin on niistä  kanssani samaa mieltä.Ne puheet tulivat jo tutuiksi viime kesänä tällä palstalla, mutta niiden postaaja ilmeisesti ajatteli ,että kertaus on opintojen äiti. Siitä en kyllä tingi mitä sanoin:hänen puheensa homoseksuaaleista OVAT törkeitä,inhottavia,rumia JA äärimmäisen vastenmielisiä.  Entäpä sitten nämä :"...mutta seksihommat David hoiteli naisten kanssa ..." Sano, enkö itse naisena saisi kokea tuollaisen puheen olevan naiseutta halventavaa? Tai sitten jonkun  todella moukkamaisen, inhottavan äijän puhetta.Oikean ällösedän juttuja! Ihmettelen ,että tuollainen henkilö on joskus voinut olla opettajan työssä (ONNEKSI ei ole enää)  Koulusivistys ja sydämen sivistys kun eivät aina kulje käsi kädessä ...


Vieras

#25134 Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 09:14


Kuulin, että Suomen Evankelinen Allianssi ryhtyy keräämään nimiä adressiin avioerojen kieltämisen puolesta. Miksi vasta nyt, kun tilanne on jo hajonnut käsiin? Perheen ja lasten puolesta avioeroja vastaan!
http://www.hs.fi/paivanlehti/21112013/kotimaa/Lapsia+joutuu+vaikeiden+erojen+pelinappuloiksi/a1384934985815

Vieras

#25135 Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 12:23


Vieras

#25136 Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 13:34

#25134: - Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

Eli siis lapselle on parasta tappelevat ja toisiaan inhoavat vanhemmat?? Mutta EI kaksi isää tai äitiä jotka rakastavat? Selittäkäähän nyt tämä järkeily!!


Vieras

#25137 Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 13:45

#25136: - Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

No sitä järkeilyä ei voi selvittää sillä suurin osa kieltäjistä näillä palstoilla on uskiksia ja uskisten kehosta on ohjelmoitu pois järkeily :) sorry


Vieras

#25138 Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 13:55

#25136: - Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

 

Lue Raamattua. Itse Jumala ja Jeesus kieltävät avioeron.

Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matt. 19:4-6


Vieras

#25139 Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 14:13

#25136: - Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

 

"Järkeilysi" on aivan turhaa.

Todellisuus/totuus homopariskuntien "rakkaudellisesta" yhteiselosta näytti karsealta, kotihälytyksien määristä päätellen! Siis heteroihin verrattuna.

Poliisi-tv sen osoitti tässä taannoin.

Homotko "puhtoisia pulmusia"?

Heidän kommenttinsa tälläkin palstalla ovat olleet pitkin matkaa totuuden kieltämistä ja vääristelyä!

 

Seurattuani palstaa kuukausien ajan, olen entistä vakuuttuneempi kielteisestä kannastani homoavioliittoon!

 

 

 

 

 

Oho! Yllättävää!

#25140 Re: Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 14:24

#25139: - Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

Todellisuus/totuus homopariskuntien "rakkaudellisesta" yhteiselosta näytti karsealta, kotihälytyksien määristä päätellen! Siis heteroihin verrattuna.

 

Montako kotihälystä tuli homopariskuntien koteihin, montako heteropariskuntien koteihin? Olisiko lukemäärien lisäksi antaa prosenttijakauma?

 

 

 


Vieras

#25141 Re: Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 14:28

#25138: - Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

Mist tiiät et on itse Jumalalta ja Jeesukselta ?

Millanen on muuten Jumala ?


Vieras

#25142 Re: Re: Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 15:28

#25141: - Re: Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

Millanen on muuten Jumala ?

Ps. 86:15  Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.


Vieras

#25143 Re: Re: Re: Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 15:33

#25142: - Re: Re: Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

Kuulostaa kovasti eri tyypiltä kuin se omaa arvoaan korostava, p:ntärkee ja kostonhimoinen tapaus, jolla täällä ihmisiä uhkaillaan.


Vieras

#25144 Re: Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 15:46

#25139: - Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

Tässä sinulle vastaus lainaten erästä kirjoitusta:

“Lapsella on oikeus isään ja äitiin” on puhkihoettu mantra, joka kuulostaa nasevalta, mutta jonka sisältöarvo on lähellä nollaa. Yleensä keskustelu tämän argumentin käyttäjän kanssa etenee suunnilleen seuraavasti:

“Oletko tullut ajatel…”
“LAPSELLA ON OIKEUS ISÄÄN JA ÄITIIN!”
“Tiedätkö tutkimuks…”
“LAPSELLA ON OIKEUS ISÄÄN JA ÄITIIN!”
“Oletko henkilökohtaisesti tav…”
“LAPSELLA ON OIKEUS ISÄÄN JA ÄITIIN!”
“Joo hohhoijaa, suksi suohon.”
“LAPSELLA ON OIK… haha kato, me väiteltiin tuo nurin, ei niillä ole mitään järkeviä perusteita!”

Entä jos voidaan osoittaa, että lapsi kasvaa ihan yhtä onnelliseksi ja tasapainoiseksi jossain muussa ympäristössä? Mitä tälle hokemalle silloin käy? Lapsi tarvitsee turvallisen kodin ja rakastavat vanhemmat, eivätkä homoparien lapset voi nykytiedon valossa sen huonommin tai paremmin kuin heteroparien. Jos olet eri mieltä, antaa tulla sellaisia riippumattomia tutkimustuloksia, joiden taustalla ei ole amerikkalainen kristillinen tutkimuslaitos tai katolinen perinteisiä perhearvoja kunnioittava järjestö (pliis lainatkaa George A. Rekersiä…) – tai tietenkään päin vastoin sukupuolivähemmistöjen etujärjestö. Vihje: tämä ei ole matematiikkaa, joten yksi poikkeava tulos yhteiskunnallisessa tutkimuksessa ei kumoa koko ajatusta. Tulosten pitää olla johdonmukaisia ja toistuvia."


Vieras

#25145 Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 15:49

#25134: - Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

 

SEA ei yllätä. Juuri tuollaista voisi niiltä odottaakin. Kyllä kai tässä ovat mukana myös Patmos ja Kristillisteokraatit?

Historian pyörien kääntäminen taaksepäin ei vain taida onnistua. Malta hyväksyi avioeron pari vuotta sitten, joten Filippiinit on ainoa maailman valtio, joka ei salli avioeroa. Siinäkö on äärikristittyjen ihannevaltio?

 

 

 


Vieras

#25146 Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

21.11.2013 16:34

#25145: - Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

Mie uskon tuon 'huhun' sitten kun lähde ilmoitetaan. Minulla kyllä on epäilykseni alullepanijasta.

Kirjoittaja on poistanut viestinsä (Näytä tarkemmat tiedot)

21.11.2013 16:47



Vieras

#25148 Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Eipä hyvä tarvitse korjauksia?

21.11.2013 17:01

#25082: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Eipä hyvä tarvitse korjauksia?

En ole ollut vastaamassa sinulle, vaan työt ovat vaatineet aikansa. Hyvä, kun toiset ovat vastailleet, mutta turha sinulle on vastailla, kun et oikein ymmärrä näitä asioita. Sinähän jankutat ja jankutat täysin selvää asiaa. En ole vastannut väärään kommenttiin, vaan sinä olet kopioinut minun tekstini ja kommentoinut tekstini alapuolelle omat sepustuksesi. Se pitää paikkansa mitä kirjoitin. Älä vääristä asioita, kuten sinulla on tapana vääristellä asiat. Maistraattiin varattiin aika ja todistajien läsnäollessa meidät vihittiin aviovaimoksi ja aviomieheksi, jolloin avioliittolaki myös astui voimaan, kun sanoimme maistraatissa Tahdon. nyt eletään tätä päivää. Ei eletä nyt pilvilinnoissa, eikä ihmeellisissä haaveissa joita ei ole olemassakaan. Avioliittolaki on voimassa oleva, joka myös löytyy luettavaksi.

Avioliittoon lain mukaan ei voi vihkiä kuin aviovaimoksi ja aviomieheksi. Tiedoksi sinulle tämä.

Ansiotyössä käyvä veronmaksaja

#25149 Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Eipä hyvä tarvitse korjauksia?

21.11.2013 17:59

#25148: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Eipä hyvä tarvitse korjauksia?

 

Huh, mikä saman älyttömyyden jankuttaja - ja kaiken lisäksi työtön tyhjäntoimittaja! Avioliittolaki on taatusti voimassa, vaikka itse olisit naimaton. Vai väitätkö, että esimerkiksi työaikalaki on voimassa vain silloin, jos itse olet jostain kumman syystä päässyt työsuhteeseen?

Tiedoksi sinulle, että työaikalakia sovelletaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön. Se on työaikaa koskeva yleislaki.

 

 


Vieras

#25150

21.11.2013 18:17


to 20.30 Kuningaskunnan tuuli........ Ihmisoikeudet vääryyden käytössä

http://www.tv7.fi/