EI LUKUKAUSIMAKSUILLE

jos valmistuu suoraan työttömäksi??

Nykyisin liian moni juuri valmistautunut korkeakouluopiskelija joutuu suoraan työttömäksi, ja jotkut pitkittävätkin tarkoituksella opintoja siihen asti kunnes työpaikan saanti varmistuu.

Lukukausimaksujen periminen suosii vain varakkaita osapuolia. Heille ei tuhat euroa lukuvuodessa ole mikään raha! Tiedän korkeakouluopiskelijoita, jotka joutuvat sinnittelemään vaikka saavat täyden laina-avustuksen. Ihmiset ovat vaan liian erilaisessa elämäntilanteessa!! Se, että kyseinen tuhat euroa lisättäisiin opintolainaan siten, että henkilö saisi nostaa tuhat euroa enemmän ei ole mikään ratkaisu. Köyhät joutuisivat ottamaan lisälainaa. Ja jos kyseinen köyhä opiskelija vielä valmistuu suoraan työttömäksi, niin kuka sitten maksaa opintolainan takaisin?

Lukukausimaksujen periminen ei edes nopeuttaisi suoranaisesti opintoja. Suurin osa korkeakouluopiskelijoista sinnittelisi kuitenkin koulussa pidempään, koska eivät haluaisi ottaa lisälainaa. Toiset siis tekevät mieluummin enemmän töitä kuin ottavat lisää lainaa! Eli lukukausimaksulla voi olla myös täysin päinvastainen vaikutus!!

Parempi keino nopeuttaa valmistumista on esim. uusien työpaikkojen luonti. Se nostaa motivaatiota opiskeluun kun usko tulevaisuuteen on kovempi.

Toinen parempi keino nopeuttaa valmistumista (ihmiset nopeammin töihin) olisi helpottaa opiskelijoiksi haluavien pääsyä yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Suurin osa opiskelijoista pitävät usean välivuoden - vain siksi, että A) eivät tiedä mille alalle hakevat B) eivät pääse kovista yrityksistä huolimatta kouluun sisälle. Tähän ratkaisuna olisi ammatinvalintapsykologin palveluiden huomattavan suuri lisääminen (nykyisin jonotusaika on puoli vuotta) sekä opiskelupaikkojen lisääminen.

Myös opintotuen nostaminen (sis.opintolaina) helpottaa suoranaisesti opiskelijan arkea ja A) työt voidaan joko kokonaan lopettaa B) töitä voidaan vähentää. Töiden lopettaminen ja vähentäminen opiskeluajalla taas suoranaisesti vaikuttaa opiskelijan jaksamiseen ja motivaatioon.

Myös erilaisten psykologipalveluiden lisääminen korkeakouluihin voi vaikuttaa tiettyjen yksilöiden elämänlaatuun ja sitä kautta opintojen nopeampaan valmistumiseen.

Joka tapauksessa keinoja on monia, mutta se ei ole mikään keino, että lisätään opiskelijoiden taloudellista epävarmuutta jo muutenkin epävakaassa taloustilanteessa.

Suomalaisen ja yleensä pohjoismaisen yhteiskunnan parhaita puolia on mielestäni pyrkimys tasavertaisten lähtökohtien tarjoamiseen itsensä sivistämisessä ja kouluttamisessa. Yhteiskunta on tässä tehnyt parhaansa, mutta siitä huolimatta vauraus ja valta kasautuvat: vauraiden jälkeläiset hakeutuvat muita useammin korkeakouluopintoihin. On kuitenkin oikein, että kaikille taataan tämä mahdollisuus lähtökohtiin ja varallisuuteen katsomatta. Suuri osa korkeakouluopiskelijoista työskentelee ympäri vuoden, koska laskut on maksettava ja elettävä, vaikka tietysti työkokemus (osin jopa mikä tahansa työkokemus) on hyväksi. Lukukausimaksujen käyttöönotto merkitsisi vain vähän varakkaiden jälkeläisille opiskelijoille, mutta varattomille kyse olisi pahimmillaan esteestä, joka romuttaisi haaveet. Suomen väestö on pieni ja siten on älykkyyspotentiaalikin, jota kuitenkin on koko väestössä. Se potentiaali käytetään koko valtakuntaa ajatellen parhaiten niin, että jatkossakin taataan verovaroin kustannettu korkeakouluopiskelu jokaiselle niin haluavalle ja korkeakouluun hyväksytylle. Maksullisuus merkitsisi vain opintojen pitkittymistä ja pahimmillaan sääty-yhteiskunnan paluuta.

Mielestäni valtakunnallisesti sydämen sivistys mitataan sillä, miten suhtaudutaan lapsiin, vanhuksiin ja opiskeleviin, jotka merkitsevät maan tulevaisuutta eri aloilla. On myös muistettava, että niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissa on runsaasti opintosuuntia, joita opiskellen sivistyy, mutta todennäköisyys hyväpalkkaiseen työhön on minimaalinen. Esimerkkeinä vaikkapa lastetarhanopettajat, luokanopettajat, vieraiden kielten opettajat ja yleensä aineenopettajat kouluissa, kirjastonhoitajat, sosiaalityöntekijät, pastorit - nämä esimerkit ovat yliopistokoulutuksista, joka vaaditaan tiettyihin tehtäviin. Ammattikorkeakouluissa vastaavia matalapalkkaopintosuuntia on myös. Palkat ovat joko pienet tai kohtuulliset em. tehtävissä, ja tiedämme, että keskimääräistä köyhemmistä lähtökohdista hakeudutaan juuri tällaisille aloille - halutaanko siis, että tulevaisuudessa puuttuisikin näiden alojen työntekijöitä. Siten yliopisto on todellisuudessa akateeminen ammattikoulu: päästäksesi tiettyyn haluaamaasi työhön, sinun on opiskeöltava tietty tutkinto ja ei olisi oikein joutua maksamaan erikseen koulutuksen saamisesta. Siksi meillä on verovaroin kustannettu infra, samoin on varsin monessa EU:n jäsenvaltiossa. Lisäksi maksuttoman korkeakoulutuksen ja yhteiskuntarauhan välillä on tietty suhde: kun säätykierto toimii ja kansalaiset voivat toteuttaa koulutustoiveitaan suuntautumisensa mukaan kunhan vain äly ja pitkäjänteisyys riittää, merkitsee ihanteellista energian kanavointia kaikkia meitä hyödyttävällä tavalla.

Sitten se ajankohtainen asia. Allekirjoitin adressin numerolla 173 ja vaimoni numerolla 182. Jotta tämä adressi saa tarviottavan voiman taakseen, tarvitaan allekirjoittaneita. Itse lähetin adressia eteenpäin, sillä tämä on kuin viestijuoksu: anna kapula eteenpäin ja sano seuraavalle, että tekee niin myös. Siten saavutamme ruohonjuuritason mahdollisimman kattavasti. Allekirjoita siis ja anna sanan kiertää.